London Studiosin kehittämä SingStar-karaokepelisarja
on ollut yksi pelimaailman piristysruiskeista PlayStation 2:lla.
Tanssimattopelien ohella mikrofoniin laulaminen tarjoaa jälleen jotain
uutta vanhoihin kaavoihin, ja peliohjaimia karsastavatkin on helppo
saada venyttämään äänijänteitään. SingStar Pop
muistuttaa kovasti kahta edeltäjäänsä, joskin muutamia muutoksia on
tehty. Mikäli pelin perusperiaatteet eivät ole kuitenkaan ennestään
tutut, kannattaa vilkaista ensimmäisen SingStarin arvostelu.
Nimensä mukaisesti SingStar Pop tarjoaa ennen kaikkea tuoretta poppia MTV:n musiikkilistoilta. Mukana on niin Avril Lavignea, Black Eyed Peasia, Jamelieta kuin myös Beyoncea.
Yhteensä paketti kattaa 30 kipaletta, joten SingStar-sarjan
kappalevalikoima lähentelee jo sataa. Suomalaisittain iloisena
valopilkkuna voidaan pitää Annien esittämä Heartbeat-kappaletta,
jonka musiikkivideo on kuvattu Helsingin keskustan maisemissa. Kahteen
edelliseen SingStarin verrattuna musiikki on yksipuolisempaa, joskin
pop-diggarit voivat saada paketista aiempia osia enemmän irti. Hieman
erossa yleisestä linjasta on vain muutama kappale, joista esimerkkinä
mainittakoon Sister Sledgen We Are Family, Steppenwolfin Born To Be Wild ja Marilyn Mansonin Personal Jesus.
Uutuudet vähissä
SingStar Popin tärkeimpänä uudistuksena voidaan pitää niin sanottua Rap
Score -mittaria. Osassa kappaleita on nimittäin räppäysosuuksia, joissa
pelaajan tulisi pysyä lontooksi laulavan kaverin kelkassa.
Valitettavasti suomalaisella tankeroenglannilla räppiosuudet taittuvat
melko kehnosti, eikä riimittely tunnu herkulta. Vielä suomeksi
tällainen menisi, mutta englanniksi homma tuntuu vain ärsyttävältä.
Onneksi uusi ominaisuus ei pilaa peliä pahemmin, sillä räppäysosuuksia
on pelissä loppujen lopuksi melko vähän.
Toinen ja onneksi
myös parempi uutuus on Medley-pelitila. Siinä on koottu yhteen useiden
eri kappaleiden parhaat palat, jotka lauletaan lyhyissä osissa
peräkkäin. Ehdottomasti miellyttävintä kyseisessä pelimoodissa on, että
se kerää tietyn tyylilajin kappaleet yhteen. Esimerkiksi vanhoille
hiteille on miksattu oma raitansa ja uudemmille naisenergiaa
pursuaville ralleille omansa. Tällä tavoin peliin on helppo päästä
sisään, ja kappalevalintakin on sukkelampi tietystä tyylilajista
pitävälle. Lisäksi paketissa on muutamia pienempiä uutuuksia, joista
mainittakoon uudistetut menugrafiikat ja edeltäjäänsä verrattuna
huomattavasti paremmin toimiva kappaleen satunnainen valinta. Samaten
kehitystä on tapahtunut kappaleiden uusinnoissa, joissa omaa lauluaan
voi viritellä useammilla tavoilla.
Näitä muutamaa uutuutta lukuun ottamatta SingStar Pop on hyvin samanlainen paketti kuin kaksi edeltäjäänsä. Esimerkiksi SingStar Partyn
tavoin levyn vaihto onnistuu yksinkertaisesti select-painiketta
painamalla. Valitettavasti myös takapakkia on tehty, sillä
alkuperäisversiossa mukana ollut uramoodi loistaa poissaolollaan, eikä
videolla laulavien artistien äänenvoimakkuuteen voi vaikuttaa.
Toisaalta nämä eivät liene monille suuria ongelmia, sillä SingStar
tunnetaan ehkäpä parhaiten nuorten aikuisten moninpelihubana.
Karvasta kalkkia
SingStar Pop ei toimi yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Pelisarjan edetessä
jo kolmanteen osaansa olisi odottanut aidosti konkreettisia muutoksia.
Räppäysosuudet eivät valitettavasti toimi, eikä Medley tarjoa kovin
suurta muutosta edeltäjiin nähden. Toki myönnettäköön, että SingStarin
kaava on melkoisen hyvin kohdallaan: duettoja löytyy uusimmastakin
versiosta ja moninpelaamisen kannalta karaoke on sellaista, mitä muut
pelisarjat eivät pysty ainakaan yhtä laadukkaasti tarjoamaan. Hieman
halpa maku paketista kuitenkin jää, sillä alkuperäisversioon
sisällytettyjä hyviä ominaisuuksia on karsittu.
SingStar
Popin ympärillä pätee sama virsi kuin aiempien osien kohdalla:
kappalevalikoima on syytä tarkistaa ennen ostopäätöksen tekoa. Yleisenä
ohjenuorana kuitenkin sanottakoon, että mikäli MTV:n pop-listahitit
maistuvat, kolmas SingStar on varmasti hyvä valinta. Muille meininki
voi tuntua liian kaavamaiselta.
