Kickstarterin kaltaiset joukkorahoituskanavat tarjoavat etenemisreitin projekteille, jotka eivät nykyajan pinnallisilla kriteereillä julkaisijoilta huomiota kerää. Tähän kategoriaan kuuluvat varmasti haastavanpuoleiset, vanhoja hyviä aikoja haikailevat pelit, kuten vaikkapa Xbox Onelle hiljattain julkaistu Shovel Knight. Yacht Club Games ammentaa esikoisteoksessaan estottomasti vaikutteita erityisesti kasibittisen aikakauden klassikoista.
Shovel Knightissa nimikkosankari käy kaksiulotteiseen seikkailuun pelastaakseen kumppaninsa kamalaakin katalamman lumottaren kynsistä. Kunnianhimoisella retkellään hänen täytyy ensin voittaa Mega Manin koitoksista vaikutteita saanut kahdeksan ritarin kööri. Jokainen kätyreistä hallinnoi omaan teemaansa sopivaa kenttää, joten ympäristöt vaihtelevat miellyttävästi, vaikka eteen tupsahtaakin samankaltaisia haasteita. Kentän lopuksi kukin pahis kukistetaan perinteikkään intensiivisessä pomotaistelussa, joka niin ikään ilmentää hyvin vastustajalle valittua teemaa.
Haasteiden voittamisessa sankaria auttaa uskollinen lapio, jolla lyömällä viholliset kaadetaan ja kivet raivataan tieltä. Päähahmo käyttää tarvittaessa työkaluaan myös eräänlaisena hyppykeppinä. Taikojen ja erinäisten varusteiden turvin ritari puolestaan ampuu tulipalloja tai muuttuu hetkellisesti vahingoittumattomaksi. Lisäkyvyt ovat jälleen eräänlainen kunnianosoitus erityisesti Castlevaniaa kohtaan, mutta ennen kaikkea ne piristävät pelimekaniikkaa. Varsinkin lapion kanssa hyppelyn varaan on osattu säveltää miellyttävää toiminnan ja tasoloikinnan yhteislaulua.
Lisäominaisuudet ja pienoisia bonuksia tarjoavat haarniskat hankitaan tietenkin kultarahoilla, joita kertyy taskunpohjalle kentällä kaivelemalla. Pelaajan kannattaa pitää silmällä erityisesti ympäristöään, sillä vastaan tulee jatkuvasti lapiolla kolauttamalla avattavia salareittejä. Varsinainen haaste piilee bonusherkkujen luo pääsemisessä. Kun ritarismiehen henki on herkässä ja kuolemasta koituu kultakato, joutuu pelaaja pohtimaan kahdesti salaisuuksien perässä juoksemista. Menetetyn kullan voi toki vielä poimia takaisin mutta vain palaamalla onnettomuuspaikalle seuraavalla yrityksellä, mikä johtaakin helposti todelliseen kuolonkierteeseen.
Shovel Knightin vaikeustaso ei yllä kovimpien klassikkokoettelemusten tasolle, mutta pelaajan pinnaa koetellaan toistuvasti äkkikuolemilla. Välitallennuksia taasen ei tarjota jokaisessa huoneessa, joten ärsytyskerrointa kasvattaa pääasiassa pidempien pätkien hinkkaaminen useampaan otteeseen. Jos itseluottamusta piisaa, voi tallennuspisteet pistää pirstaleiksi ja kerätä talteen ylimääräistä taskurahaa. Nokkela uhkien ja mahdollisuuksien välillä tasapinotteleminen kaatuu lähinnä ostettavan tavaran puutteeseen. Sama ongelma vähentää ylipäätänsä tarvetta kullan perässä juoksemiselle.
Yacht Club Gamesin tuotos suorastaan hehkuu kunnioitusta menneiden aikojen hittejä kohtaan. Musiikkiraita tirisee timanttista tipitystä, eikä graafinen ulosanti joudu häpeämään esikuviensa rinnalla. Vahvoille perustoille rakennettu pelimekaniikka toimii niin kuin pitääkin. Kokonaisuutta täydentävät pienet yksityiskohdat, kuten kauppapaikkoina toimivien kylien persoonalliset asukkaat huvittavine kommentteineen.
Shovel Knightin Xbox One -versiota mainostettiin Battletoads-aiheisella sisällöllä, mutta Raren sammakkokaverusten löytämiseksi joutuu näkemään vaivaa. Ylimääräiset pomokahakat eivät ole niin hekumallista sisältöä, että ne yksistään oikeuttaisivat Xbox One -painoksen hankkimisen. Ylipäätänsä Shovel Knightista saa selkeästi enemmän irti, jos sen retrojuuret saavat sydämen tykyttämään, mutta toisaalta Yacht Club Gamesin ihannoimista klassikkopeleistä pidettiin syystäkin. Kehittäjät ovat osanneet imitoida oikeita aineksia ja säveltäneet sekaan sopivasti omia ideoita.
