Vihattu ja rakastettu
Ridge Racerin kiskomaisen kurvailun salat eivät selvästikään aukene kaikille, sillä jokaisen osan myötä tietty ihmisjoukko käy sanasotaan sen epärealistisuutta vastaan. Olisi silti vääryys arvostella peli tyypillisenä autoiluna, jollainen se ei edes yritä olla. Pelisarjan ytimessä on vauhdin, mielettömien sivuluisujen ja tyylikkäiden maisemien luoma eksotismi, eikä seitsemäs osa petä faneja millään saralla.
Osa kritiikistä selittynee sillä, etteivät Ridge Racerit näytä parhaimpia puoliaan heti kättelyssä. Keltanokalle tuore seitsemäs osa onkin hämmentävä kokemus, kunnes selkärankaan iskostuvat jarrupolkimen tarpeettomaksi tekevä driftailu ja nitrojen tehokas käyttö – kaahailun perusasiat. Luisuissa latautuvia nitrotankkeja ei kannata polttaa mielivaltaisesti, vaan optimaalisen hyödyn saamiseksi niiden käyttö on ajoitettava lähes matemaattisella tarkkuudella.
Ridge Racer 7 lisää sarjaan autojen imuvaikutuksen. Ilmanvastus vähenee kilpakumppanin takana ylikorostetusti, sillä se takaa huomattavan nopeuslisän verrattain pitkienkin matkojen päästä. Samalla siitä tulee kuitenkin myös tärkeä taktinen elementti tiukkoihin kisoihin. Ajaminen on entistä dynaamisempaa, kun kuljettajat pelaavat ajolinjoillaan ja voivat tempautua mukaan toistensa nitropyräyksiin.
Ajomallin syvyyden huomaa parhaiten verkossa muiden ihmisten kanssa kilpaillessa. Kokenutkin kaahailija saattaa yllättyä, miten nopeasti radat voi paahtaa ympäri ajotekniikan ollessa huipussaan. Verkkopeliydin vastaa Xbox 360:n Ridge Racer 6:tta, ja hauskanpitoon voi osallistua 14 pelaajaa ilman merkittäviä viiveongelmia. Online-ominaisuudet sen sijaan ovat monipuolistuneet ja tulleet lähemmäksi yksinpelikokemusta. Nyt pelaaja näkee omat tulostietonsa ja tuoreimmat tilastomuutokset jo päävalikossa. Ainoastaan äänikeskustelun puute jää painamaan mieltä, mutta kommunikoida voi helppokäyttöisten lauseiden avulla.
Oma auto, paras auto
Suurimmat parannukset peliin on tehty yksinpelin rakenteessa. Uratilassa pelaaja kiertää kisatapahtumia, jotka sisältävät muutamia ennalta määrättyjä osakilpailuja. Tapahtuman voittaja määräytyy osakilpailuista ansaittujen pisteiden mukaan kuten tosielämän kilpasarjoissa. Ennen radalle lähtöä on kuitenkin ensin hankittava sopiva menopeli. Autoja voi ansaita osallistumalla valmistajien koeajoihin, joissa syntyvät sponsorisopimukset korvaavat hengettömän palkintoautojen keräilyn. Nyt pelaajalla on riittävästi vaikutusvaltaa siihen, millaisella kulkuneuvolla ajaa. Tehdasvalmisteiseen autoon tyytymätön voi suorittaa esimerkiksi moottorivalmistajan kokeen, mikä antaa pääsyn tehokkaampiin voimanlähteisiin. Myös auton ulkonäköä voi personoida erilaisin maalauksin, siivin ja puskurein.
Kisoja kiertäessä ei ole täysin yhdentekevää, mitä autoa käyttää ja kenen valmistamia osia siihen asentaa. Menestys lähentää pelaajan suhteita kalustosta vastaaviin valmistajiin. Kun suhteet ovat riittävän hyvät, kuljettajalle myönnetään alennuksia ostetuista osista. Yhteistyöprosenttien täyttyminen voi tuoda talliin lisäksi huippuunsa viritettyjä erikoisautoja.
Raha ei tosin ole koskaan pelissä ongelma, koska huipulle nousu on verrattain helppoa. Tekoäly kurvailee edelleen varsin konemaisesti eikä tunnu täysin ymmärtävän esimerkiksi imussa ajon hyödyllisyyttä. Pelkillä yksinpelin palkintorahoillakin selviäisi Ridge Racerin ammatissa mainiosti, mutta rahaa kilisee tilille myös online-kisoista. Rikkauksista on ostovoiman lisäksi onneksi jotain muutakin iloa, sillä lompakon paksuuden perusteella pelaaja sijoitetaan erityiselle Rich Racer -listalle.
Näe tutut maisemat uusin silmin
Ridge Racer 7:ää on epäilty siitä, ansaitseeko se uutta versionumeroa. Valtaosa radoista on nimittäin lainattu Xbox 360:n Ridge Racer 6:sta. Jylhien vuoristomaisemien ja auringossa paistattelevien rantakaupunkien lisäksi paketissa on siis myös lukuisia öisiä kaupunkiratoja eksotismia syövine tunneleineen.
PlayStation 3 -versioon ratoja on kuitenkin ehostettu monin eri tavoin. Yksityiskohtia on enemmän, tehosteet ovat paranneltuja ja mikä tärkeintä, aiemmin aneemiset värit suorastaan hyppäävät silmille. Vaikka radat sinänsä ovatkin tuttuja, kokonaisuus on niin paljon mielenkiintoisemman näköinen kuin Xbox 360:lla, että jopa tunneliratoja ajaa ilokseen. Parhaimmillaan peli on äärimmäisen tarkalla 1080p:n resoluutiolla, eivätkä pikselit onneksi tapa vauhtia rivakkana säilyvän kuvanpäivityksen ansiosta.
Tuorein Ridge Racer jättää niukalti huomautettavaa. Harvoin näkee näin viimeisteltyä ja sisällöllisesti tukevaa julkaisupeliä. Loppujen lopuksi sen suurin puute on PlayStation 3:n mahdollisuuksien hyödyntämättä jättäminen; pelillisesti vastaavaa olisi voinut tehdä jo aikaisemmilla laitesukupolvilla.
