Maineikkaan kulttisarja Personan viides osa on julkaistu vihdoin myös lännessä, ja jopa sitä odotettiinkin kieli pitkänä. Vaikka matkan varrella sattui muutama mutka viivästyksien muodossa, lopulta odotus palkitaan. Teoksesta huokuu laatu sekä tekijätiiminsä rakkaus. Jatko-osan meininki etenee edellisten tapaan, mutta esimerkiksi neljättä peliä riivanneet viat on nyt viilattu kuntoon. Kyseessä ei ole täydellinen merkkiteos – tosin hyvin lähellä sitä.
Tapahtumat saavat alkunsa, kun nuori lukiolaispoika pysäyttää ahdistelijan häiriköinnin öisellä kadulla. Mies lyö rytäkässä naamansa ja vannoo haastavansa klopin oikeuteen. Teko jättää lukiolaiselle merkinnän rikosrekisteriin, minkä seurauksena hänet siirretään toiseen oppilaitokseen. Majapaikaksi vaihtuu homeinen kahvilan ullakko, jonka koinsyömä patja tarjoaa ainoan lohdun. Kahvilan omistajakin on ennakkoluuloinen vanha mies.
Ensimmäinen koulupäivä tuntuu käynnistyvän mallikkaasti, mutta tapahtumat lipsuvat pahempaan pojan kohdatessa rämäpäisen Ryujin. Samalla aaltopituudella olevat kaverukset päätyvät outojen sattumusten kautta rinnakkaiseen todellisuuteen, jonne ihmisten oikeat tunteet heijastuvat. Mystisessä maailmassa seikkaillessaan he huomaavat, että eräs koulun opettajista käyttää opiskelijoita julmasti hyväkseen. Samalla poikien piilevät kyvyt paljastuvat, ja kundit ryhtyvät selvittämään ilkeän lehtorin suunnitelmaa. Matkan varrella mukaan liittyy muitakin kaltoin kohdeltuja sieluja, jotka kutsuvat itseään Aavevarkaiksi.
Läpsystä vaihto
Taistelut ovat sarjan faneille tuttua kauraa. Ryhmän jäsenillä on käytettävissään Persona-elementaalit, joiden ominaisuudet muuttavat hahmojen kestävyyttä. Esimerkiksi pallopäinen kissa, Morgana, on tuulitaikojen mestari, joka ei kestä jääiskuja. Tiimiä koottaessa onkin hyvä miettiä jo valmiiksi vihollisten heikkoudet ja vahvuudet.
Heikkouksien opiskelu on muutenkin hyödyllistä, sillä niiden avulla taistelut helpottuvat kummasti. Yksi oikea taika tai isku riittää kaatamaan viholliset, jolloin pahiksia pääsee rankaisemaan oikein kunnolla. Maassa makaavan vastustajan voi päästää hengiltä tehokkaalla ryhmäiskulla tai vaihtoehtoisesti haastaa sanaharkkaan. Suostuttelu ei ole kuitenkaan hirveän helppoa, sillä jokaista hahmotyyppiä pitää lähestyä eri tavalla. Esimerkiksi taikuri nimeltä Jack-O-Lantern pitää ystävällisistä vastauksista, kun taas toiset pahikset saattavat olla leikkisiä tai vakavia.
Vihollisten luonteenpiirteet tekevät keskustelusta hauskaa, mutta juttelutuokiot etenevät toisinaan hieman omituisesti. Kolmesta vaihtoehdosta on vaikea valita juuri oikeaa, koska vastaukset eroavat vain vähän toisistaan. Sanasäilän onnistuessa vihollinen saattaa liittyä tiimin riveihin. Apukäsien haalimisen ohella pahiksilta voi nyhtää rahaa tai esineitä.
Oheistoiminta tuo mukavan lisän taisteluun, eivät kamppailut jää pelkäksi miekkojen kalisteluksi. Mittelöt on myös toteutettu sulavasti. Vuoropohjainen järjestelmä antaa aikaa strategian hiomiselle ja heikkouksien tutkimiselle. Tappio tulee helppoudesta huolimatta yllättävän nopeasti, sillä luolastoissa edetessä viholliset saattavat yllättää. Sankaritiimin joutuessa alakynteen pahikset saavat huitaista ensin, ja voimakkaamman vihollisen kohdalla häviö voi olla yhdestä iskusta kiinni. Game Over -teksti pamahtaa ruudulle heti päähahmon kuoltua.
Kuolema tulee kutsuttaessa
Pitkän linjan Persona-fanit tietävät tarinan etenevän aikarajan puitteissa. Päähahmon kuolemisen lisäksi suruvirsiä veivataan heti tietyn päivämäärän umpeutuessa. Näytön yläreunassa tikittävän kalenterin avulla jäljellä olevasta ajasta on kuitenkin aiempaa helpompaa pysyä kartalla. Pieniä muutoksia on tapahtunut myös muilla osa-alueilla. Aikaisemmin muun muassa vihollisia pyydystettiin ja esineitä haalittiin satunnaisesti ilmestyvistä korttipakoista. Nyt systeemi loistaa poissaolollaan, sillä tavaroiden ansaintalogiikka on ottanut askeleen roolipeleille tyypillisempään suuntaan. Uudistus on hyvä, vaikka korttien kanssa leikkiminen olikin ihan toimiva ratkaisu.
Luolastoissa rymyämisen lisäksi tekemistä tarjoillaan jokapäiväisen elämän muodossa. Kaverukset opiskelevat, osallistuvat tentteihin ja käyvät treffeillä. Sosiaaliset tapahtumat ovat täynnä hahmojen ominaisuuksia parantavia tehtäviä, kuten esimerkiksi Big Belly Burger -ravintolan tarjoama sisua kasvattava ruokahaaste. Luonteenpiirteiden nostattaminen parantaa sosiaalista kanssakäymistä, sillä osa tapahtumista käynnistyy vaikkapa vain tietyn tasoisella sisukkuudella.
Myös henkilökemioita on suotavaa kohentaa. Kaveeraaminen tiettyjen Persona-omistajien kanssa parantaa mahdollisuuksia luoda uusia elementaaleja. Mielistely nostaa kokemuspisteiden kertoimia sen perusteella kuinka hyvin on tullut toisen kanssa juttuun. Lähes kaikki luppoaika kannattaa käyttää ystävyyssuhteiden parantamiseen, sillä – kuten mainittua – aika on rajallista.
Tiukka kokonaisuus korjaa tarinan puutteita
Viides Persona on upeaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Tapahtumia säestää vauhdikas musiikkiraita, jonka kappaleiden luonne sekä tempo muuttuvat kohtausten mukaan. Ääninäyttely kuulostaa luontevalta jopa englanniksi, vaikka otokset etenevätkin paremmin japaniksi. Viivästyksien takia japanin kieltä ei ehditty saamaan varsinaiseen julkaisuun mukaan, mutta sitä janoavat voivat ladata paketin onneksi PlayStation Storesta.
Myöhästelyt on helppo antaa anteeksi, sillä lopullinen tuote tuntuu todella viimeistellyltä. Persona 5 ei ole kuitenkaan kaikkia varten. Tarina aukeaa hyvin hitaasti, kun punaista lankaa etsitään vielä noin 20 tunnin pelaamisenkin jälkeen. Tätä eeposta on kuitenkin helppo suositella jokaiselle roolipelifanaatikolle, sillä kyseessä on ehdottomasti tämän hetken paras japanilainen roolipeli, jota ei sovi jättää välistä!
