Singstar

Sonyn oman tallin valikoimasta on aina löytynyt mukavan kokeilevaa ja erilaista tuotosta. Himopelaajan God of Warien, lisenssillä ratsastelevan 24 the Gamen sekä pienimuotoisen ja omituisen Locorocon lisäksi pelaajakuntaa on laajennettu helposti lähestyttävillä kameraohjain- ja tietokilpailupeleillä. Satunnaisemmille tai aloitteleville pelaajille suunnatuista nimistä ehkä menestyksekkäin on kilpa-karaoke Singstar. Idea ei voisi olla yksinkertaisempi: pelaajalle mikrofoni käteen, musiikki tulee kaiuttimista ja laulun sanat pyörivät TV-ruudulla. Laula!

Laulua maailman toreilta

Ensimmäinen Singstar julkaistiin PS2:lle jo vuonna 2004, ja se on onnistunut hurmaamaan nekin perheenjäsenet, jotka eivät muuten videopeleihin koske. TV:n yhteislauluohjelmista ja karaokesta tuttu lyriikkapaneeli näyttää sanat, jotka vaihtavat väriä laulun etenemistä mukaillen. Viitteelliset melodiapalkit puolestaan antavat vinkkiä siitä, millä korkeudella sävelet liikuskelevat. Jokainen tarhaikäinen ja sitä vanhempi on ainakin joskus joutunut laulamaan, joten pelimekaniikka on todennäköisesti ymmärretty. Kappaleet puolestaan vaihtelevat päivän hiteistä ikivihreisiin, joten kaikille löytyy ainakin yksi tuttu biisi.

PS3:n uudistetun Singstarin huomattavin piirre on, että se ei päällisin puolin juuri eroa edeltäjistään. Laulaa voi yksin tai kaverin kanssa ja pisteitä laskien tai niitä laskematta. Ralleja voi raiuttaa yksittäin tai potpureina ja lähes kaikista viisuista on lyhyt ja pitkä versio. Jos konsoliin on kytketty Playstation Eye -kamera, se napsii esityksen aikana kymmenen valokuvaa ja puolen minuutin videopätkän. PS3:n kovalevyn ansiosta kuvia, videoita ja lauluäänitteitä voi säilöä huomattavasti suuremman määrän kuin mitä PS2:n mitättömän pienelle muistikortille mahtui.

Tärkein uudistus liittyy kuitenkin PSN-verkkoon. Aiemman yhteen konsoliin tiukasti rajoittuneen kotikaraoken sijaan PS3-Singstar muodostaakin kaikista pelaajista yhteisön. Omaan galleriaan tallennettuja kuvia ja videoita voi lähettää Singstar Online -palveluun. Kuka tahansa voi käydä ihastelemassa tarkoituksellisen tai tahattoman hauskoja, hienoja ja vähemmän hienoja esityksiä, sekä antaa niille pisteitä. Luonnollisesti kaverilistalta löytyvien tuttujen profiileja ja heidän julkaisemiaan tuotoksia pääsee väijymään helposti. Kuriositeettina mainittakoon, että jostain kumman syystä Suomen kansalaisuuden merkiksi profiilissa näkyy valtiolippu.

Kukkaronnyörit höllälle

Ladattava lisäsisältö on päivän sana, eikä Singstaria kannattaisi julkaista PS3:lle, jos sitä ei olisi heti suunniteltu laajennettavaksi uusilla biiseillä. Pelilevyllä tarjottava kappaleiden määrä on vaatimaton, kokoelma on sekava ja osa lauluista on valittu enemmänkin niiden hittiarvon kuin peliin soveltuvuuden perusteella. Esimerkiksi Scissor Sistersin mainio I Don't Feel Like Dancing kuulostaa radiosta hilpeältä, mutta se on jopa helpoimmalla vaikeustasolla mahdoton normaalin Y-kromosomilla varustetun rallattelijan äänialalle ja kurkunpään ketteryydelle. Toisaalta Gwen Stefanin Coolin alkupuolen instrumenttiosuus kestää minuutin, joten laulettavaa jää lyhyessä versiossa surkean vähän. Cardigansin Lovefoolissa puolestaan pelaajan pitää veisata sekä vokalistin että taustalaulajien osuudet, mikä paikoin aiheuttaa hapen loppumista.

