Will Wrightin noin puolitoista vuotta sitten julkaistu elämäsimulaatio Spore tarjosi mittavan maailman Windows- ja OS X-pelaajille. Ennen Sporen julkaisua Wright ilmoitti Wiin saavan oman versionsa, mikä aiheutti epäilyksiä ja hampaiden kiristelyä jo julkistamisensa aikaan. Konsolin kevyemmät tehot antoivat aihetta odottaa ominaisuuksien rajuja karsimista. Alkuperäisen kaltaista simulaatiota ei EA Montrealin käsissä sitten syntynytkään, sillä Spore Hero on kevyen elämäsimulaation, tappelupelin ja seikkailun yhdistelmä. Sellaisenaan se on yllättävän luonteva tapaus.
Luomisen vimmaa
Spore Heron tarinan alkuun käynnistävän ja nopeasti unohdettavan alkuanimaation jälkeen päästään tositoimiin: omien olioiden luomiseen. Alkuperäisen Sporen tapaan soluista ei lähdetä tällä kertaa liikkeelle, vaan juoksevan, kävelevän, lyövän ja purevan kaverin saa luotua jo kättelyssä. Hahmojen luominen ja muokkaaminen on helppoa ja hauskaa. Mahdollisuuksia on aivan riittävästi tällaiseen kevyempään, erityisesti lapsiin ja nuoriin vetoavaan tapaukseen. Vanhempia pelaajia strategisten ominaisuuksien kevyt linja saattaa taas turhauttaa. Creature Creatoriksi nimetyssä editorissa pelaajan näpit siirtelevät satoja erilaisia osia (raajoja, silmiä, suita, korvia, siipiä, piikkejä ja niin edelleen) lähes mihin tahansa otusten kehon kohtaan.
Lisää ruumiinosia löytyy kaivamalla maasta, suorittamalla tarvittava määrä tehtäviä ja voittamalla tappeluita. Niiden pariin päästään seikkailemalla ensimmäisiä Spyroja muistuttavan pirteän värikkään maailman eri kolkissa, joissa Spore-sankari kohtaa palveluksia pyytäviä ystäviä ja riidanhaluisia vihollisia. Energiaa kerätään syömällä hedelmiä, jotka putoavat maahan puita potkimalla. Pelaajan valinnat vaikuttavat oman karpaasin liikkumisen sulavuuteen. Hölmöt kokeilut kannustavat ennen pitkää sopivan kokoisten jalkojen liittämiseen oikeaan ruumiinosaan. Lisäksi eräisiin tehtäviin vaaditaan lento- tai uimataitoa, jotka eivät ole oletusarvoisesti hahmon ominaisuusvalikoimassa.
Tehtävien pikku pulmat ovat yksinkertaisuudessaankin hilpeitä: vastaan tulevan tyttörumiluksen poikaystävä näyttää tämän mielestä turhan kesyltä, joten pelaajan harteille jää muokata kukilla varustetusta lempeästä otuksesta hirvittävän näköinen monsteri. Eteneminen on muuten varsin suoraviivaista. Simppelistä kartasta tsekataan tehtävien sijainnit, eikä niiden löytämiseen vaadita ruudinkeksijää. Suunnistaminen missiosta toiseen maistuukin paikoin hiukan puulta. Huumori ja yllättävät tilanteet pitävät onneksi mielenkiintoa yllä, ainakin nuorempien pelaajien keskuudessa. Suunnittelun outoudet, kuten sekava tallennusjärjestelmä ja valikoiden epäloogisuudet, harmittavat muuten leppoisan meiningin keskellä.
Tanssi jos osaat
Liikkeentunnistusta on hyödynnetty hauskasti esimerkiksi tanssimistehtävissä (luit aivan oikein). Hypyt, väistämiset ja pureminen hoituvat napin painalluksilla. Taistelukontrollit toimivat paikoin mukiinmenevästi, mutta joskus iskujen rekisteröitymisessä on toivomisen varaa. Hahmon kehityttyä vastustajan tyrmäämiseen annetaan muutamia vaihtoehtoja. Turpasauna hoituu esimerkiksi hyppypotkuilla ja tehokkaalla rynnäköllä.
Ulkoasultaan Spore Hero ei hämmästytä, mutta paikoittaisen ruudunnykimisen ohella mikään ei aiheuta myöskään silmien kirvelyä. Otusten hassunhauskat äänet vetävät suun messingille kyllä aluksi, mutta pidempää nautintoa tästä en voi luvata.
Sama pätee kokonaisuuteen. Mainiosta alkuperäisideasta huolimatta Spore Heron kaavamainen seikkailu on varsin tuttua, turvallista ja sen vuoksi hiukan jopa tylsää. Alakouluikäisille taas pelkkä oman örkin tehtailu saattaa riittää viihdykkeeksi kymmeniksi tunneiksi. Käy vähän kateeksi.
