Hopeinen kuu luo merelle siltaa
Singstar on yksi viime vuosien nerokkaimmista pelikonsepteista. Karaokepelille tuntuu olleen tilausta, sillä nyt julkaistava Rocks on jo sarjan viides julkaisu. Edellisessä Singstarissa uppouduttiin takatukkien ja mauttoman musiikin luvattuun aikakauteen eli 1980-lukuun, mutta nyt palataan vakavasti otettavammalle linjalle. Rocks lupailee nimensä mukaisesti hieman rankempia kappaleita, mutta pelin rokkaavinta osastoa ovat silti yhtyeet kuten Queens of the Stone Age ja Offspring. Ehkä se oikea kukkoilutunnelma löytyy Guitar Heron kaltaisista julkaisusta, mutta tälläisenään rokkiotsake on hieman harhaanjohtava. Suurin osa tämän pelin kappaleista onkin nimittäin brittilistoilla menestynyttä poppia, joskin laadukasta sellaista. Pelin kappalelistan löydät tästä samaisesta arvostelusta.
Vaikka Singstar on ideana nerokas, konsepti saavutti huippunsa oikeastaan jo ensimmäisessä pelissä. Sittemmin kauppojen hyllyille saapuneet julkaisut ovat tuntuneet lähinnä lisälevyiltä. Sama pätee nytkin, sillä paketti ei ole ihmeemmin muuttunut. Uramoodia ei vieläkään ole eikä taustalla laulavan alkuperäisartistin äänenvoimakkuuteen voi edelleenkään vaikuttaa. Nämä lapsukset vaivasivat jo edellisiä painoksia.
Itse laulelun perusideana on yhä se, että oikealta korkeudelta hoilaaminen tuottaa pisteitä, joiden perusteella pelaaja arvostellaan joko amatööriksi tai tulevaksi tähdeksi. Karaoke on kuitenkin pohjimmiltaan huonoa huumoria, joten Singstarin pisteytyssysteemi ei vieläkään anna kuvaa pelaajan todellisista laululahjoista. Tämä voidaan lukea puutteeksi, mutta harvemmin tätä laulumuotoa harrastavat ihmiset esittävät kappaleensa täysin nuotilleen. Tärkeintä on hauskanpito ja itsensä nolaaminen.
Järjen veit ja minusta orjan teit
Musiikkipelien viimeaikainen suosio on ollut huimaa ja markkinoille on pukannut jos jonkinmoista rytmipeliä. Singstar on kuitenkin edelleen juhlapelien ehdoton ykkönen, sillä siinä piisaa hauskaa niin laulajalle kuin sivustakatsojillekin. Parhaat hoilaussuoritukset voi tallentaa muistikortille ja siirtää kaapelin avulla tietokoneelle ja nettiin kaikkien kuunneltavaksi. Tulkinnat ovat tosin lähes poikkeuksetta sitä luokkaa, että niistä eroaa kertakuuntelun jälkeen mielellään.
Ystävättä pelailu ei ole mitään erityisen mieluisaa puuhaa, mutta moninpeli on taattua hupia. Alkuperäispaketissa tulee mukana kaksi mikrofonia, joiden avulla voi laulella vaikkapa kovaäänistä duettoa naapurien iloksi. Jos mikrofonit löytyvät jo ennestään, myös pelkkä peli on saatavilla edullisempaan hintaan. Normaalin hoilailun lisäksi voi kokeilla myös muutamia vaihtoehtomoodeja, kuten mikinvaihtoa, jossa mikrofonia kierrätetään pelaajien kesken. Jos taas pelkkä harjoittelu kiinnostaa, freestyle-muodossa voi kirkua sydämensä kyllyydestä ilman pelkoa pistemenetyksistä.
-
Kappalelista:
Bloc Party - Banquet
Blur - Song 2
Bowling for Soup - 1985
Coldplay - Speed Of Sound
Deep Purple - Smoke on the water
Franz Ferdinand - Do You Want To
Gwen Stefani - What Are You Waiting For?
Hard Fi - Hard To Beat
Hole - Celebrity Skin
Jet - Are You Gonna Be My Girl
Kasabian - Club Foot
Keane - Everybodys Changing
Kings of Leon - The Bucket
KT Tunstall - Black horse and the Cherry Tree
Maximo Park - Apply Some Pressure
Nirvana - Come As You Are
Queen - Don't Stop Me Now
Queens of the Stone Age - Go With the Flow
Razorlight - Somewhere Else
Snow Patrol - Run
Stereophonics - Dakota
The Bravery - An Honest Mistake
The Cardigans - My Favourite Game
The Hives - Hate To Say I Told You So
The Killers - Somebody Told Me
The Offspring - Self-Esteem
The Rolling Stones - Paint It, Black
The Scorpions - Wind of Change
The Undertones - Teenage Kicks
Thin Lizzy - The Boys are Back In Town
-
Myrskyn jälkeen on poutasää
Pelin valikot ovat tyylikkäitä ja helposti navigoitavissa. Grafiikka ei ole mitään nykykonsolisukupolven veroista, mutta ainakin kappaleiden taustalla soivat musiikkivideot ovat hyvällä resoluutiolla varustettuja. The Rolling Stonesin loistavaa Paint it Blackiä pilatessa pääsee tosin ihailemaan vain huonosti toteutettua kuvakollaasia, mutta muuten videot ovat kohdallaan. Peli ei tarjoa suurempia yllätyksiä, vaan se näyttää ja kuulostaa täysin samalta kuin edeltäjänsäkin.
Singstar Rocks on hieman harhaanjohtava paketti, sillä pelin rockanti on lopulta aika vähäinen verrattuna hieman letkeämpään pop-osastoon. Coldplayn, Scorpionsin ja Queenin parissa herkistellessä tulee kuitenkin vuodatettua muutama kyynel ja Blurin sekä The Hivesin parissa joutuu ehkä heiluttamaan tukkaakin. Kyseessä on jälleen kerran yllätyksetön, mutta takuuvarma paketti, jolla rahastetaan pahaa-aavistamatonta yleisöä. Karaoke on joka tapauksessa sen verran hieno laji, että jos kappalevalikoima miellyttää, on Singstar Rocks ostamisen arvoinen.
