Mistä on tehty yksi vuoden hienoimmista retrokokemuksista, joka ei kuitenkaan ole retroa sanan jokaisessa mahdollisessa merkityksessä? Vastausta tähän tarkasti aseteltuun kysymykseen sopii lähteä etsimään Yacht Club Gamesin kehittelemästä Shovel Knightista, joka on julkaistu sekä 3DS:lle että Wii U:lle.
Shovel Knightin kilpeä käyttävä mielitietty on hävinnyt kirouksen saattelemana, ja kahdeksan vihollisritaria pitää valtakuntaa kauhun vallassa. Näistä puitteista lähdetään etenemään lapio tanassa.
Jotain lainattua, jotain vanhaa
Lapiomiehen seikkailu on jo ensitahdeiltaan kuin suoraan 8-bittiseltä Nintendolta. Ensimmäisenä silmille syöksähtää pikseligrafiikka, jota seuraa menneeltä aikakaudelta lainattu äänimaailma. Peli onkin ammentanut isolla kauhalla NES-aikakauden peleiltä, eikä yhtäläisyyksistä voi olla mainitsematta. Eniten lainamateriaalia on napattu Mega Man -sarjasta sekä DuckTalesista. Tämä on kuitenkin tehty hyvin ja hyvän maun rajoissa, joten missään vaiheessa ei tunnu siltä, että seikkailu on koettu jo joskus aiemmin.
Seikkailu on ulkoasultaan näyttävä, joskin retrohtavan pikseligrafiikan ehdoilla. Tämä ei rajoita eteen avautuvien pelimaailmojen ulkoasua, vaan jokainen kenttä on saanut omintakeisen ilmeensä. Musiikillisesti peli potkii kuin vauhko muuli. Etenkin tasoloikkakenttien melodiat ovat tarttuvia ja menoon sopivia, joten niitä kuuntelee enemmän kuin mielellään. Mikäli Mega Manien ja jopa Chip 'n Dale Rescue Rangers 2:n musiikit ovat tuttuja, voi Shovel Knightin ääniefekteistä ja musiikista kuulla tuttuja elementtejä.
Useita pelillisiä elementtejä lainataan männävuosien tarjonnasta, mutta mukaan ahdetaan myös uutta ja ihmeellistä. Kaikista näistä lainaosasista ja uusista ideoista on koottu hyvin viihdyttävä paketti, jonka seurassa retropeleistä innostuvat viihtyvät. Ja mikseivät muutkin.
Mega Ritari Mies
Tasoloikka ja vihollisten kurmottaminen ovat Shovel Knightin suola ja pippuri. Veikeästi nimettyjen vihollisritarien asuttamat kentät pitävät sisällään tasoloikkataitoja vaativia osuuksia, jotka myös vilisevät erilaisia vihollisia. Meno pysyy maittavana ruudusta toiseen, sillä kartalta löytyvät ruudut ovat erilaisilla teemoilla varustettuja. Mukana on perinteistä vedenalaista kenttää, laavalla ahdettua aluetta sekä myös laboratorioteemaista tasoloikkaruutua. Kenttien vaikeustaso vaihtelee keskitasosta suhteellisen vaikeaan, mutta mahdottomaksi matka ei missään vaiheessa ylly.
Toiminta- ja tasoloikkaosuudet voisi juosta suhteellisen nopeasti läpi, mutta tällöin menettää ison osan Shovel Knightin viehätyksestä. Jokaiseen kenttään on näet ripoteltu kultaa ja jalokiviä kerättäväksi, osa näkyville ja osa esimerkiksi hajotettavien seinien sisälle piiloon. Mammonaa tulee haalittua kasaan reilusti, mikäli joka paikka tulee koluttua - ja mikäli ei kuole toistuvasti. Kuolon korjatessa osa rahasaaliista jää nimittäin killumaan ilmaan siivekkäisiin rahasäkkeihin. Kelluvan pätäkän voi korjata takaisin omaan talteen kohdasta, jossa kuolema koitti, mutta vain jos onnistuu sinne selviämään elossa. Mikäli hävinneiden hillojen hakumatkalla sattuu kuukahtamaan uudestaan, katoavat entiset säkit uusien tieltä.
Matkaan tarttuu reipas määrä lisävarusteita, jotka antavat erilaisia hyökkäys- ja liikkumiskykyjä. Nämä erikoisesineet käyttävät taikapisteitä, joita päästään täydentämään kentistä löytyvien ja vihollisilta tippuvien taikaputelien avulla. Näistä on hyötyä myös pomovastustajien pätkimisessä pinoon.
Matkan varrella kerättyä hynää voi käyttää kyläkaupoissa maksimienergian kasvattamiseen ja muiden hyödykkeiden ostamiseen. Kyliä asuttavat erilaiset hahmot, joiden kanssa puhuttaessa voi korviin kantautua lukemattomien puujalkavitsien lisäksi vinkkejä eri toimintaosuuksien suorittamiseen.
Diggaan kaivaa
Kontrollit ovat sieltä simppelimmästä päästä, sillä pelaamiseen vaaditaan vain kaksi nappia ja ristiohjain. Tämä on kuin suoraan hatunnosto NES-peleille, mutta se tuo mukanaan pieniä hankaluuksia. Erikoisesineitä käytetään painamalla samanaikaisesti ristiohjainta ylöspäin ja hyökkäysnappia. Etenkin kiihkeimmissä pomotaisteluissa suunnitteluratkaisu voi johtaa vahinkolaukauksiin peukalon livetessä väärään paikkaan ohjaimella. Myös alaspäin ristiohjaimesta käytettävä hyppyhyökkäys vaatii hieman totuttelua, ennen kuin se iskostuu selkärankaan.
Peli tukee Wii U:n sosiaalista Miiverse-palvelua. Jokaisessa käänteessä on mahdollista kirjoittaa omia viestejä muiden samassa kohdassa pyörivien luettavaksi. Tämä luonnistuu näytöllä varustetun GamePad-ohjaimen kautta kätevästi, minkä lisäksi muiden viestien lueskelu muutenkin on hauska lisä. Kyseinen ominaisuus on käytettävissä pelatessa televisioruudun kautta. Pelkästään GamePad-ohjaimen näytöltä pelattaessa Miiverse-tuki on käden ulottumattomissa. Muuta moitittavaa ohjaimen näytöltä pelaamisesta ei keksi.
Lapiointihommien parissa aika kuluu mukavasti, vaikka lopun taistelut voivatkin ottaa kovalle. Mikäli varsinainen peli ei syystä tai toisesta kutkuta vaikeustasonsa puolesta, aukeaa seikkailun läpäisemällä tarjolle mahdollisuus koluta kokonaisuus vielä haastavammassa muodossa. Aikaa ensimmäiseen läpipeluuseen meni tällä arvostelijalla noin kuusi ja puoli tuntia.
Shovel Knight soveltuu parhaiten tasoloikan ystäville, jotka eivät kavahda ajoittaisia haasteita ja retroon vahvasti viittaavaa ulkoasua. Tämänlaisille pelaajille kyseessä on viiden tähden peli. Ja miksei muillekin.
Shovel Knight on ladattavissa Wii U:n eShopista hintaan 14,99€.
