Ensimmäisestä GameCuben Resident Evil -julkaisusta ei ole vasta kuin muutama kuukausi, mutta jo nyt Capcom työntää markkinoille uutta tavaraa. Resident Evil Zero onkin sarjassaan merkittävä, sillä se on ensimmäinen RE, joka on julkaistu yksinoikeudella GameCubelle. Cube-pelaajilla onkin nyt jos koska syytä paukutella henkseleitään, sillä RE0 on ehdottomasti sarjansa parhaimmistoa. Tähän mennessä merkittävimmät pelityylin, arvoitusten ja inventaariojärjestelmän uudistamiset vahvistanevat väitteeni.
Pelin erikoinen lisänimi (tai numero), Zero, selitetään heti alkuvideossa. Moni kysymys on jäänyt vastausta vaille, joten on aika paikata nuo juoniaukot. Palataan siis aikaan ennen ensimmäistä Resident Eviliä - aikaan, jolloin T-virus lähtee leviämään. Jopa ne kysymykset, jotka jäivät epäselviksi Weskers Report I:stä ja II:stä, saavat vihdoinkin kaipaamansa vastaukset.
Odotetut uudistukset
Pelauksen merkittävin uutuus on kahden hahmon ohjaus. Enää pelaajan ei tarvitse jännittää yksin juostessaan pitkin epämääräisten äänien täyttämiä käytäviä, koska tietokoneen ohjaama kumppani ampuu vaikka minkälaiset ihmislihaa havittelevat hirviöt irti kaulavaltimolta. Jos tuntuu, että kaverisi ei paljoa luoteja säästele, voi häneltä aina takavarikoida joko aseet tai panokset, tai yksinkertaisesti määrätä hänet pysymään rauhassa "Partner"-valikosta. Kyseisestä valikosta voi myös käskeä kaverin jäämään seisomaan paikalleen sinun jatkaessa matkaa, sekä vaihtaa ohjattavaa hahmoa. Kyseisille kahdelle toiminnolle on myös varattu omat pikanappinsa ohjaimesta. X-nappia painamalla ruutu välähtää, ja voitkin alkaa liikuttamaan toista hahmoa samantien. Start-nappia painamalla ohjaamasi hahmo viittoo kädellä kumppanilleen, ja pyytää häntä joko jäämään paikoilleen tai seuraamaan sinua.
Päähahmoilla, Rebeccalla ja Billyllä, on aivan omat ominaisuutensa, jotka tulee pitää mielessä heitä ohjatessa. Billy on vahva ja kestävä, joten hän jaksaa siirrellä raskaita esineitä sekä pystyy ottamaan vastaan vähän kovempiakin iskuja. Rebecca taas on pienikokoinen, joten hän mahtuu tiettyihin Billyltä pääsemättömiin paikkoihin, sekä hänellä on mukana pelit ja vermeet, joilla voi sekoitella niin yrttejä kuin kemikaalejakin. Koska hahmoja on tällä kertaa käytettävänä kaksi, on myös lukuisat pulmakohdat muutettu sen mukaiseksi. Usein toinen pitää jättää esimerkiksi vahtimaan jotain vipua, sillä välin kun toinen juoksee päätäpahkaa oveen, joka aukeaa vipua kääntämällä.
