Tiger Woods PGA Tour 07

Maailman tunnetuimman golfaajan nimeä kantavalla Tiger Woods PGA Tour -pelisarjalla on suhteellisen laadukas maine videopelirintamalla. Jopa EA Sportsin pahamaineinen tapa päivittää urheilusarjojaan vaihtamalla pelkkää vuosilukua on useimmiten onnistuttu kitkemään virtuaalitiikerin parista, joskin kuulopuheiden perusteella viimevuotinen painos oli sisältönsä puolesta harppaus taaksepäin. Vuosi 2007 on kuitenkin sangen mielenkiintoinen, sillä EA:lla on ollut haasteena päivittää sarja kahdelle uudelle pelialustalle, Nintendon Wiille ja Sonyn PlayStation 3:lle.

Uusilla vesillä

Tiger Woods PGA Tour 07:n Wii-versio on sarjan rohkein uudistusyritys sitten 2003-painoksen, jossa vanhan kaavan ajoitusmittarit vaihtuivat loistavasti toimivaan analogiseen svingiin. Tällä kertaa Tiger seuraa Wii Sportsin osoittamaa esimerkkiä lisäämällä wiimoten mailabagiinsa, minkä ansiosta lyönnit ovat omien kätösten liikeratojen varassa. Useiden vuosien ajan selkäytimeen iskostuneen analogisen svingin jälkeen liikkeentunnistusgolf on hauska idea, joka toimivuudestaan huolimatta kaipaa sitä viimeistä loppusilausta.

Toisin kuin Wii Sportsissa, jossa pelihahmon maila seuraa tarkasti kauko-ohjaimen liikeratoja, Tiger Woodsissa golfaajat reagoivat eteen- ja taaksepäin heilautuksiin astetta ohjelmoidummin. B-napin ollessa pohjassa pienikin edestakainen huitaisu riittää lyöntiin, minkä takia pelaajan aikeet eivät välity täydellisesti liikesensorille. Riehakkaimmilla mailanheiluttajilla syntyy paikoitellen tilanteita, joissa pallo lähtee ilmalennolleen jo mailan taaksevientivaiheessa. Tällaisissa tapauksissa ohjain ilmeisesti tärähtää backswingin aikana juuri sen verran, että peli ymmärtää sen heilautuksena eteenpäin. Kuten arvata saattaa, lyhyeksihän moinen lyönti jää.

Kunnollisia wiimote-svingejä latoessa on syytä pyrkiä rauhallisuuteen voimakkuuden sijaan, vaikka lyöntien kantomatkaan vaikutetaankin liikkeen nopeudella. Hidas eteenvienti vähentää lyönnin tehoa, nopea vastaavasti lisää sitä. Kaikin voimin riuhtaisemista tärkeämpää on heilautuksen napakkuus. Tiger Woods 07 ei kuitenkaan rankaise Wii Sportsin tavoin liian rajuja liikkeitä hookeilla ja sliceilla, eli epähallituilla kierteillä, ellei ohjaimen kallistuskulmassa ole oikeasti vikaa. Tällä saralla herra Woodsin teos loistaa Wii Sportsin yksinkertaista golfia kirkkaammin: hallitut kierteet, eli fadet ja drawit, luonnistuvat siinä missä epähallitutkin. Mikäli lyönti epäilyttää vähänkään, heilautusliikkeitä voi aina harjoitella vuoronsa aluksi niin kauan kuin tarve vaatii.

Wii-version kohdalla on kuitenkin ihmeteltävä hyvin niukkasisältöistä tutoriaalia, joka kattaa vain suoran lyönnin, tähtäyksen, voimanhallinan ja puttauksen. PlayStation 3 -version harjoitusmoodissa kun käydään läpi lähes kaikki mahdollinen chip-, flop- ja punch-lyöntityyleistä lähtien. Jostakin kumman syystä Wiillä nämä useat kullan arvoiset neuvot ja vihjeet löytyvät nopeasti ohikiitävistä latausruuduista, eikä niitä pääse harjoittelemaan samalla tavalla kuin PlayStation 3:lla.

