Ratchet & Clank: Size Matters

Kuten asioista oikeasti perillä olevat tietävät, elektronisten laitteiden toiminta perustuu niiden sisällä asuviin pieniin ja vikkeliin teknomiitteihin. Teknomiittien ansiosta hiustenkuivaajat, mikrouunit, taulutelkkarit ja PSP:t auttavat ja viihdyttävät meitä päivittäisessä elämässämme. Teknomiitit ovat kuitenkin kyllästyneet olemaan pelkkiä orjia; he haluavat arvostusta. Ja ketkä olisivatkaan parempia keulakuvia arvostuksenkeräyskampanjalle kuin galaksin kovin jätkä, jakoavaimella pahiksia kurmoottava lombax Ratchet, ja hänen kumppaninsa, valmistusvirheinen taistelurobotti Clank. Ystävysten uusimpiin seikkailuihin meidät tutustuttaa High Impact Gamesin PSP-versio yhdestä kaikkien aikojen parhaista tasoloikkasarjoista, Ratchet & Clank: Size Matters.

Tosi sankari ei lepoa kaipaa

Ratchet on nyt pelastanut galaksin jo ainakin kolme kertaa, siinä sivussa tuhonnut pahan mediaimperiumin, horjuttanut kapteeni Quarkin asemaa maailman suurimpana sankarina ja räjäyttänyt, liekittänyt, sähkökäsitellyt ja muuttanut kanoiksi laajan kirjon eri planeettojen asujaimistoa. Tottahan tällainen puhde saa karskimmankin jätkän hengästymään, siksi suippokorva onkin varannut aurinkotuolin Pokitarun lomaplaneetalta voidakseen ottaa aurinkoa, siemailla drinksuja ja hoidattaakseen väsyneitä lihaksiaan paikallisissa kylpylöissä.

Vaan eihän moinen kuuluisuus saa olla rauhassa hetken vertaa. Rannalla lojuessaan Ratchet kohtaa Luna-nimisen pikkutytön, joka on hänen suurin ihailijansa. Luna haluaa päästä kehuskelemaan koulukavereille kohtaamisestaan, joten tyttönen houkuttelee Ratchetin tekemään sankarillisia tekoja. Pokitarun rannoilta tietysti löytyy vihamielisiäkin otuksia, joita ruhjoessa tutustutaan PSP-version ohjaimiin. Kun pikku hikihölkkä on tehty, tapahtuukin jotain yllättävää: Luna kidnapataan.

Sankarihan ei tällaista menoa suuttumatta katsele. Löytämänsä johtolangan avulla Ratchet lähtee jäljittämään kaapattua lapsukaista, joten ei muuta kuin avaruusaluksen puikkoihin ja uuteen seikkailuun!

Saa ottaa pulttia

Size Matters on johdonmukaista jatkoa aikaisemmille osille. Pelimekaniikkaa on muutettu juuri sen verran kuin on välttämätöntä peliä käsikonsolille sovitettaessa, ja lopputulos onkin suurimmaksi osaksi ihan hyvä. Arvatenkin isoimmat valittamisenaiheet löytyvät kamerasta. Katseen suunnan kääntymisen voi säätää joko käsikäyttöiseksi tai automaattiseksi. Käsikäyttöinen tarkoittaa kameran ohjaamista olkapäänapeilla, automaattisella asetuksella taas kuvakulma myötäilee hahmon liikettä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ongelma on kameran kääntymisen hitaus, jälkimmäisessä liika vikkelyys. Käytännössä itse en tullut ollenkaan toimeen automaattisella kameralla, sillä se teki ohjauksestakin turhan hoippuvaa.

Pelaaminen on samanlaista kuin Ratcheteissä aina ensimmäisestä osasta alkaen: karvakamu juoksee pitkin kenttää, loikkii esteiden yli ja kouluttaa vastustajia jakoavaimellaan tai arsenaalista valikoiduilla tuhovälineillä. Pitkin kenttiä löytyy laatikkopinoja, joita tuhoamalla ansaitaan valuutaksi kelpaavia pultteja, myös tervehdyttäviin energiapalleroihin ja lisäammuksiin voi törmätä. Vihollisia ajasta ikuisuuteen saattamalla ansaitaan omaa vaurionkestävyyttä parantavia nanobotteja, samalla käytössä oleva ase kehittyy. Muutamalla planeetalla voi ostaa mustan pörssin myyjältä puolilaillisia viritysosia tussareihin, näillä tuhonkylvämisestä tulee tehokkaampaa ja hauskempaa.

