Digitaalista kloonisotaa
GameCuben yksi ensimmäisistä peleistä täällä Suomessakin oli Factor 5:n loistava, alkuperäiseen Star Wars -elokuvatrilogiaan pohjautuva Star Wars: Rogue Squadron II. Pelin ilmaantuminen markkinoille ei ollut ihme, sillä olihan tuolloin saagan uusi trilogia etenemässä Kloonien hyökkäys -elokuvan turvin jo toiseen osaansa. Nyt Pandemic Studios on tuonut kyseisen elokuvan lopputaistelusta alkaneet kloonisodat pelin muodossa GameCubelle. Toisin kuin Rogue Squadron II, joka sijoittui suurimmilta osin avaruudessa käytäviin taisteluihin, Clone Wars tarjoaa maanpinnalla käytävää arcademaista räiskintää Tasavallan ja Separatistien joukkojen välillä. Tästäkin huolimatta yhtäläisyyksiäkin peleistä löytyy, ja vaikka Rogue Squadron II:n tasolle ei ylletäkään, on Clone Wars oikeasti hauskaa pelattavaa.
Pelin lähtökohta on siis Episodi II: Kloonien hyökkäys -elokuvan loppukliimaksi, mutta kuten monissa muissakin Star Wars -peleissä, ei Clone Warsissakaan juonikoukerot pohjaudu suoraan elokuvan tapahtumiin. Sen sijaan, että pelaaja aluksi astuisi kreivi Dookun vankeina olevien Obi-Wan Kenobin, Anakin Skywalkerin tai Padmé Amidalan rooliin, alkaakin peli Mace Windun johtaman jedi-hävittäjälentueen saapumisesta kyseiselle Geonosis-planeetalle. Tarina jatkuu vielä reilusti yli elokuvan tapahtumien, kun pelissä lähdetään mm. etsimään muinaista tuhoasetta. Vaikka taustatarina jää jonkin verran taka-alalle pelin tiimellyksessä, on se varmasti minunkaltaisilleni elokuvien faneille mukava lisä. Vaikka pelattavana hahmona onkin joko Mace, Obi-Wan tai Anakin, ovat pelin päätähtiä kuitenkin erilaiset alukset, joita sitten onkin jo muutama kappale. Pelin kuudessatoista kentässä päästään AT-XT-talsijan, LAAT/i-ilmalaivan, kiitopyörän sekä TX-130S-tankin ohjaamon taakse, joiden lisäksi myöskään Maru-nimisellä otuksella ratsastaminen ja valomiekalla vihollisia nippuun pistäminen eivät jää kokematta.
Pelin jokaisella aluksella on omat ominaisuutensa, joten ne soveltuvat moniin erilaisiin tehtäviin. Tosin alukset on ennalta määrätty jokaiseen kenttään, joten valinnanvaraa ei juurikaan asian suhteen ole. Joka tapauksessa tasapaino alusten määrän suhteen on saatu sopivaksi, joten vaihtelua riittää ihan mukavasti. Varsinaisia kenttiä sekä niiden tehtäviä on alusten tapaan monia erilaisia, vaikka useimmiten kyseessä on etupäässä vihollisjoukkojen tuhoamisesta. Aina kuitenkin kannattaa seurata alussa annettavaa tehtäväkatsausta, mihin yleensä tulee itse tehtävän aikana lisäohjeita. Omien joukkojen kuljetus, vihollisjoukkojen takaa-ajot ynnä muut tehtävät ovat mukavaa puuhasteltavaa, mutta suurin kompastuskivi tällä saralla on kuitenkin jalan käytävät taistelut, joiden toteutus on kaukana aluspohjaisista tehtävistä. Onneksi näitä valomiekkaseikkailuja ei loppujen lopuksi ole kovinkaan montaa.
Kuin klooni muiden joukossa?
