Yoshi's Island DS

Nintendon satumaailmojen herttaisimpiin hahmoihin lukeutuvat yoshit ovat surffanneet seikkailujen aalloilla jo moneen kertaan eri konsoleilla. Kuten on tavaksi tullut, myös pikkuloharien DS-inkarnaatio tarjoaa leppoisaa tasoloikkailua kekseliäillä oivalluksilla ja kauniissa puitteissa.

Aiemmistakin Yoshi-sarjan peleistä tuttu luudalla porhaltava arkki-ilkimys Kamek on jälleen pahanteossa. Pirulainen nappaa kätyreidensä kanssa liudan kehdoissaan uinuvia vauvoja vangeikseen, mutta halvan työvoiman kämmäilyn myötä Mario ja prinsessa Peach vapautuvat ja löytävät tiensä yoshien hellään huomaan. Myös muut pikkunaperot on pelastettava ja vauhdilla, joten yoshit käyvät saman tien tuumasta toimeen. Sen enempää pohjustusta ei tarjota eikä kaivatakaan, eli ei muuta kuin napero selkään ja radalle.

Kyllä toimii

Yoshi's Island DS on kaunis kuin karkki, ja pelimekaniikka on hiottu lähes saumattomaksi. Vaan eipä ihme: kuten esimerkiksi New Super Mario Brosin kohdalla, myös Yoshi's Island DS noudattaa "jos se toimii, älä korjaa sitä" -periaatetta, tarjoillen erittäinkin tutunoloisen pelikokemuksen. Kirkkailla väreillä kyllästetty, vesivärityyliin kuvitettu maailma on ehtaa Yoshi-sarjaa, ja jo alkuruudusta lähtien tunnelma on kuin kotiin palaisi. Pelkistetty graafinen ilme, kauniin vähäeleinen animaatio ja taustalla soljuva lupsakka musiikki ovat kaikki tuttuja piirteitä sarjan faneille. Pelillisesti uudistuksia on vähän, mutta vanhan kierrätyksen maku ei kiivi kielelle missään vaiheessa. Kenties silmät ovat hieman sumeina nostalgian siirapista, mutta entäs sitten.

Pelissä kyyditetään Nintendon peleistä tuttujen sankareiden vaippoihin verhottuja vauvaversioita läpi monipuolisten maailmojen. Yoshien tärkein ominaisuus on kieli ja purukalusto, joiden avulla vihollinen muuttuu hetkessä tärkeäksi työkaluksi. Vihulaiset napataan nopealla haukulla yoshin kitaan ja ristiohjainta napauttamalla möllykästä pullautetaan ammukseksi sopiva munanen. Munia voi kerrallaan kantaa mukana maksimissaan kahdeksaa kappaletta. Vihun voi myös sylkäistä saman tien suusta kuin keilapallon, mutta munan voi tähdätä haluamaansa osoitteeseen. Tästä on ennen kaikkea hyötyä taivaalla liihottavia bonusjippoja keräillessä, mutta munien räiskiminen on toisinaan myös etenemisen ehto.

Yoshien toinen tärkeä valttikortti ovat selässä jokeltavat vaavit, sillä jokaisella on etenemisen kannalta pakollisia tai vain matkantekoa helpottavia ominaisuuksia. Esimerkiksi prinsessa Peachin aurinkovarjon avulla hyppy tuulenpuuskaan vie uusiin korkeuksiin, kun taas Donkey Kongin avulla reissu etenee kätevästi liaaneja pitkin. Vauvoja voi vaihtaa lennossa haikarapysäkeillä, jollainen löytyy aina ennen tietyn vauvan apua edellyttävää osiota. Yoshit ovat riippuvaisia taaperoista myös muilla tavoin, sillä pelin energiamittari tanssii vaavien pillin mukaan. Jos vastaantuleva häjy osuu yoshiin, vauveli lennähtää selästä ja jää itkua vääntäen leijumaan kuplaan. Kyytiläinen on napattava pikapikaa takaisin tai homma menee puihin. Hengenlähtö on harvoin lähellä, mutta pienokainen on syytä saalistaa takaisin selkään köllöttämään mahdollisimman nopeasti.

Etsivä löytää

Kenttäsuunnittelu suosii koluajia, sillä pelin tasot ovat pullollaan piilokivaa. Mikään ei varsinaisesti pakota tutkiskeluun, joten halutessaan kentät ampaisee läpi suhteellisen nopeasti. Jemmattujen jippojen metsästys tuskin kaikkia kiinnostaa, ja peli menettää hieman mielekkyydestään, jos tutkimusmatkailu ei pelaajaa innosta. Pieniä harmaita kiusataan satunnaisesti, mutta kiperimmistäkin kohdista selviää nopeasti ja peli soljuu eteenpäin vähän turhankin liukkaasti. Kepeä vaikeustaso sopii pelin luonteeseen, mutta pitemmälle edetessä haasteettomuus alkaa hieman maistua puulta. Toisaalta piiloporkkanoiden myötä pelikokemuksen pituus ja syvyys ovat pitkälti pelaajan itsensä päätettävissä.

Vaikka peli on kokonaisuutena melko helppo läpäistä, vastaan tulee ilahduttavia oivalluksia ja hauskoja jippoja kuin liukuhihnalta. Kuten sanottu, kenttäsuunnittelu ei paljasta kaikkia korttejaan kuin sitkeimmille nuohoajille, mutta putkessa etenevällekin tarjoillaan todella monipuolinen pelikokemus. Oivalluksen iloa saa kokea jatkuvalla syötöllä ja yllätyksiä riittää. Matkan varrella vastaan tulee muun muassa spontaaneja muodonmuutoksia ja satunnaisia minipelejä, hauskoja ja monipuolisia loppupomoja unohtamatta.

Yoshi's Island DS onnistuu viehättämään tyylillään ja toteutuksellaan. DS:llä on nähty jo useita erinomaisia tasoloikkia ja Yoshi jää kokonaisuutena esimerkiksi New Super Mario Brosin hinaukseen, vaan voisi sitä huonommallekin pelille jäädä kakkoseksi. Yoshi's Island DS on tutunoloinen, perinteitä kunnioittava tasoloikka, joka tarjoaa tasapainoisen ja vastustamattoman vetovoimaisen cocktailin vanhanaikaisuutta ja uudenkarheutta.