Onneksi nykymaailmassa valinnanvara ei enää tule pelkästään levymuodossa. Singstarin verkkokauppaan, Singstoreen, on ilmestynyt ladattavaksi jo yli kuusikymmentä kappaletta, ja lisää on tulossa jatkuvasti. Kappaleiden selaaminen ja ostaminen on helppoa, sillä kaiken muunkin online-toiminnallisuuden tavoin Singstore on integroitu peliin saumattomasti. Jokaisesta laulusta on lyhyt esikuuntelukatkelma ja ne voi heittää ostoskoriin yhdellä napinpainalluksella. Kun kori on valmis, maksua varteen siirrytään hetkeksi PSN-storeen, joka on vain parin napinpainalluksen päässä. Ratkaisu on hyvä, sillä käyttäjälle ei voi jäädä epäselväksi, että jostain ollaan maksamassa. Varsinainen lataaminen tapahtuu taas pelin omalla käyttöliittymällä, ja kaikki lataukset hoituvat taustalla vanhempaa katalogia läpi laulellessa. Uudet kappaleet lisätään lauluvalintaluetteloon, kun ne on ladattu.

Valittamista Singstoressa kuitenkin on. Se – kuten yleensäkin Singstarin online – tuntuu olevan varsin epävakaa. Välillä kappaleiden ostaminen ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä, joskus koko verkko-Singstar tuntuu kuolevan täysin. Kiusallisuudestaan huolimatta tämä ongelma ei ole kuitenkaan katastrofaalinen, ja luotettavuutta toivottavasti parannellaan jatkossa.

Enemmän harmia sen sijaan aiheuttaa Singstoren kappaleiden hinnoittelu ja musiikkivideoiden laatu. Levyllä tulevat videot ovat teräväpiirtoversioita, verkosta ladattavat eivät. Tietysti tarkempi kuva vaatisi enemmän kaistaa, mutta luulisi sitä näillä hinnoilla löytyvän. Ja ne hinnat: yhden kappaleen lataaminen maksaa 1,45€, joka on lähes saman verran kuin tulevan Rock Bandin kappaleet. Jälkimmäisissähän on lauluraidan lisäksi myös kitarat ja rummut, joten arvoakin ostoksella on selkeästi enemmän. Kaiken huipuksi Singstariin ostetut kappaleet toimivat vain yhdessä konsolissa, joten ladattavan sisällön käyttöehtoja on tässä tapauksessa tiukennettu totutusta.

Muokkaa oma karaokesi

Ulkoisilta puitteiltaan Singstar on pelkistetyn tyylikäs ja toimiva. Ensimmäinen näkyviin ilmestyvä valikko tarjoaa kolme vaihtoehtoa: Pelaa, Galleria ja Online. Valikot eivät missään vaiheessa muutu kovasti tästä kompleksisemmiksi, joten vähemmänkin tekno käyttäjä pärjää. Lisäksi käyttöohjeet ovat joka paikassa yhden napin takana ja tärkeimmät toiminnot tarjoavaan pikavalikkoon pääsee toisella. Paketista vedetyn Singstarin taustavärit ovat punaiset ja taustalla soi rauhallisehko house-biitti. Pelin ulkoasuteeman voi vaihtaa, jolloin värityksen ja työpöytäkuvan lisäksi vaihtuu myös taustamusiikki. Valinnanvaraa on visuaalisella puolella pastelleista tummiin väreihin ja yksinkertaisista animoituihin teemoihin. Musiikki taas vaihtelee teknosta ambientiin ja tranceen.

Kun ulkoasu on kunnossa ja omaan musiikkimakuun sopivat kappaleet löytyvät kirjastosta, voivat bileet alkaa. Laajennettavuutensa ansiosta PS3:n Singstar saattaa pystyä sinnittelemään bileiden huvituksena hyvinkin pitkään, ainakin niin kauan kuin uutta musiikkia tehdään. Yhteisöpuoli sen sijaan ei itseäni ainakaan heti vakuuttanut, mutta ehkä siitäkin ajan mittaan muodostuu jotain oikeasti toimivaa.

Lopulta suurin ihmetyksen aihe Singstarin uusimmassa inkarnaatiossa kohdistuu sen julkaisutapaan: miksi peli ilmestyy vain levyllä? Todennäköisesti pelin perusrunko olisi helposti kutistettavissa pakettiin, jossa sen lataaminen PSN-storesta olisi käytännöllistä. Mikrofonit löytyvät PS2-versioiden omistajilta ennestään, tai ne voi ostaa erikseen. Singstar yksinään voisi olla jaettavissa jopa ilmaiseksi, vain lauluista maksettaisiin rahaa.

Ehkä tämä onkin viimeinen levyllä myytävä Singstar, sillä kappalevalikoimaa lukuunottamatta sarja ei ole muuttunut juurikaan ensimmäisestä osasta. Kappaleiden verkkojakelun ansiosta PS3 ja tämä peli voivat hyvinkin olla kaikki, mitä satunnainen bilepelaaja tulee koskaan tarvitsemaan.