Formula-pelit ovat mielenkiintoinen autopelien alalaji. Geoff
Crammondin ensimmäinen F1GP todisti, että tietokoneilla (ja sittemmin
konsoleilla) on mahdollista mallintaa autourheilun kuninkuusluokan
autot ja radat lähes realistisesti. Tuon jälkeen on kuultu legendoja
siitä, kuinka milloin kukakin oikea F1-kuski on harjoitellut ratojen
muotoja hotellihuonessa Playstationin voimin. Kesäkuussa 2003 oli
mahdollista nähdä pari oikeaa kuljettajaa, Jenson Button ja Fernando
Alonso, kaahailemassa PS2-versiolla tiedotustilaisuudessa, jossa
ilmoitettiin Sonyn ja F1-sarjan solmimasta yksinoikeussopimuksesta.
Sonylla olisi neljä vuotta aikaa tehdä ainoana pelitalona maailmassa
virallisia Formula 1 -pelejä.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Sonyn Liverpoolin studioilta on saatu
näyte siitä, miten Sony lisenssiään käyttää. Eikä tuloksessa ole mitään
valittamista.
Autot ruudukkoon
Ensimmäiset pisteet F1 2005 saa heti käynnistyessään. Alkuvideon
taustamusiikiksi on valittu yksi viime vuoden loistavimmista biiseistä,
Musen Butterflies & Hurricanes, jonka tahdissa ihaillaan
F1-maailman vauhtia ja glamouria. Muuten musiikki on geneeristä
vauhtipelipimputusta, josta otetta ei saa enempää kuin mistä tahansa
muzakista, mutta eihän valikoiden tarkoitus ole viihdyttää vaan pistää
asetukset kohdalleen.
Pelimuotoja löytyy ne tavalliset:
pikakisa, aika-ajotesti, täysi viikonloppu ja kokonainen kausi. Näiden
lisäksi on mahdollista pelata kaveria vastaan jaetulla ruudulla tai
jopa kymmenellä pelaajalla verkossa.
Kaikkein
mielenkiintoisin on kuitenkin uramoodi. Tässä tilassa aloitetaan
luomalla oma kuljettaja, jolla lähdetään sitten valloittamaan
Formula-maailmaa. Uran alussa kuljettajalla on agentti,
sähköpostilaatikko ja muutama testiajotarjous joiltain pienemmiltä
talleilta. Tallien kanssa sovitaan testiajoaika, käydään paukauttamassa
muutamat ajat näytteeksi ja lopuksi jäädään odottelemaan uutisia.
Suorituksen perusteella talli voi tarjota ykkös-, kakkos- tai
testikuskin paikkaa, ja vaikka yksi talli olisikin jo tehnyt
tarjouksen, voi onneaan käydä koettamassa myös muilla talleilla.
Lopuksi allekirjoitetaan jonkin tallin kanssa sopimus ja aloitetaan
suorittaminen.
Lämmittelykierros
Ajaminen
on nautittavaa, varsinkin hyvällä ratilla. Peli ei tosin tue Logitechin
Driving Force Pron 900 asteen kääntösädettä, mutta eipä oikean
formulankaan ohjaamossa rattia kierroskaupalla väännellä. Auto reagoi
ratin liikkeisiin tarkasti ja voimapalautteestakin tuntee, kun
oikaistaan kanttareitten kautta tai kun vauhti kohoaa kolmensadan
kieppeille.
Grafiikka on konstailematonta mutta toimivaa.
GT4:n kaltaiseen lähes-fotorealismiin ei ole edes pyritty, mutta tämä
ei haittaa, sillä piirtonopeutta ei ole näin uhrattu silmäkarkin
alttarille. Myös äänet on toteutettu minimalistisesti, mutta ne tukevat
pelaamista. Moottorin ulvonnasta pystyy hiukan harjoittelemalla
kuulemaan ajetaanko oikealla vaihteella, tämän lisäksi äänimaailma
koostuu lähinnä tuulen vinkunasta auton siivekkeissä ja hiekan
rahinasta renkaissa mutkan mentyä vähän pitkäksi.
Jotta
ajaminen ei kävisi pitkästyttäväksi, on taustalle palkattu kisaa
selostamaan ihka-aito formulaselostaja Oskari Saari. Oskari ei tosin
ole äänessä koko aikaa, lähinnä vain oikeilla kuljettajilla kisaa
ajettaessa. Uramoodissahan kuskille voi antaa oman nimen, jota
selostaja ei ainakaan tämänvuotisessa pelissä osaa lausua.
Formuloissa voitto ratkeaa usein varikkopysähdyksillä, ja niillä on
vaikutuksensa myös tässä pelissä. Varikkopysähdykset ovat pieniä
minipelejä, joissa pelaajan täytyy reagoida ruudulle ilmestyviin
näppäinkuvioihin ja painella nappeja niiden mukaan. Nopeasti
reagoimalla voi tienata arvokkaan sekunnin tai toisenkin ja näin
päihittää pahimmat kilpakumppanit.
Vauriomallinnus tuntuu
tästäkin pelistä jääneen pois, siksi houkutteleva taktiikka onkin ottaa
ylimääräiset vauhdit pois täräyttämällä kilpakumppania kurvissa
kylkeen. Tästä, samoin kuin liiallisesta oikaisemisesta, kuitenkin
sakotetaan pakottamalla rikkonut auto ajamaan muutaman sekunnin ajan
mitättömän hitaasti. Tietysti tämä ärsyttää, mutta se lienee
tarkoituskin, ja peliin tällainen rangaistus sopii paremmin kuin
stop&go.
Ja ei kun urku auki!
