SimCity DS

Instituutio nimeltä SimCity

SimCity alkaa olla instituutio. Suosittu kaupunginrakennussimulaattori on PC:llä saamassa jo viidennen osansa, mutta sitä ennen nähdään SimCity DS, sarjan ensiesiintyminen taskukonsolilla. Pelissä on ilahduttavia ominaisuuksia, kuten hyvä pelattavuus ja kaunis grafiikka, mutta muutamalla osa-alueella mennään metsään.

Electronic Arts on ilmaissut halunsa kehittää SimCityä käyttäjäystävällisempään suuntaan. Peli onkin kieltämättä tullut osa osalta vaikeammaksi ja etenkin SimCity 4 oli mikromanagerointia parhaimmillaan ja pahimmillaan. DS-versiossa käyttäjää lähestytään kattavilla tutoriaaleilla ja aktiivista roolia näyttelevällä neuvonantajalla.

Kaikki apu on uudelle käyttäjälle tarpeen, sillä kaupunginrakennus ei ole yksinkertaista puuhaa. Liika on kuitenkin liikaa. Vaikka kädestä pitäen johdattavan harjoitusosion voi jättää pelaamatta, neuvonantajaa ei saa pois päältä. Apulainen ilmaantuu alempaan ruutuun muutaman kymmenen sekunnin välein neuvomaan pelaaja ja kertomaan asukkaiden tyytymättömyydestä. Neuvonantaja on esillä liian paljon, sillä kokenut pelaaja ärsyyntyy jatkuvasta paapomisesta. Aloittelijat puolestaan nauttivat annetuista neuvoista aikansa, mutta jäävät pian kaipaamaan vaihtoehtoa kytkeä puhelias kumppaninsa pois päältä.

Kuluneen kynän ongelma

SimCity ei sovi heikkohermoisille. Kaupunkia pystytettäessä riittää puuhailtavaa ja stylus-kynä on kerrankin kovassa käytössä. Heti alussa pelaaja valitsee alueen, jonka mukaan vaikeustaso ja aloitusraha määräytyy. Sen jälkeen siirrytään pelikentälle, jonne voi rakentaa kolmea eri rakennustyypiä: asutusaluetta, kauppoja ja teollisuutta. Nämä jakautuvat vielä kahteen kokoluokkaan, pienempään ja suurempaan.

Kun peruselementit ovat pystyssä, kaupunkiin on rakennettava voimalaitos ja sähkölinjoja, teitä, kouluja, poliisilaitos, paloasema ja muuta tykötarpeistoa. Pelissä huolehditaan yhä verotuksesta, jätehuollosta ja muista SimCity-vakioista, mutta DS-versiossa ei tarvitse vetää vesijohtoja, sillä tornien pystyttäminen riittää. Tämä on toinen pieni kädenojennus satunnaispelaajien suuntaan, mutta siitä saa vaikutelman, että tekijät eivät ole halunneet viedä käsikonsoliversiota loppuun asti.

Vaikeustasokin on kummallinen: alussa rahat ovat koko ajan lopussa, mutta heti kun kaupunki alkaa kukoistaa rahaa on enemmän kuin mitä ehtii käyttää. Alkukynnyksen yli päästyään suurin osa pelistä kuluukin pienoiselämän seuraamiseen, ei itse tekemiseen. Alaruutu on täynnä erilaisia ikoneita, joista saa ruudulle tilastoja ja toimintoja, mutta vain harvasta on todellista hyötyä. Yksinkertaisempi käyttöliittymä olisikin näytön pienuuden takia ollut paikallaan. Puskutraktoriakin on hankala käyttää, koska stylus-kynällä tulee välillä epähuomiossa rusautettua koulu tai sairaala sileäksi. Tehtyjä purkutöitä ei voi peruuttaa, joten peli kannattaa tallentaa niitä ennen.

Vakuuttelua

Tekijät ovat päätyneet ratkaisuun, jossa SimCity tukee Wi-Fi:tä, mutta sillä pystyy lähettämään vain viestejä lähellä oleville kanssapelaajille. Tämä on kummallista, ja vaikka toimintoa käyttämällä saakin käyttöönsä muutamia erikoisrakennuksia, se on laiha lohtu.

SimCity DS käyttää SimCity 3000:n pelimoottoria. Käsikonsoliversio ei teknisistä rajoituksistaan johtuen taivu PC-pelin kaltaisiin yksityiskohtiin, mutta yleisesti ottaen peli näyttää hyvältä. Katastrofien, kuten tulipalojen tai maanjäristyksen sattuessa, pelaaja jopa unohtaa välillä katselevansa karsittua DS-peliä. Hissimusiikiksi luokiteltava ääniraita saa käden hapuilemaan volyyminappulaa, mutta ääniefektit ajavat sentään asiansa.

SimCity DS ei ole huono peli, mutta se olisi pienellä viilaamisella ja miettimisellä saatu paremmaksi. Peli tasapainottelee nuoralla yrittäen miellyttää sekä sarjan veteraaneja että uusia pelaajia. Yritys ei pääty täydelliseen epäonnistumiseen. SimCity DS tarjoaa tuntien edestä pelattavaa, mutta ei tarpeeksi uutta ollakseen erinomainen rakennussimulaattori.