Rallin ystävillä ei ole ollut helppoa viime vuosina. Suomalaismenestys antaa odottaa itseään Sebastien Loebin valtakauden jatkuessa edelleen. Virallisia WRC-pelejäkään ei näkynyt hetkeen, kun loistavia PlayStation 2 -tulkintoja tehtaillut Evolution Studiosin siirtyi muiden projektien pariin. Viime vuonna italialainen Milestone päätti vihdoin fanien pitkän odotuksen julkaisemalla täydellä lisenssillä varustetun teoksensa. Ilo osoittautui ennenaikaiseksi, sillä aneeminen kokemus jätti sorateiden sankarit lopulta auttamattoman kylmiksi. Saako pääasiassa prätkäpeleissään onnistunut studio pakettinsa kuntoon toiselle kierrokselle, vai ovatko lisäpyörät vieläkin liikaa hallittaviksi?
Ralli on rattoni
Lisenssi ulottuu viimevuotiseen tapaan myös varsinaisen WRC-sarjan ulkopuolelle. Mukaan ängetään niin junioritason etuvetoja kuin 80-luvulta tuttuja B-ryhmän menopelejä. Useamman kauden käsittävässä uratilassa noustaan pikkusarjojen kautta kohti WRC:n mestaruustaistoja. Pelaajan harteille asetetaan auton käskyttämisen ohella tallipäällikön tehtävät. Vastuualueisiin kuuluvat esimerkiksi henkilökunnan palkkaaminen markkinamiehistä mekaanikkoihin sekä auton kehityspainopisteistä päättäminen. Muistakin ajopeleistä tuttu idea kaatuu tällä kertaa kömpelöön toteutukseen. Kaikki ilmoitukset hoidetaan tylsien ja pitkänsitkeästi selitettyjen tekstilaatikoiden kautta, mikä tappaa mielikuvan oikean tiimin pyörittämisestä. Valikotkaan eivät näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta toimi järin käyttäjäystävällisesti.
Alkupään kisojen anti ei sekään sytytä innostusta uratilaa kohtaan. Voitosta taistellaan ensimmäisestä startista lähtien, minkä vuoksi muu puuhastelu tuntuu turhalta. Ainoan koukun tuovat hiljalleen avautuvat uudet luokat, kun vihdoin saadaan vauhdikkaampaa kalustoa alle. Tosin alemman tason junnuliigoja joutuu tahkoamaan turhan pitkään, joten motivaatio uhkaa hiipua ennen WRC-sarjan porttien avautumista. Helpointa onkin suosiolla pelata yksittäisiä mestaruuskausia, joissa pääsee välittömästi haluamansa menopelin puikkoihin. Yksinäinen suhari voi lisäksi viettää aikaansa anniltaan kevyessä rallikoulussa tai aika-ajojen parissa.
Kaikki virallisen kisakalenterin rallit ovat luonnollisesti edustettuina. Vuoden aikana vieraillaan muun muassa Ruotsin lumisissa maisemissa, Ranskan asfalttipätkillä sekä kotimaan vauhdikkailla sorateillä. Uutuutena jatko-osassa esitellään emolajista tutut Super Special Stage -tapahtumat, joissa kilpailijat asetetaan pareittain toisiaan vastaan. Lyhyet rykäisyt tapahtuvat yleisöystävällisillä suljetuilla areenoilla, kuten stadionilla tai kaupungin keskustassa. Muilta osin ratavalikoima on häiritsevän tuttu edellisosaa pelanneille, sillä uudistuksia ei ole kuin nimeksi. Tämä olisi ymmärrettävää, mikäli reitit mallinnettaisiin aitojen pätkien mukaan. Kyseessä ovat kuitenkin edelleen Milestonen mielikuvituksen tuotokset. Erikoiskokeet alkavat maistua nopeasti puulta myös sarjan untuvikoille, sillä yksittäiset etapit muistuttavat liiaksi toisiaan. Leveät tiet ja turhan helpot reitit eivät onnistu luomaan samaa vauhdin ja vaaran tunnetta kuin rallipeleissä on takavuosina parhaimmillaan koettu.
Korutonta kertomaa
Erittäin karu ulkoasu ei lisää pelin viehätysvoimaa. Hitusen kärjistäen WRC 2 sopisi grafiikoidensa puolesta jopa PlayStation 2:n pelivalikoimaan. Etenkin ajoympäristöt näyttävät todella pelkistetyiltä. Radanvarret kaipaisivat lisää yksityiskohtia, ja välillä tylsänruskeasta tiestä on vaikea erottaa ajetaanko soralla vai likaisella asfaltilla. Menopelien mallinnukseen on nähty sentään jonkin verran vaivaa. Köykäinen toteutus jatkuu audiopuolella aneemisine moottoriäänineen. Kartanlukija huutelee ohjeensa selkeästi, mutta nuottien ajoituksen kanssa olisi petrattavaa.
Ajotuntumaltaan WRC 2 on kaksijakoinen kokemus. Pääpaino on selkeästi arcademaisella hauskuudella, vaikka autot rikkoutuvatkin erikoiskokeiden aikana. Menopelit tottelevat käskytystä kiitettävästi niin ohjaimella kuin ratilla. Nelivetoisilla WRC-ohjuksilla hana pohjassa kiidettäessä menossa voi ajoittain aistia vanhojen Colin McRae Rallyjen kaltaista fiilistä, mikä on pelkästään positiivista. Toisaalta kunnollinen ja johdonmukainen tuntuma tiehen puuttuu. Eri alustatyypit eivät ainoastaan näytä samankaltaisilta keskenään, vaan ne myös tuntuvat siltä. Esimerkiksi Suomen kuoppaisten sorapätkien eroa tasaisempiin Keski-Euroopan pikiteihin ei saada välitettyä ruudun läpi toivotulla tavalla.
Verkko-ominaisuuksien puolella tarjotaan perusvarma kokonaisuus. Erikoiskokeiden herruudesta päästään mittelemään jopa 16 hengen voimin yksittäiskisoissa tai mestaruussarjoissa. Toiset pelaajat näkyvät haamuautoina, mikä on lajin luonteen huomioon ottaen hyvä ratkaisu. Teknisesti pelinhaku toimii hyvin, eikä mahdollinen verkkoviivekään haittaa, kun muiden kuljettajien sekoiluista ei tarvitse välittää. Nettipeli tosin kärsii lievästä pelaajakadosta, sillä useimmat kisat käydään alle kymmenen hengen porukassa. Tilanne tuskin ainakaan paranee ajan saatossa. Saman koneen äärellä ajetaan vuoron perään parhaasta ajasta taistellen.
Turhan kevyet eväät
Ei WRC 2 täysin toivoton tapaus ole, ainoastaan äärimmäisen keskinkertainen ja kunnianhimoton. Milestonen näkemys aiheesta on silti nykyisen konsolisukupolven ainoita vaihtoehtoja päästä nauttimaan perinteisestä rallista ilman ylimääräistä hössötystä. Siitä huolimatta laajempia yleisöjä kosiskeleva Codemastersin Dirt 3 on suositeltavampi ostos, mikäli soratiet viehättävät. Pisteitä täytyy rokottaa lisäksi laiskasta panostuksesta jatko-osaan, sillä hiomisen tarve olisi reilusti suurempi kuin pelien vuosipäivityksillä keskimäärin. Pelkkä virallinen lisenssi ei enää nykyään riitä, kun ajopelimarkkinat pursuavat toinen toistaan laadukkaampia tekeleitä.
