Sota ei koskaan muutu

Ydintuhon jälkeiseen maailmaan sijoittuva Fallout 4 on perusteiltaan hyvin saman tuntuinen kuin edeltäjänsä. Muutoksia on kuitenkin tehty teknologian ohella niin pelattavuuteen, keskustelutoimintoihin kuin hahmonkehitykseenkin. Päätarina uhkaa hukkua kaiken muun tekemisen alle, mutta Fallout onkin ennen kaikkea tutkimusmatkailukokemus eikä tiukasti seurattava jännitteellinen draama. Tekemistä tässä eepoksessa riittää noin 60-80 tunnin ajaksi.

Puutteellisesti kerrottu hyvä tarina

Fallout 4 alkaa hyvin samanlaisesti kuin edeltäjänsä, joten noviisitkin pääsevät heti mukaan menoon. Pelaaja perheineen pakenee ydintuhoa maanalaiseen bunkkeriin eli Vaultiin numero 111. Jäädytysunesta äkillisesti herättyään mies tai nainen joutuu katselemaan pienen poikansa kidnappausta voimatta puuttua tilanteeseen. Myöhemmin astellaan ulos maan pinnalle ja todetaan ympäristön muuttuneen kovasti sitten viime näkemän. On siis aika lähteä liikkeelle ja ottaa selvää, miltä maailma näyttää ydintuhon jälkeen. Lopulta joudutaan valitsemaan puoli vallasta kilpailevien ryhmittymien joukossa. Käsiteltävät teemat ovat tuttuja muusta populaarikulttuurista, kuten elokuvista Blade Runner, Terminator ja Steven Spielbergin A.I.

Falloutin päätarina on huonosti kerrottu varsinkin pelin alkupuoliskolla. Pelaaja ikään kuin unohtaa alkuperäisen tehtävänsä keskittyen kymmenien tuntien ajan kaikkeen muuhun, mitä Bostonin ympäristö tielle heittää. Päätarina on silti mielenkiintoinen saavuttaen onnistuneen ratkaisun, mutta tekijät käyttävät sitä liian kauan pelkkänä ohuena kehyskertomuksena. Syvällisiä keskusteluja ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja odottavat pelaajat pettyvät ensimmäisen kymmenen tunnin tarjontaan. Tarinan alkupuolisko koostuu nimittäin lähes yksinomaan taistelemisesta, ja vasta paljon myöhemmin vastaantulijoiden kanssa pääsee keskustelemaan.

Päämäärätön harhailu on suotavaa

Fallout 4 on tutkimusmatkailevan pelaajan toiveiden täyttymys. Mihin tahansa sitten lähteekään kävelemään, aina löytää jotain mielenkiintoista. Kartta tuntuu hieman pienemmältä kuin aiemmissa Fallouteissa, mutta samaan aikaan maastoon on ahdettu aiempaa enemmän kohteita tongittavaksi. Kannattaa tosin tallentaa usein, sillä varsinkin alkuvaiheessa vastaan saattaa astella liian vahvoja pahiksia. Ajan kuluessa niin suojavälineet, omat kokemustasot kuin aseetkin kehittyvät siinä määrin, ettei erämaan kauhuja tarvitse enää pelätä. On helppoa unohtua tuntikausiksi tutkimaan jotain aivan muuta kuin alun perin oli tarkoitus. Osa sivutehtävistä käynnistyy juuri siten, että niiden tielle vain sattuu osumaan. Näennäisesti päämäärätön harhailu on siis erittäin suositeltavaa Fallout 4:ssä.

Sivutehtävät voi jakaa useisiin erilaisiin tyyppeihin. Ensinnäkin joutomaan hallinnasta kilpailee neljä eri ryhmittymää, ja kaikille voi halutessaan suorittaa erilaisia tehtäviä. Harmittavan suuri osa toimeksiannoista on eräänlaisia puhdetöitä, joissa pelaaja lähetetään tutkimaan paikkaa x ja yleensä tuhoamaan siellä majailevat pahikset. Päätarinan loppupuolella pelaaja joutuu tekemään toisensa poissulkevia valintoja, jolloin hän ei enää voi olla hyvää pataa kaikkien kanssa. Neljän ryhmittymän ulkopuolisiakin tehtäviä on, ja niihin pääsee käsiksi harhailemalla maastossa, nuohoamalla nurkkia sekä kuuntelemalla ympäristöä. On aina yhtä palkitseva tunne suorittaa täysimittainen sivutehtävä, jonka tielle on vain sattumalta osunut jotain autiotaloa tutkiessaan. Fallout 4 onkin parhaimmillaan silloin, kun sen maailmaa tutkii kiireettömästi välittämättä siitä, edistääkö käsillä oleva pikkutehtävä suurta tarinakaarta vai ei.

Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa

Toiminta on kokenut muutoksia, ja varsinkin ensimmäisen persoonan pyssyttely on parempaa kuin aiemmin. Roolipelimäisesti tilanteen pysäyttävä V.A.T.S. -toiminto ei tällä kertaa seisauta tilannetta kokonaan, vaan ainoastaan hidastaa sitä merkittävästi. Tämä lisää tappeluihin tietynlaista kiireen tuntua, mutta ei erityisen onnistuneesti. V.A.T.S. -tilaa ei tarvitse käyttää lainkaan, mutta onhan se oiva tapa fiilistellä onnistuneita osumia.