Luonnollisesti F1 2005:ssä on myös aloitteleville kuljettajille
tarkoitettuja ajoapuja, joiden avulla on mahdollista selvitä
tuntemattomammistakin radoista vähällä harjoittelulla. Jarruapu pitää
huolen siitä, että kurviin ei tulla liian kovaa, ohjausapu taas auttaa
autoa pysymään suunnilleen oikealla linjalla ja spinnauspalautin
kääntää auton oikein päin kun nokka osoittaa väärään suuntaan. Myös
törmäyssuoja ja lukkiutumattomat jarrut ovat käytettävissä.
Muut ajoavut on toteutettu hiukan tavalisuudesta poikkeavalla tavalla.
Yleensähän ruudulle on mahdollista loihtia optimaalinen ajolinja,
kurveista varoittavat nuolet ja radankohtaan parhaiten sopivan
vaihteen. Kaikki nämä ovatkin näkyvissä, mutta omalla tavallaan.
Kurveista kertova nuolet ovat huippunopeudella mutkaa lähestyttäessä
punaisia, mikä tarkoittaa, että vauhtia pitäisi pudottaa. Jarrutuksen
seurauksena nuoli välähtää keltaisena ennen muuttumistaan vihreäksi.
Vihreä taas tarkoittaa, että nopeutta on varaa hiukan nostaakin.
Keltaisella nuolella ollaan pyyhkäisemässä kaarretta juuri sellaisella
nopeudella, että ei ihan liu'uta ulos radalta. Ajolinjaa osoittava
viiva kertoo myös, missä kohtaa kannattaa aloittaa jarruttaminen, ja
missä taas kiihdytetään. Vaihdeavustaja näyttää jatkuvasti
kulloisellekin nopeudelle sopivan vaihteen.
Kaikki nämä
avusteet siis kertovat hiukan enemmän kuin mihin yleensä on totuttu, ja
koska väriä vaihtavat nuolet ja nopeuteen reagoiva vaihdeavustaja
antavat pelaajalle jatkuvaa palautetta, tukevat ne ajamisen lisäksi
myös oppimista. Yleensäkin avusteista voi sanoa, että ne on toteutettu
suorastaan esimerkillisesti.
Formula-peli
ei olisi kunnon Formula-peli, jos autoa ei voisi säätää enemmän kuin
kantakessu kolmijonoa. Niinpä tässäkin pelissä on mahdollista ruuvailla
vaikka mitä. Vaihteistonvälitykset ja siipien kallistuskulmat nyt ovat
vanha juttu, ja renkaiden seos on tietysti valittavissa. Näiden lisäksi
voidaan myös virittää renkaiden camber-kulmat (eli missä kulmassa ne
ovat tienpintaan nähden), ajokorkeutta ja jousituksen jäykkyyttä.
Lisäksi auton käyttäytymistä ajon aikana on mahdollista muuttaa
lennossa. Tätä varten tarjotaan esiasetukset jarrutasapainolle (etu- ja
takarenkaiden jarrutusvoimat suhteessa toisiinsa) ja luistoneston
herkkyydelle. Näitä vaihtelemalla voidaan auton käyttäytymistä muuttaa
radan eri kohdissa. Säätömahdollisuudet tyydyttänevät siis
intohimoisimmankin formula-fanaatikon tarpeet.
Niitä varten,
jotka eivät halua käyttää puolta päivää optimaalisten asetusten
löytämiseen Monacon ja Hockenheimin radoille, tarjoaa peli myös
pikasäätömahdollisuuden. Neljällä yksinkertaisella asetuksella voidaan
auto nopeasti muuttaa pitkien suorien huippunopeuskoneeksi tai
syheröratojen rakettikiihdyttelijäksi. Ja tietysti kaikkein
aloittelevimmat voivat jättää koko homman huomiotta ja keskittyä
pelkkään ajamiseen.
Ruutulippu liehuu
Palataan vielä pelin parhaaseen osaan, eli uramoodiin.
Urheilupeleissähän (ja miksei muissakin) on aina mukavaa, kun voi luoda
virtuaaliminän, jolla lähdetään tekemään pieniä ihmeitä. F1 2005:ssäkin
on kivaa nähdä uutisotsikoissa oma nimensä ja vähitellen kohota
pikkutallin testikuljettajasta maailmanmestaruustaisteluun Maranellon
korskean orhin puikoissa. Tässä pelissä keittoon lisämausteena
tarjotaan mahdollisuutta luoda EyeToy-kameraa käyttämällä omasta
pärstästä 3D-malli, jonka voi nähdä esimerkiksi palkintokorokkeella
sampanjanroiskintaseremoniassa Michael Schumacherin naamavärkin
seurassa.
Peli on muutenkin erinomaisen hyvää jälkeä ja
täynnään hurmaavia pikku yksityiskohtia. Esimerkiksi Malesian
osakilpailussa autojen odotellessa lähtöä ja mekaanikkojen tehdessä
vielä viimeisiä viilauksia, voi pelaaja ihastella radan reunassa
tanssivaa itämaisittain pukeutunutta naisjoukkoa. Myös varikkotytöt
ovat pukeutuneet isäntämaan henkeen sopivasti.
Kaiken
kaikkiaan Sony ei siis ole jäänyt makailemaan yksinoikeussopimuksensa
päälle ja odottanut että peli myy pelkällä lisenssillä. Formula-pelinä
F1 2005 on lajityyppinsä kirkkainta kärkeä, jossa kosmeettisia
korjauksia lukuunottamatta ei enää juuri ole parantamisen varaa.
Ehdoton hankinta kaikille formula-faneille ja yleensä hyvistä autopeleistä pitäville.