Toinen täydellisen muutoksen kokenut seikka on pelin inventaariojärjestelmä. Paljon ristiriitaisia mielipiteitä saanut maaginen teleporttaava arkku on heitetty syrjään, ja tällä kertaa on haettu jotain realistisempaa. Nyt sinun pitää viskata ylimääräiset esineet ympäri lattioita, josta ne eivät häviä mihinkään - sinun pitää käydä hakemassa ne sieltä, mihin ne jätitkin. Uudessa järjestelmässä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Hyvä puoli on, että jos löydät jonkun tarpeellisen esineen, mutta sinulla onkin jo taskut täynnä tavaroita, ei sinun tarvitse enää palata pitkän matkan päähän arkulle, vaan voit jättää tarpeettomat tavarat samantien matkan varrelle. Huono puoli taas on tietysti, että joudut hakemaan tavarat sieltä mihin ne jätitkin. Enää ei ole useaa arkkuja mistä napata esineitä, vaan saatat joutua palaamaan huomattavankin pitkiä matkoja jonkun mitättömältä tuntuvan esineen takia. Inventaariopaikkoja sekä Billyllä että Rebeccalla on molemmilla vain kuusi, joka on ymmärrettävää, sillä ne ovat periaatteessa kuitenkin yhteisiä paikkoja. Esimerkiksi toinen voi kantaa kaikkia luoteja mukana, kun taas toinen roudaa molotovin koktaileja.
Mädän lihan voi lähes haistaa
Edellisen Resident Evilin häikäistyä minut uskomattomalla visuaalisuudellaan, osasin jo varautua Zeron grafiikkaan. Pientä hienosäätöä on tehty taustojen animoinnissa ja yleisessä värimaailmassa, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Myös esirenderöidyt välivideot ovat kokeneet sievoisen kasvojenkohotuksen, ja mukana on tietysti pakolliset Matrix-tehosteet. Yksi hauska uudistus oli myös televisioruudun ulkopuolelle jatkuvat taustat. Eli juostessa kohti kuvan sivulaitaa, tausta ei vaihdukaan heti seuraavaan, vaan se lähtee ikäänkuin vierimään eteenpäin. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka graafinen puoli ei olisi kokenut minkäänlaisia uudistuksia, olisi se silti jotain aivan uskomatonta, sillä edellisen RE:n grafiikka on kaikkea muuta kuin vanhentunutta.
Ääninäyttelyn taso on noussut huimasti sitten edellisen osan. Tämä tulee monelle varmasti iloisena yllätyksenä, sillä en ole tavannut tähän päivään mennessä ensimmäistäkään ihmistä, joka olisi vakasti ottaen kehunut Resident Evilien ääninäyttelyä. Pientä ajoittaista yli- ja alinäyttelyä on havaittavissa, mutta huomattavasti pienemmissä määrin kuin aiemmissa osissa. Tuttuun tapaan vihollisten murinat, möräykset ja röyhtäykset ovat verta hyytäviä siinä missä aseiden pamaukset tuntuvat mahanpohjassa asti - olettaen siis, että omistat kunnon kotiteatterijärjestelmän.
We want more, we want more!
Tarinamoodin läpäistyään pelaajaa hemmotellaan Leech Hunter -minipelillä. Siinä on tarkoitus etsiä leech-esineitä, jotka antavat mm. loputtomia panoksia varsinaiseen peliin. Tämä pidentää elinkaarta mukavasti. Tarinamoodi itsessäänkin on edellistä Resident Eviliä jonkun verran pidempi, mutta koska hahmot ovat molemmat samaan aikaan kehissä, ei läpäisytapoja ole kuin yksi. Aiemman RE:n elinkaarta pidensi se, että sen sai läpäistä sekä Chrisillä että Jillillä. Joten vaikka nähtävää on entistä enemmän, on pelattavaa silti vähemmän.
Kerrankin Resident Evil -sarja koki todellisia uudistuksia. Pelilliset uudistukset olivat enemmän kuin tervetulleita, ja juoni ikäänkuin sitoi palapelin puuttuvat palaset yhteen. Resident Evil Zero pitää sarjan tason korkealla lisäämällä soppaan paljon uusia aineksia, ja hämmentäen samalla jo ennestään padassa olleita herkkuja. Lienee siis sanomattakin selvää, että RE-faneille kyseessä on pakko-ostos ja sarjaan tutustumattomille pakkokokeilu. Koska taso ei ole matkannut kuin lähes kaikin puolin ylöspäin, ei pisteillekään voi muuta tehdä.