Nimenomaan hauskuutta Ratchet & Clankeissa on aina riittänyt. Minä olisin valmis menemään jopa niin pitkälle, että väittäisin PS2-Ratchetien olevan hauskimpia pelejä ikinä. PSP:lläkin meno on paikoin todella viihdyttävää, mutta vähemmän nautittavia osuuksia löytyy Size Mattersista enemmän kuin muista osista.

Lyhyt mutta turhauttava

Osa Size Mattersin ongelmista liittyy kameran ohjaukseen, mutta siitä riippumattomiakin notkahduksia löytyy. Pomotappeluita ei ole järin monta, mutta jotkin niistä ovat raivostuttavan pitkitettyjä. En ole koskaan voinut käsittää, miksi peliä venytetään alustamalla pomotappelu tarpeettomalla ja haasteettomalla juoksentelulla, jonka joutuu suorittamaan uudestaan joka kerta taistelun päättyessä omaan edesmenoon. Tällainen tapaus on saatu mahdutettua muuten niin lyhyeen Size Mattersiin. Kähyissä pomot ottavat niin verkkaiseen tahtiin vauriota, että suurin haaste on ammusvaraston riittäminen. Taktisia valintoja voi tehdä tasan sen verran, että voi ampua joko tehokkaammalla tai heikommalla aseella.

Valittaa voisi hiukan myös ohjauksesta, joka ei ole samaa huippuluokkaa kuin sarjan muissa osissa. Toisaalta tälle ei kehitystiimi mahda mitään, sillä PSP:n analogilevy on mitä on, eikä siitä muuksi muutu. Onneksi sentään pelin suunnittelijat ovat tunnistaneet tämän heikkouden, joten tasoloikkaosuuksia ei ole liikaa, ja nekin vähät ovat suhteellisen helppoja. Kehno ohjaus näkyy myös parissa leijulautakilpailussa, joissa liidetään vaappuen ja törmäillen. Onneksi harjoituksella tähän saa edes jonkinmoista tuntumaa.

Hyvempi kuin huonompi

Hyviä puolia pelistä löytyy enemmän. Käsikirjoitus on taattua R&C-tavaraa, huumori on välillä ääneen naurattavan hauskaa. Tämä johtuu osaksi siitä, että sarjan päähenkilöt ovat vähitellen käyneet tutuiksi; siksi kapteeni Quarkin omahyväinen pullistelu tai Clankin tahattoman koomiset heitot osuvat kohdilleen.

Muutama uusikin idea on Size Mattersiin päätynyt. Lukkojen aukominen on joka osassa ollut vähän erilaista, tällä kertaa ne selvitetään ampumalla itseä pienennyssäteellä ja hyppäämällä lukon sisään liukumaan raiteita pitkin sekä vapauttelemaan salpoja. Clankin roolia on suurennettu parilla avaruuslentelytehtävällä, jotka ovat pelillisesti perinteistä old school -räiskintää ja visuaalisesti koko pelin – ellei jopa koko PSP-alustan – parasta antia.

Size Mattersissa nähdään myös yksi komeimmin toteutetuista pelattavista unikohtauksista koskaan. Ratchetin maatessa tajuttomana lääkintäaseman lavetilla päästään loikkimaan hienosti suunnitellussa unimaailmassa, jossa sekä nähdään elementtejä kaikista aikaisemmista sarjan peleistä että päästään analysoimaan sankarimme alitajuisia asenteita erästä tiettyä vihreätrikoista kaiffaria kohtaan.

Uudestaan!

Ratchetien yhdistävänä piirteenä tuntuu olevan niiden uudelleenpeluuarvo. Kaikki aikaisemmat osat olen pelannut läpi vähintään kaksi kertaa, eikä Size Matters jäänyt edeltäjistään jälkeen. Aseiden kehittäminen niiden maksimipotentiaaliin vie helposti kaksi kierrosta, ja yleishauska pelattavuus pitää huolen siitä, että tässä elämäntehtävässä viihtyy. Tästä huolimatta tarina on heti ensimmäisellä kerralla turhan lyhyt; läpipeluuseen kuluu vain kymmenisen tuntia.

Yksinpelin lisäksi Size Matters tarjoaa myös moninpelin, jota voi pelata joko ad hocina samassa tilassa olevien kavereiden kanssa tai Internetissä. Game Sharing ei ole tuettu, joten jokainen pelimies tarvitsee oman levynsä, mutta senhän jokainen R&C-fani hankkisi muutenkin.