Viheriöllä aika kuluu kuin siivillä

Toinen pelimekaniikallinen uudistus on tähtäyskursorin vaihtuminen tähtäysrenkaaseen. Toisin sanoen tarkan pisteen sijaan kohteena on laajempi alue, mikä tuo pelaamiseen realistisemman ja haastavamman otteen. Muutoinkin lyöntien kohdalla tarvitaan enemmän pelisilmää ja taktikointia kuin ennen, sillä tähtäysrengas on aluksi vain onnistuneen svingin suuntaa-antava määränpää. Pelin edetessä myös hahmon taidot karttuvat, jolloin kehä pienenee ja tarkkuus kohenee.

Toisin kuin useina aikaisempina vuosina, oman pelihahmon kehitystä on pyritty viemään astetta realistisemmalle suunnalle. Wii-versiossa kylmän käteisen tilalle ovat tulleet otteluista ansaittavat kehityspisteet, joihin pelitilanteissa onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat. Muutos on tosin vain marginaalinen, sillä pisteet voi sijoitella melko vapaasti halutuille ominaisuuksille. Toki varsinaiset palkkashekit ovat yhä mukana, mutta rahaa palaa vain tarvikkeiden ja vaatteiden hankinnassa. Vaatekerraston lisäksi koko hahmon voi suunnitella vapaasti pieniä kasvonpiirteitä myöten 2004-painoksessa kuvioihin astuneella hahmoeditorilla. Lopputulokset eivät ehkä ole sieltä fotorealistisimmasta päästä, mutta kärsivällisyyden riittäessä itseään muistuttavan hahmon luominen on useimmiten mahdollista.

Muilta osin tämän vuoden Tiikeri jatkaa hyväksi todetulla kaavalla. Pelattavaa on runsaasti, siitä pitävät huolen Tiger Challenge- ja PGA-turnausten ohella yksittäiset ottelut, joissa taitojaan voi hioa golfin lukuisten eri pelimuotojen puitteissa. Arcademaisemmat yhteenotot ovat oivaa viihdettä etenkin kaveriporukalla, mutta kärsivällisessä seurassa viheriön perinteisemmät kamppailut ovat ehdottomasti moninpelitarjonnan parasta antia. Säätömahdollisuuksia on tuttuun tapaan kiitettävästi, ja halutessa ilmakierteiden sekä selkeiden puttauslinjojen kaltaiset arcademaiset piirteet voidaan sulkea pois päältä. Tämän ansiosta virtuaaligolfaus muovautuu juuri oman pelimaun mukaiseksi.

Oikeilla jäljillä

Wiin Tiger Woods PGA Tour 07 pohjautuu edellisen sukupolven versioihin, joten visuaalinen puoli ei juuri ole kohentunut viime vuosien GameCube- tai PlayStation 2 -edeltäjistä. Jokainen aiempia osia pelannut tietää siis tarkalleen, mitä odottaa Wii-debyytiltä. Yleisilme on sopivan hillitty, mutta silti näyttävä yksityiskohtaisine hahmoineen ja vihreine maisemakattauksineen. Kenttien varrella ei tosin nähdä yleisöä, vaikka otteluiden aikana katsojien mylvinnän määrä menee paikoitellen jopa liioittelun puolelle. Muutoin äänipuolella tuetaan golf-kenttien leppoisaa ilmapiiriä rauhallisilla luontoäänillä ja vuodesta toiseen lähes muuttumattomana pysyneellä selostuksella.

Sarjan ystäville ja golfista kiinnostuneille Tiger Woodsin Wii-versio on perehtymisen arvoinen ilmestys. Liikkeentunnistukseen siirtyminen on oikea ratkaisu, mutta lopputulos kaipaa pientä hienosäätöä ollakseen yhtä täydellinen kuin perinteisempien konsoleiden analoginen svingi. Siksi tuntuukin siltä, että Wiin Tiger Woods PGA Tour 07 on vasta pientä esimakua tulevasta ja jää täten perinteisemmän PS3-version jalkoihin. Hiuksenhienoista ongelmistaan huolimatta pelaaminen on sekä hauskaa että palkitsevaa. Ja sehän riittää.