Back to the '90s
Räiskintäpelit ovat junnanneet paikallaan vuosia. Liukuhihnalta julkaistavista tusinaräiskinnöistä erottuakseen uuden tulokkaan on tarjottava pelaajille jotain uutta, mieluiten jotain ennennäkemätöntä. Tehtävä ei todellakaan ole helppo - ovathan todelliset räiskintä-genren uudistajatkin laskettavissa yhden käden sormilla. PC:lle vuonna 2001 ilmestynyt Serious Sam: The First Encounter ei aikanaan yrittänytkään tuoda uutta verta kulahtaneeseen genreen, vaan keskittyi - 90-luvun Doomien tapaan - pelkästään suoraviivaiseen räiskintään. Paketti toimi, ja nyt kolme vuotta myöhemmin Vakava Sami tekee ensiesiintymisensä GameCubelle.
Miehekkäin. Peli. Ikinä.
Serious Sam -sarja ei ole koskaan loistanut juonellisilla ansioillaan, eikä pelkästään konsoleille julkaistava Next Encounter tee poikkeusta tässä asiassa. Tällä kertaa ulkoavaruuden örmöjen kiinnostuksen herättää voimakas aikamatkustamisen mahdollistava artifakti, jonka joutuminen vääriin käsiin tietäisi ihmiskunnan loppua. Tämähän ei tietenkään käy päinsä, ja jälleen kerran maapallon kohtalo lepää Serious Samin harteilla. Täysin yhdentekevä juoni ei kiinnosta ketään, ja se tuskin tuli pelin kehittäneen Climaxin työntekijöille yllätyksenä. Juoni antaa kuitenkin kelvollisen syyn silmittömälle hirviöiden lahtaukselle, mikä onkin ehdottomasti pelin pääasia.
Samin ruudinkäryinen matka alkaa muinaisesta Roomasta, jatkuen feodaaliaikaisen Kiinan läpi aina kadonneeseen Atlantiksen valtakuntaan. Tapahtumapaikat vaihtelevat monipuolisesti laajoista ulkokentistä aina ahtaisiin luolastoihin, ja matkalla törmätään esimerkiksi Kiinan muuriin. Maisemien ihailuun ei kuitenkaan ole hetkeäkään aikaa. Siitä pitävät huolen kaikista ilmansuunnista päälle puskevat hirviöt, joita vipeltää ruudulla parhaimmillaan yli 50. Pelin ruudunpäivitys pysyy laajoista ulkokentistä ja valtavista vihollismassoista huolimatta koko ajan erinomaisena, joten pelin graafisesti hieman vanhentuneen ulkoasun antaa helposti anteeksi.
Pelin asearsenaali on räiskintäpeleistä tuttua huttua ilman suuria yllätyksiä. Sam saa pelin kuluessa haltuunsa muun muassa tuplapistoolit, minigunin, raketinheittimen, moottorisahan sekä haulikon. Tylsästä asevalikoimasta löytyy vain muutama ase, joita ei ole muissa peleissä nähty. Ehkä hulvattomimpana aseena mainittakoon Samin kantama valtava tykki, joka ampuu halkaisijaltaan monen metrin kokoisia kuulia jyräten käytännössä kaiken vastaantulevan. Aseiden munattomuutta paikkaillaan kuitenkin onnistunesti Samin tauottomalla macho-läpällä, jolle jaksaa naureskella kerta toisensa jäkeen. Samin ääninäyttelijän valinnassa on menty kuitenkin hivenen metsään, sillä miehen ylimöreä ääni menee jo koomisuuden puolelle - Solid Snakelle äänensä antaneen David Hayterin tyylinen valinta olisi kuulostanut huomattavasti paremmalta. Huonot vitsit, valtavat ruumispinot sekä tauoton aseiden paukuttelu toimivat kuitenkin kokonaisuutena loistavasti ja Sam tuntuu väkisinkin Hollywoodin macho-sankareiden karikatyyriltä. Meno on jatkuvasti niin miehistä, että jopa pelaavilla naisilla alkaa ilmetä testosteronin eritystä.
Kertakäyttöviihdettä
Pelin viholliskaarti on yllättävän pieni ja mielikuvitukseton. Erilaisten vihollisten vähyys alkaa ärsyttämään sitä enemmän, mitä kauemmin peliä pelaa. Koko hirviökaarti on nähty käytännössä ensimmäisen tunnin jälkeen, eikä vaihtelua ole jatkossa luvassa muuten kuin jokaisen episodin muutamalla omalla vihollisella sekä episodien päävastustajilla. Hauskin vihollinen on aikaisemmista Serious Sam -peleistä tuttu villisti huutava päätön itsemurhakandidaatti, mutta ei niitäkään jaksa - etenkin edellisiä pelejä pelannut - enää lahdata tuhansittain. Laaja kirjo erilaisia vihollisia pitäisi mielenkiintoa huomattavasti paremmin yllä, joten on kumma, miksi samat viholliset kiusaavat Samia pelistä toiseen.
Pelin yleinen vaikeustaso on helppo, vaikeinkin vaikeusaste on loppupomoja lukuun ottamatta silkkaa kävelyä. Jaetun ruudun moninpeli helpottaa peliä entisestään, joskin se myös nostaa pelin mielenkiintoa roimasti. Ainoa - mutta sitäkin ärsyttävämpi - puute moninpelissä on se, ettei peliä voi tallentaa. Pelaamisen voi tosin aina aloittaa yksinpelissä läpäistyistä kentistä, mikä on kuitenkin pieni lohtu. Edellä mainittu tallennussekoilu tarkoittaa käytännössä sitä, että peli on ensin läpäistävä yksinpelinä, jotta sitä voi nautittavasti pelata kaverin kanssa.
Next Encounter on kertakäyttöviihdettä, niin hyvässä kuin pahassa. Alussa meno tuntuu hervottoman hauskalta, mutta pelituntien karttuessa kiinnostus laskee. Pelin vahvuus - silmitön räiskintä - on myös sen suurin heikkous, sillä peli toistaa itseään kaavamaisesti alusta loppuun. Räiskyttely maistuukin huomattavasti paremmin lyhyissä, tunnin tai parin, sessioissa. Loppua kohden alkaa kuitenkin vannoutuneinkin fani kyllästymään, eikä pelin läpäisyyn tarvittavien noin kymmenen tunnin jälkeen jää enää kaipaamaan lisää.
Serious Sam: Next Encounter on kannattava ostos, mikäli aikaisemmat osat ovat syystä tai toisesta jääneet väliin. Aikaisempia pelejä pelanneiden kannattaa kuitenkin harkita ostopäätöstään muutamaan kertaan, sillä Samin viimeisin kohellus ei eroa aikaisemmista peleistä käytännössä ollenkaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, kauanko Serious Sam -sarja kantaa saman idean varassa. Pelkät uudet kentät kun eivät enää riitä.