Keskusteluja on yksinkertaistettu liikaa. Yhden tai kahden sanan valikosta ei aina voi päätellä, mitä oma hahmo lopulta vastaa käytävässä keskustelussa. Jutusteluja on muutenkin aiempaa vähemmän siitä huolimatta, että omalla hahmolla on tällä kertaa ihan oma ääninäyttelijä. Peliä on tietoisesti kehitetty toiminnallisempaan suuntaan, ja pitkät keskustelut ovat selvästi saaneet väistyä aiempaa sujuvamman pyssyttelyn tieltä. Tämä on pettymys varsinkin niille, jotka haluavat rakentaa omasta hahmostaan neuvottelevan pasifistin. Hieman aukkoa paikkaa mukana kulkeva apuri, joita on peräti 13 erilaista matkan kuluessa. Aikaa myöten apurin luottamus pelaajaa kohtaan kasvaa, jolloin hän avautuu omasta elämästään. Kuultavat tarinat ovat poikkeuksetta mielenkiintoista seurattavaa. 

Näpertäminen kuuluu asiaan

Erilaisten valikoiden kanssa näpertely on keskeinen osa Fallout 4:n viehätystä. Tasokattoa ei ole, joten ajan kanssa käyttöönsä saa avattua sellaisia kykyjä kuin haluaa. Erilaisten taitojen kartta on isokokoinen ja monipuolinen: sen tutkimiseen menee helposti monta tuntia. Ajan kuluessa kuitenkin huomaa ilman erityistä opiskelua, millaisia kykyjä oma pelityyli tarvitsee. Itse valitsin kehittää kantorepun mahdollisimman isoksi ja päivittää lukkojen tiirikoinnin sekä tietokonepäätteiden hakkeroinnin maksimitasoilleen. Pelaajan itsensä lisäksi myös päällä pidettävät varusteet ja kättä pidemmät välineet saavat osansa näpräämisestä.

Omaan haarniskaan kerätään kaatuneilta vihollisilta uusia osia jatkuvasti, ja sen lisäksi varusteita pääsee päivittämään. Parantelu tosin vaatii erinäisten materiaalien keräämistä tai ostamista, samoin kuin kyseisen taidon avaamista kokemuspistepuusta. Aseita tuunaillaan niitäkin runsaasti. Tussareiden päivittäminen moninkertaistaa niiden tuhovoiman, joten rakkaiden morsianten paranteluun on syytä käyttää runsaasti aikaa ja vaivaa.

Lopuksi on mainittava oman tukikohdan rakentelu. Pelaaja valloittaa joutomaata avaamalla monta pientä tukikohtaa halki maanpiirin. Jokaisen voi sitten rakentaa mieleisekseen taloineen, peltoineen, puolustuslaitteistoineen ja vesijärjestelmineen. Yleensä kannattaa kuitenkin keskittyä vain yhteen ja tuunata sitä sydämensä kyllyydestä. Toiminnon voi halutessaan ohittaa melkein kokonaan. On kuitenkin hyvin palkitseva tunne nähdä oman tukikohdan nousevan tyhjästä juuri sellaiseksi kuin haluaa. Internetin syövereistä löytää jo nyt mitä mielikuvituksellisimpia pelaajien tekemiä tuotoksia. Kaikki rakentaminen vaatii tietenkin materiaaleja, joita on koko pelin maailma väärällään. Miltei kaikki vastaantuleva roina kannattaa kerätä talteen, koska niitä voi käyttää tukikohdan rakennusaineina.

Teknologia kompuroi

Keskustelujen ohella Fallout 4 kompastelee pahimmin teknologisella puolella. Etenemisen pysäyttäviä bugeja tulee vastaan ajoittain, mikä pakottaa lataamaan aiemman tallennustiedoston. Peli myös jäätyy silloin tällöin vaatien koko komeuden uudelleenkäynnistyksen. Hahmomallinnus on hämmentävän karkeaa, ja välillä ihmiset tai niiden ruumiinosat jäävät leijumaan ilmaan juuttuen joskus seinän sisään. Ruudunpäivitys notkahtelee pahasti tiukimmissa kohdissa hidastaen menon diashow’n tasolle. Lopuksi lataustaukoja on liian usein, ja ne kestävät aivan liian pitkään.

Toisaalta piirtoetäisyys on tolkuttoman pitkä: kirkkaalla säällä pystyy näkemään kaiken horisonttiin asti. Säätilat ja vuorokaudenajat vaihtuvat säännöllisesti, jolloin tehtävään lähtiessä huomaa miettivänsä, millaisen kelin vallitessa kannattaa hommat hoitaa. Ehkä uhkaavimmalta tuntuva säätila on vihreä säteilymyrsky, jossa aavemainen usva kietoo maanpiirin vaippaansa tuottaen kaikelle elolliselle pienen säteilyannoksen.

Äänimaailma on sekin onnistunut. Aseiden paukkeessa on munaa, ja askelet tuottavat juuri sellaisen tehosteen kuin voisi odottaa. Ääninäyttelyä on runsaasti eikä dialogikaan liiemmin toista itseään. Ohi kulkiessaan kaupunkilaisten jutusteluja kuuntelee siksi mielellään. Musiikki pysyttelee pääasiassa taustalla lähinnä vahvistaakseen käsillä olevaa tunnelmaa.

Hieno kokemus

Fallout 4 tuntuu samanaikaisesti sekä uudelta että vanhalta. Se on ehdottomasti Fallout niin hyvässä kuin pahassa, mutta ehdottomasti enemmän hyvässä. Bethesda on jo vuosikausia tehnyt pelejä tietynlaisen kaavan mukaan, ja jokaista tuotosta tuntuvat vaivaavan täsmälleen samat teknologiset ongelmat. Fallout 4 on mahtava peli, mutta yksi tähti putoaa pois innovaatioiden vähyyden ja teknologisten ongelmien vuoksi.