Verkkaiseen tahtiin pelejä työstävän Id Softwaren uutuus tarjoaa wanhan kansan räiskintää sekoittamalla reseptiä kilpa-ajolla ja tavaranhallinnalla. Vaikka pyörää ei olla lähdetty keksimään uudestaan, on John Carmack kumppaneineen onnistunut luomaan viihdyttävän kokemuksen, joka ei toki sovellu kaikille.
Langat hukassa
Ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa Maapallo on joutunut törmäyskurssille asteroidin kanssa. Suuri osa ihmiskunnasta saa vapautuksen maallisesta kärsimyksestään, kun taas jotkut onnettomat selviävät maanalaisten turvapaikkojen ansiosta. Kulttuurin luominen ei ole helppoa, joten omista eduistaan kiinni pitävät ryhmittymät ovat alituiseen sotajalalla keskenään. Pelaaja heitetään keskelle karua todellisuutta, eikä siinä sitten auta kuin alkaa jakaa oikeutta oman käden kautta. Id:n pelit eivät koskaan ole olleet erityisen syvällisiä kokemuksia juonen puolesta, eikä RAGE muodosta kovinkaan suurta poikkeusta. Tällä kertaa tarinassa on kuitenkin edes yritystä, mutta hyvin nopeasti satuilu muuttuu yhdentekeväksi.
Lopun aikojen runnoma maailma tekee vaikutuksen – jylhät kalliomaisemat piirtyvät ruudulle tyylikkäästi. Vaikutteita kuvasuunnitteluun on haettu Mad Max -elokuvista, ja vaikka ulkoasu pyrkii realismiin, ei vertauksilta Gearboxin Borderlandsiin voi välttyä. Karumpi arki iskee tajuntaan sisätiloissa, joissa näkee suttuisia tekstuureja. Muutenkin pinnoitteiden latausten kanssa on hieman ongelmia, joihin pelin kovalevyasennus tuo sentään hieman helpotusta. Autojen sekä joutomaata kansoittavien piruparkojen mallinnus on hoidettu huolella. Pienistä kauneusvirheistä huolimatta peli on upean näköinen.
RAGEn maailmaa vaivaa lievä sieluttomuus. Vastaantulevat hahmot eivät ole erityisen kiinnostavia tuttavuuksia, vaikka ääninäyttelystä vastaavat John Goodmanin kaltaiset lahjakkuudet. Puheroolit eivät sinänsä ole huonosti hoidettuja, vaan vika löytyy ennemminkin käsikirjoituksen puolelta. Laadukkaat, joskin hieman itseään toistavat sävellykset muuttuvat toiminnan määrän mukaan. Aseet kuulostavat järeiltä, eikä autojen moottoreissakaan valittamista ole. Audiopuoli on siis kunnossa.
Papat raivona
RAGEn todellinen suola ja sokeri on tietenkin itse räiskintä, eikä siitä tule pulaa. Monipuoliset viholliset käyttäytyvät eri tavoin klaanista tai rodusta riippuen, mutta mitään varsinaisia järjen riemuvoittoja ei vastaan kävellyt. Ammuskelu on luontevaa ja tiukoista tilanteista selviäminen tuo kaivattua tyydytystä. Vaikka mekaniikka on vanhan koulukunnan peruja, elinvoiman palautus hoidetaan modernisti suojan takana ähisemällä. Viholliset reagoivat osumiin suurimmaksi osaksi kuten pitääkin, eikä irtoraajoiltakaan säästytä. Ohjattavuudesta ei valittamista löydy.
Paukuttelun lomassa kerätään kaikenlaista pientä sälää, josta voi rakentaa enemmän tai vähemmän hyödyllisiä tavaroita. Nikkaroinnista innostuneet voivat rakennella tehokkaampia ammuksia tai vaikkapa pommilla varustettuja radio-ohjattavia autoja. Ylimääräisen kaman voi myydä kaupungeissa. Rakentaminen vaatii oikeat ohjeet, joita yleensä saa palkinnoksi sivutehtäviä suorittamalla. Juonen ulkopuolisia harharetkiä on ihan mukava määrä, vaikka ne eivät suunnittelultaan loistakaan. Kaupungeissa voi myös kuluttaa aikaansa erilaisiin minipeleihin, joiden avulla voi kartuttaa budjettiaan.
Kilpa-ajoissa vaikutteita on haettu Motorstorm- ja Twisted Metal -peleistä. Kisat ovat pääasiassa peruskaahausta, johon on sotkettu paikoin sinkohippaa. Radat ajavat asiansa, mutta niitä olisi toivonut pari lisää. Voitetuista kisoista tienaa lipukkeita, joilla on mahdollista parantaa menopeliään aseilla, suojilla sekä kosmeettisilla muutoksilla. Varsinainen moninpeli on kasattu juurikin autoilun ympärille, mutta se ei tarjoa erityisen pitkäkestoista hupia, ellei kaahailusta innostu oikein tosissaan. Toinen vaihtoehto on suorittaa tarinatilasta irrallisia tehtäviä yhteistyössä kaverin kanssa, mutta sekin lysti loppuu ennen kuin ehtii kunnolla edes alkaakaan.
Ristiriitaisuuksien laakso
RAGE on hieman kaksijakoinen tapaus. Räiskintä ja autoilu toimivat hyvin, mutta pelin putkimaisuus voi herättää joissakin pelaajissa närää. Id on ottanut asiat varman päälle ja etenkin menneitä räiskintöjä kaipaavat tuntevat olonsa varmasti kotoisaksi. Surkeaa kliimaksia lukuun ottamatta maailmanlopun meiningeissä viihtyy mainiosti, ja fiilistellen edetessä hupia riittää reiluksi kymmeneksi tunniksi. Kertakäyttöviihdettähän tämä on, mutta yllättävän maukasta sellaista.
