Call of Duty: Modern Warfare 3

Call of Duty -sarja on kulkenut voitosta voittoon. Uusi osa putkahtaa ulos joka vuosi ja myyntiennätykset menevät aina uusiksi. Vauhdikas räiskintä vetoaa pelaavaan kansaa siinä määrin, ettei toimivaa konseptia ole turhaan lähdetty muuttamaan – Modern Warfare 3 jatkaa samalla riskittömällä linjalla.

Kolmas kerta toden sanoo

Modern Warfare 3:n tarina jatkuu suoraan siitä, mihin kakkososa loppui. "Soap" MacTavish on haavoittunut, mutta lainsuojattomina ei noin vain tepastella lähimpään sairaalaan. Onneksi venäläinen tiedonantaja Nikolai tietää paikan, jossa haavat voidaan hoitaa rauhassa. Price ja Nikolai kuljettavat haavoittuneen toverinsa turvaan. Samaan aikaan venäläiset hyökkäävät New Yorkiin. Delta Forcen sotilas Derek ”Frost” Westbrook suuntaa iskuryhmänsä kanssa tuhoamaan signaalihäirintälaitetta. Aikaisemmat osat pelanneille ”Soapin” ja Pricen edesottamukset tempaisevat saman tien mukaansa, mutta uusille pelaajille lyhyt taustojen selvennys olisi ollut paikallaan. Nyt tulokas tiputetaan kirjaimellisesti keskelle kolmatta maailmansotaa ilman käsitystä siitä, miksi edes soditaan. Vaikka sarja on menestynyt, ei pitäisi automaattisesti olettaa, että edelliset osat on koluttu läpi.

Kolmannen osan yksinpeli tarjoilee oikeastaan täysin saman kokemuksen kuin edeltäjänsä. Juoni on suoraa jatkoa ja tarinan rytmitys mukailee tuttua kaavaa. Mukana on muun muassa yöllistä hiippailua, täsmäiskuja sekä tukitulen antamista ilmasta käsin. Taistelun tiimellyksessä nähdään tuttuja kasvoja ja tapahtumapaikkoja. Toiminta ja tarina etenevät samaan vauhdikkaaseen tyyliin kuin edellisessä teoksessa. Jälleen räiskitään tarkasti rajatussa putkessa ennalta määrättyjen kohtausten seuratessa toisiaan. Noin viisituntisen kampanjan aikana pelaaja heitetään usean eri sotilaan saappaisiin, ja tuttuun Call of Duty -tyyliin kaikki eivät selviä koettelemuksista hengissä. Matka kohti lopullista välienselvittelyä on mukavan vaihderikas toimintapläjäys.

Ensiluokkaisen toteutuksen ansiosta uuden annoksen tuttua ensimmäisen persoonan räiskintää nauttii hymyssä suin. Suurin kiitos kuuluu sulavalle ruudunpäivitykselle. 60 ruutua sekunnissa on tuplasti enemmän kuin suurimmalla osalla kilpailijoista, ja eron myös huomaa. Peli pyörii kaikin puolin nikottelematta. Vaikka pelimoottori on peruja jo vuonna 2007 julkaistusta ensimmäisestä Modern Warfaresta, kolmososa näyttää hyvältä. Paikoin on nähtävissä pientä rosoisuutta, mutta tekijät ovat onnistuneet peittämään puutteet hyvin. Ympäristöt ovat kiitettävän yksityiskohtaisia, eikä toimintaan ehdi kyllästyä maisemien vaihtuessa tiheään tahtiin. Tutuksi tulevat niin Euroopan suurkaupungit kuin Afrikan hökkelikylät. Toisaalta komeat puitteet ovat samalla kovin staattisia. Talo sortuu vain, jos tarinassa niin sanotaan.

Toimivaa reaktiohippaa ja hedelmällistä yhteistyötä

Spec Ops -yhteistyöpelimuoto on jaettu tällä kertaa kahteen eri tilaan: Missions ja Survival. Missionsissa pelaajat suorittavat ennalta määrättyjä tehtäviä, joissa pitää esimerkiksi pelastaa panttivankeja, kerätä arkaluontoista tietoa tai eliminoida tärkeä kohde. Suurimman osan haasteista voi suorittaa yksin, mutta homma on monin verroin hauskempaa kaverin kanssa – joko jaetulta ruudulta tai verkon yli. Modern Warfare 2:sta tuttu pelitila on edelleen sangen toimivaa yhteistyöhupia.

