Kinect julkaistiin noin vuosi sitten. Leijonanosassa lisälaitteelle kehitetyistä peleistä kuntoillaan, tanssitaan tai pelaillaan nopeasti omaksuttavia pikkupelejä. Gunstringer kuitenkin osoitti, että liikkeentunnistuspelaaminen voi olla myös tosipelaajille suunnattua hupia. Samaan pyrkii Segan kauhupeli Rise of Nightmares.
Hullu tiedemies ja niin edelleen
Tarina mukailee hyvin perinteisiä kauhun lajityypin juonikoukeroita. Junaonnettomuudesta selviytyneet löytävät itsensä metsästä vailla tietoa olinpaikastaan. Apua etsiessään he törmäävät hautausmaahan ja viereisellä kukkulalla komeilevaan linnaan. Pelaajan tutkiessa hautakammiota epäkuolleet hyökkäävät muun seurueen kimppuun. Kaiken takana on tietysti hullu tiedemies, joka tekee kokeita kaappaamillaan ihmisillä. Ei kovin omaperäistä, eikä järin kiinnostavaa.
Päällimmäisin ongelma ei kuitenkaan ole kliseisessä tarinassa, vaan tapahtumien hitaassa käynnistymisessä. Koko pelin alkupuolisko etsitään päähenkilö Joshin kaapattua vaimoa. Vaikka mukaan mahtuu ihan viihdyttäviäkin kohtaamisia linnan eriskummallisten hirviöiden kanssa, tarina ei etene tarpeeksi vauhdikkaasti. Pelin alkupuoliskolta olisikin voinut napata muutaman kohtauksen kokonaan pois, sillä tarina saa aivan uutta eloa loppua kohden. Juoni menee juuri niin sekavaksi ja absurdiksi, että se toimii. Lopun tapahtumat poikkeavatkin perinteisen kauhun normeista, ja hyvä niin.
Koko vartalon kauhua
Ensimmäisen persoonan kuvakulma on mielenkiintoinen valinta Kinect-pelaamiseen. Lukuisista muista lisälaitetta tukevista peleistä poiketen oma siluetti ei heijastu ruudulle. Pelimaailmaan uppoutuu ehkä paremmin, mutta samalla liikeradat ovat hieman hakusessa. Onneksi tämä on huomioitu kontrolleissa. Rise of Nightmares ei vaadi millintarkkaa suorittamista, vaan pelaaminen perustuu pikemminkin eleisiin. Ovi avataan työntämällä ovenkahvasta, mutta ei ole niin väliä osuuko kahvaan vai heilauttaako kättä vain vähän sinnepäin. Samalla periaatteella toimivat myös muut toiminnot kuten vipujen vääntäminen, tikapuiden kiipeäminen ja uiminen. Vain taistelussa käsien liike mallinnetaan tarkemmin, mutta silloinkin huomioon otetaan lähinnä lyönnin suunta ja korkeus.
Pelimaailmassa liikkuminen on vapaata. Ympäristöt ovat kohtuullisen rajattuja, mutta nurkat koluamalla löytää taustoja valottavia ääninauhoja ja muuta pientä ekstraa. Vapaa liikkuvuus tuo omat haasteensa liikkeentunnistukselle. Hahmon kulkusuunta määritetään olkapäitä kääntelemällä. Eteenpäin ja taaksepäin liikkuminen hoituu astumalla askel haluttuun suuntaan. Hahmon ohjaaminen on kömpelöä. Kontrollit kyllä tottelevat, mutta ne reagoivat pelaajan tekemisiin liian hitaasti. Homma helpottuu huomattavasti nostamalla oikea käsi ylös, jolloin hahmo liikkuu automaattisesti seuraavalle ovelle tai muuten vain tarinaa eteenpäin vievään suuntaan.
Suurin osa ajasta kuluu vihollisia vastaan taistellen. Liikkuminen on edelleen tönkköä, mutta automaattinen lukittuminen lähimpään vastukseen helpottaa. Vaikka välillä tähtäys lukittuu täysin väärään kohteeseen, ilman automatiikkaa homma riistäytyisi järjettömäksi huitomiseksi. Vihollisia voi kurmottaa sekä paljain nyrkein että kentistä löytyvillä aseilla. Erilaisia aseita onkin tarjolla kiitettävästi aina nyrkkiraudoista moottorisahaan. Ilahduttavasti eri aseiden aiheuttamat vahingot eroavat selvästi toisistaan. Viidakkoveitsellä epäkuolleen paloitteleminen hoituu näppärästi, mutta pienemmällä puukolla saakin tökkiä oikein tosissaan. Vihollisia voi myös potkia pienen hengähdystauon toivossa. Aseiden kuluminen ja yhden tappovälineen kantoraja tuovat oman lisämausteensa. Lisäksi vastustajan lyönnit on mahdollista torjua. Loputtomien zombielaumojen lahtaamista rytmitetään reaktiotesteillä kuorrutetuilla pomomatseilla. Taistelu on ohjattua ja varsinkin useampaa vihollista vastaan sekavaa, mutta toiminta on silti yllättävän monipuolista ja paikoin jopa viihdyttävää.
Tunnelma hukassa
Rise of Nightmares ei säväytä ulkoasullaan. Vanhahtavan grafiikan loihtimat maisemat ovat karua katseltavaa. Pelin maailma kaipaisi rutkasti lisää yksityiskohtia. Tasapaksut varjo- ja valoefektit vain korostavat heikkoa vaikutelmaa. Hahmoihin on panostettu hieman enemmän, mutta etenkin kasvoanimaatiot ja puheen synkronisointi ovat pahasti pielessä.
Rise of Nightmares ei ole K18-leimasta ja takakannen vakuutteluista huolimatta kovinkaan pelottava peli. Raajat irtoavat ja verta pulppuaa, mutta varsinaisia säikyttelyjä saa hakemalla hakea. Välillä tuntuu, ettei peli edes yritä pelotella vaan pikemmin tarjota läjäpäin mörköjä lahdattavaksi. Rise of Nightmares vaikuttaakin enemmän raideräiskinnältä kuin kauhupeliltä. Pistoolit on korvattu ruumiinliikkeillä ja erilaisilla lähitaisteluaseilla. Kauhunhetkiä saa kokea vain kontrollien kanssa painiessaan. Silti pelistä haluaisi tykätä enemmän, kuin mihin se antaa aihetta. Potentiaalia Rise of Nightmaresilla on vaikka kuinka.
