Taistelu Klooneja vastaan
Klassisia Tähtien sota -elokuvia pidetään kaikkien aikojen parhaimpina tieteissatuina. Toisin on kuitenkin Tähtien Sota -pelien laita, joita pidetään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien aikojen vitseinä. Alkuvuodesta 2003 julkaistu Star Wars: The Clone Wars lupaa onneksi muutoksen ankeaan tilanteeseen. Kyseessä on nopeatempoinen toimintapeli, joka sijoittuu elokuvasta tuttuihin kloonisotiin. Luvassa on aisteja hiveleviä kokemuksia, uskomatonta grafiikkaa ja ennen kaikkea sitä aitoa Tähtien sota henkeä – ainakin mikäli mainoksiin on uskominen.
Star Wars: The Clone Wars paljastaa todellisen luonteensa heti kun levyn on saanut pakkauksesta koneeseen. Peli on kaunis kuin sateen piiskaama tunkio ja puolen tunnin pelaamisen jälkeen selviää, että kiinnostavuuskin on suunnilleen samaa luokkaa. Pelaajan tehtävänä on taistella jediritareiden puolella pahoja separatisteja vastaan, jotka ovat saaneet haltuunsa muinaisten sithien joukkotuhoaseita. Separatisteja ei toki jyrätä viekkaudella ja oveluudella, vaan rynttäämällä kaikki liikkuva kasaan. Puiseva juoni kuljettaa pelaajaa yli kuudentoista yksinpelitehtävän läpi ja pitkästyttää takuulla kovimmatkin Star Wars -fanit.
Peli perustuu kokonaan erilaisiin taisteluihin, joita käydään maan pinnalla ja ilmassa. Yksinpelissä pääsee ohjaamaan viittä erilaista kulkuneuvoa, joista mielenkiintoisimpia ovat kahdella jalalla tallustava Assault Walker ja omituinen Maru-ratsu. Taisteluiden kulku ei onneksi ole aina suoraviivaista mättämistä, vaan välillä päästään myös väijyttämään vihollisen saattueita, pelastamaan loukkuun jääneitä sotureita ja suojelemaan ammuskuljetuksia. Suurimmissa taisteluissa meno äityy paikoin nautittavan hektiseksi, kun viholliset vyöryvät päälle kaikista ilmansuunnista. Tunnelma tiivistyy hienosti räjähdysten ravistellessa ohjaamoa ja omien joukkojen karjuessa apua radion kautta.
Kukin taaplaa tyylillään
Ilmeisesti bensan hinta on korkea muuallakin kuin Suomessa, sillä jopa jediritarit joutuvat välillä patikoimaan. Jatkuva hävittäjän ohjaamossa istuminen on kuitenkin jäykistänyt nivelet niin, että jedit koikkelehtivat eteenpäin kuin reumaattiset vanhukset. Ehkäpä jedivoimien salaisuus piileekin hirvimäisen notkeassa liikehdinnässä? Joka tapauksessa jalkaisin kulkevan jedin kontrollointi on todella vaivalloista. Kääntyminen on kankeaa, kaikki komennot eivät mene perille ja kun aseistettuja vihollisia vastaan pitäisi vielä valomiekkailla, niin peli-ilo on vaarassa kadota kokonaan.
Onneksi kulkuneuvojen ohjaaminen sujuu hieman sulavammin. Ohjainkontrollit ovat jämäkät ja alukset tottelevat napinpainalluksia suhteellisen hyvin. Jokaisella aluksella on oma persoonallinen tyylinsä liikkua tai liidellä. Ampumiselle on varattu kaksi nappia, joista toinen on raskaan ohjuksen tai vastaavan erikoisaseen laukaisupainike ja toisella käytetään peruslaseria. Kullakin aluksella on lisäksi oma erikoiskykynsä, kuten läpäisemätön suojakilpi tai kiihdytys valonnopeuteen, joita voi käyttää vain hetken. Miinuksia pitää kuitenkin antaa omituiselle tähtäinlukitussysteemille, jonka vuoksi on liikkuviin kohteisiin on mahdotonta osua.
Star Wars: Clone Warsin parasta antia on sen kaksinpeli. Useat erilaiset pelimuodot ja yhdeksän erilaista sota-alusta pitävät kiinnostusta yllä useammankin illan, kunhan peliseuraa löytyy. Pelin Game Cube -versiossa nelinpelikin oli mahdollista, mutta jostain syystä PlayStation 2 -versiossa on pelkkä kaksinpeli. Nelinpeli olisi nostanut Star Wars: The Clone Warsin pisteitä huomattavasti, joten on ihme, että pelin parhaassa ominaisuudessa on tehty niin nöyryyttävä kompromissi. Paljon parempiakin kaksinpelejä on saatavilla.
Häiriöitä Voimassa
Pelin tekninen toteutus kangertelee ja paikoin ruudunpäivitys on todella heikkoa. Laajat kentät ovat ankeita ja yksitoikkoisia, eikä rumia tekstuuripintoja ole viimeistelty. Toisinaan alukset leijailevat puoliksi maan sisällä ja viimeistelemättömät tekstuuripinnat vilahtelevat tahattoman usein. Yleisesti myös rosoisia reunoja on runsaasti ja Star Wars: The Clone Wars:n grafiikka on muutenkin kummallisen palikkamaista. Äänimaailma rakentuu pitkälti räjähdysten ja lasereiden vingahtelujen varaan, eikä ole kovin kummoinen elämys. Myös John Williamsin tutut Star Wars -sävelet saattavat jo alkaa kyllästyttää.
Tekniset viat näkyvät joka puolella peliä. Etenkin nykivät välianimaatiot ovat todellinen pettymys. Merkillistä ettei kukaan ohjelmoijista huomannut miten surkeasti animointi toimii tai miten tylsiä animaatiot ovat. Koko pelin yleisilme noudattaa samaa tylsää ja tympeää linjaa, josta piristäviä yksityiskohtia saa hakemalla hakea.
Star Wars: The Clone Warsin pelattavuudessa on Jabba The Hutin mentävä aukko. Kaikki tuntuu viimeistelemättömältä ja rahastuksen haju on niin paha, että pelintekijöiden olisi kannattanut pakata pelin mukaan hajunsyöjä. Tylsä juoni ja tuhruinen grafiikka napauttavat viimeiset naulat arkun kanteen. Ainoastaan kaksinpeli on joten kuten siedettävää ja sekin menettelee lähinnä paremman Star Wars -pelin puutteessa. Muutama suurempi taistelu onnistui hetkittäin piristämään, mutta muuten peli vajoaa auttamatta lisenssipelien syvään suohon. Mestari Yodaa vapaasti mukaillen: "Roskaa tämä peli on".