Survival mukailee kehittäjä Treyarchin Call of Dutyista tuttua Zombie-pelimuotoa. Pelaajien on tarkoitus selvitä alati vaikeutuvista vihollisaalloista. Kenttiin ripotelluista laatikoista voi ostaa aseita, räjähteitä ja erilaisia tukijoukkoja auttamaan taistelussa. Zombien sijaan vastaan asettuu muun muassa itsemurhapommittajia, raskaasti panssaroituja sotilaita, koiria ja helikoptereita. Vihollisista pääsee ottamaan mittaa kaikissa 16 moninpelikentässä. Selviytymistaistelu on ilahduttavan monipuolista. Ainoa miinus tulee siitä, että pelitila tukee enintään vain kahta pelaajaa.

Kilpailullinen moninpeli on säilynyt ennallaan. Tarjolla on edelleen tuttua nopeatempoista jalkaväkisotimista. Moninpeli muistuttaa hyvin paljon Modern Warfare 2:sta. Kakkososasta tuttua runkoa on viilattu monipuolisemmaksi samalla, kun Black Opsin uudistukset ovat lentäneet romukoppaan. Pelin sisäinen valuutta ja pelihahmojen muokattavuus loistavat poissaolollaan. Pelaajat voivat nyt valita erilaisten tappoputkien vastineeksi pisteisiin perustuvat palkinnot. Jos tappoputkista ei pääse nauttimaan kovinkaan usein kuoleman korjatessa jatkuvasti, kannattaa suunnata katseensa pisteisiin perustuviin bonuksiin. Ne eivät nimittäin nollaannu, vaikka kuolema korjaisi. Lisäksi jokaiselle hahmoluokalle voi valita palkinnot erikseen. Tämä mahdollistaa näppärän taktikoinnin, kun voi kesken ottelun vaihtaa aseen ja perkkien lisäksi pisteputkipalkintoaan. Oman tiimin auttaminen korostuu isompien pisteiden toivossa.

Kenttien suunnittelussa on pyritty tukemaan monipuolista pelikokemusta. Kartat ovat sokkeloisia, eivätkä ne tarjoa missään nimessä liikaa leiriytymispaikkoja. Kenttäsuunnittelu pakottaa pelaajat ennen kaikkea liikkumaan. Muutos on selkeästi nähtävissä. Ennen pelkkä yhden oviaukon vahtiminen saattoi tuottaa tulosta, mutta nyt vahdittavien kulkureittien määrä on moninkertainen. Lisäksi pisteputkipalkinnoilla saavutetut tutkalentokoneet pyörivät taivaalla jatkuvasti, joten leirinuotio paistaa kartalla varsin selvästi. Toisaalta kentät ovat paikoin turhankin sekavia. Kun oviaukkoja ja ikkunoita on roppakaupalla, välillä pelkällä onnella on liian suuri merkitys.

Uusi Kill Confirmed -pelimuoto korostaa niin ikään liikkuvuutta. Pelkkä tappaminen ei riitä. Jotta oma tiimi saisi taposta pisteen, täytyy käydä nappaamassa tunnistelevyt kuolleelta sotilaalta. Ilahduttavasti myös oman tiimin kuolleen toverin tunnistelevyt voi poimia talteen eväten näin pisteet vastustajalta. Toki mukana on jälleen muun muassa lipunryöstöä, alueiden hallintaa ja pommien purkamista, jotka kaikki omalta osaltaan pakottavat pelaajat liikkumaan ja taistelemaan joukkueena. Yksinäisille tilastotapittajille tarjolla on edelleen perinteistä tappomatsia joko kaikki kaikkia vastaan tai joukkueissa.

Tuttua Call of Dutya

Modern Warfare 3 on mainio räiskintäpeli. Vaikka kovin paljon ei ole muuttunut sitten kakkososan, kokonaisuus tuntuu eheämmältä. Uusi Survival-yhteistyömuoto on oivallinen lisä, jollainen on myös Kill Confirmed -matsivariaatio. Yksinpeli on nopeasti taputeltu, mutta moninpelissä riittää pelattavaa lukuisiksi tunneiksi. Kenttiä on ruhtinaalliset 16 ja erilaista avattavaa mielin määrin. Mikä parasta, moninpeli toimii heti julkaisussa lähes moitteettomasti.

Toisaalta lukuun ottamatta muutamia onnistuneita uudistuksia peli tuntuu saman toistolta. Monin tavoin Modern Warfare 3 on kuin kahden vuoden takainen kakkososa – hitusen viilattuna. Sulavan pelattavuuden ansiosta antaa kuitenkin paljon anteeksi. Alla majaileva tähtisikermä onkin palkinto teknisesti loistavasta loppuun asti hiotusta kokonaisuudesta, eikä niinkään vuosien varrella kovin tutuksi tulleesta sisällöstä.

TeRm0z arvosteli Modern Warfare 3:n PS3-version. Lue miekkosen fiilikset tästä.