Iskä ohjaa, iskä tulkkaa
Oma heppatyttöni täytti tovi sitten kuusi. Oletin teoksen ulkoasun perusteella, että hän olisi hyvää kohdeyleisöä maatilallisen arkeen, mutta olettamukseni osoittautui nopeasti vääräksi. My Fantastic Ranch ei ole yksinkertainen höpsöttely, vaan se vaatii jopa asteittaista mikromanagerointia sekä todella hyvää kielitaitoa. Lokalisointi jää toiveeksi, kaikki tapahtuu englanniksi. Toisaalta teoksessa on paljon puhetta pelkän lukemisen sijaan.
Alun tutoriaali käy perusasiat läpi: rakennetaan vaja, talli, ratsastuskenttä ja palkataan pari apulaista. Nappeja ja valikkoja on yllättävän paljon, eikä tänne selvästikään ole tultu vain pitämään hauskaa. Tallinomistajan elämä vaatii kuria ja rahoitusta. Jälkimmäistä kerätään vierailijoilta, jotka tulevat harjoittamaan taitojaan niin ratsastuksen kuin tulipallojen sylkemisen osastolla. Hiljalleen aletaan käydä kilpailuissa, laajennetaan eri osastoja ja pistetään bisnes kunnolla pyörimään. Iskää hirvittää antaa ohjat jälkikasvulle.
Kohdeyleisö on selkeästi vanhemmat, lukevat lapset, sillä kaikki tehtävänannot, seurattavat mittarit ja muut informaatiot vaativat luetun ymmärtämistä. Onko hepoilla kaikki hyvin ja mahat täynnä? Sille on oma indikaattorinsa. Miltä budjetti näyttää – tai pitääkö Jimille antaa kenkää, koska rahaa ei tule tarpeeksi sisään? Kovia valintoja eskarilaiselle. Toisaalta omassa nuoruudessani rakensin ja tuhosin suurkaupunkeja Sim Cityssä, joten ehkä lapsoseni vaatii vain aikaa oppiakseen Successionin tavoille.
Ei tuomita ulkonäkönsä perusteella
Graafiselta ilmeeltään My Fantastic Ranch on hyvinkin värikäs, mutta pelkistetty. Hahmomallit eivät polygoneilla juhli. Parikymmentä erilaista hoidettavaa eläintä erottuvat toisistaan ulkonäkönsä ja ominaisuuksiensa perusteella. Kerää kaikki, sanoi pelikaverini. Saattaa jäädä toiveeksi… Onneksi tarjolla on kaksi eri pelimoodia, joista toinen antaa vapaat kädet puuhastella ilman rahahuolia.
Zoomata pystyy melko lähelle, kelloakin saa nopeutettua, jos ei malta katsoa koko ratsastustuntia alusta loppuun. Pakko nostaa hattua pelin monipuolisille ominaisuuksille ja erilaisille managerointivaihtoehdoille. Toiset eläimet pärjäävät paremmin tiettyjen ihmisten kanssa, ja puistoaan saa sisustettua ja muokattua viihtyvämmäksi mielensä mukaan. Kontrollit ovat hieman kömpelöt ohjaimella, mutta jos lapsensa saa innostumaan tästä, niin tie on auki hulppeampiin rakenteluihin ja simulaattoreihin. Samat perusopit kuitenkin istuvat genren muihin tuotteisiin. Cities: Skylines, täältä tullaan.
Kohdeyleisö hukassa
Pakko myöntää, ettei lopputulos vastannut odotuksiani. Söpön kuoren alta paljastui lähes täysiverinen managerointipeli, joka vaatii ymmärrystä ja aikaa. Omaa tilaansa saa laajennettua kartalla huomattavasti, ja rahaa tienataan tavoitteita täyttämällä. Vaikea sanoa, kenelle tätä uskaltaisi suositella, sillä kampanja vaatii hyvän kielitaidon lisäksi tiettyä luonnetta. Söpöt yksisarviset ja lohikäärmeet kaipaavat huomiota, bisnesosaamista ja pitkäjänteistä työskentelyä pysyäkseen tyytyväisenä. Toki välillä voi nauttia ratsukoiden kirmailusta pelloilla, mutta käyttöliittymän muistutukset palauttavat nopeasti arkeen. Tänne ei ole tultu vain katselemaan ja leikkimään. Kapitalismi se on mikä jyllää!
Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanotaan. Pitää edelleen paikkansa.