Pelissä on alalaidassa tutka, jota tarvitaan itse asiassa melko harvoin ruudun ylälaidassa olevan suuntanuolen takia ja täten siitä tulee vain silloin tällöin tutkailtua onko vihollisjoukkoja lähettyvillä. Vihollispartion saapuessa paikalle on hyökkäys tietenkin paras puolustus ja peruslaserilla ampuminen tapahtuu luonnollisesti A-napista. Järeämpää kalustoa vastaan kannattanee kuitenkin turvautua B-napista laukaistavaan aluskohtaiseen kakkosaseeseen. Y-napin toiminto on myös aluskohtainen, joka vaihtelee TX-130S-tankin boostista LAAT/i-ilmalaivan hakeutuviin lasersäteisiin. Ohjailu tapahtuu tietenkin ohjaussauvalla, jonka lisäksi alus yleensä kulkee myös sivuttain L- ja R-olkanäppäinten avulla. Tähtäin pysyy ohjatessa koko ajan ruudun keskellä, mutta lukittuu automaattisesti vihollisalukseen ja pysyy siinä mikäli keula on suurin piirtein kohdetta päin. Välillä lukitus kuitenkin hyppii ikävästi kohteesta toiseen, varsinkin jos vihollisia on ruudulla monta. Ohjailu kuitenkin sujuu luontevasti aina niin kauan kunhan pysytään jonkin menopelin kyydissä. Jalan käytävät valomiekkataistelut olisi todellakin voitu jättää kokonaan pois kankeine kontrolleineen, sillä hahmoon ei välillä tunnu saavan minkäänlaista hallintaa. Sääli sinänsä, että kontrolleissa on tällainen särö, kun muutoin homma toimii mukavasti. Valomiekkataisteluista pitävien kannattaakin siis harkita Jedi Knight II:n hankkimista Clone Warsin sijasta.
Clone Warsia voi pelata joko ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta, joista ainakin allekirjoittaneella tulee enemmän käytettyä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kuvakulmaa voi kuitenkin vaihtaa X-napilla pelin aikana, joten kannattaa itse testailla kumpi sopii omaan pelityyliisi. Kameramiestä pääsee komentelemaan myös C-tatilla, jonka avulla pystyy helposti vilkuilemaan mitä aluksen ympärillä tapahtuu. Kameramiehen lisäksi pääsee joissakin kentissä komentelemaan myös muutamia oman puolen aluksia Rogue Squadron II:n tapaan ristiohjaimesta. Toverit voidaan joko kutsua muodostelmaan ja siitä erilleen, tai vaikkapa käskeä hyökkäämään lukittuun viholliskohteeseen. Eipä näin saada suuria tuloksia aikaan, mutta joissakin tilanteissa komennot ovat ihan hyödyllinenkin apuväline.
Peli ei vaikuta graafiselta ulkoasultaan kovinkaan kummoiselta. Alukset on mallinnettu kyllä esikuviensa näköisiksi, mutta hahmoanimaatio on hiukan jäykän näköistä touhua. Myöskään itse kentät eivät juuri hyödynnä GameCuben tehoja toivottavalla tavalla. Wookieiden metsäistä kotiplaneetta Kashyykiä lukuun ottamatta pelin planeetat eroavat toisistaan etupäässä vain värimaailmojensa ansiosta. Laserit viuhuvat tiheään tahtiin ruudulla ja onpa mukana muutamia mukavia savu-, heijastus- ja valoefektejäkin, mutta ikävä kyllä pelin ruudunpäivitys kärsii hektisimmissä kohdissa peliä. Esiintyypä välillä myös Nintendo 64 -ajoilta tuttua sumuefektiäkin paikka paikoin, mutta kaikesta huolimatta graafinen ilme tekee työnsä loppujen lopuksi useaa keskivertopeliä paremmin. Monia myös varmasti ilahduttaa pelin 16:9 -laajakuvatuki.
Star Wars -tunnelmaa Clone Warsiinkin tuo John Williamsin elokuvista tutut melodiat, jotka sopivat pelin tunnelmaan kuin nyrkki silmään. Kummankin elokuvatrilogian musiikkikirjoa on hyödynnetty mukavasti, vaikka kyse onkin Episodi II:n ja III:n välillä olevasta ajanjaksosta. Esimerkiksi AT-XT-talsijalla vihollistukikohtaan hyökätessä saattaa taustalla soida Imperial March, mikä nostattaa ainakin fanien tunteet helposti pintaan. Tietenkin samat melodiat on kuultu aiemminkin, lukuun ottamatta Episodi II:n tunnusraitoja, joten on ymmärrettävää mikäli sävelet herättävät vihastusta ihastuksen sijasta. Ääninäyttely ei ikävä kyllä ole maata mullistavaa, mutta keskitasoa kuitenkin. Mukaan on saatu muutama toimivakin ääninäyttelijä, mutta myös todella surkuhupaisiakin suorituksia kuullaan, kuten vaikkapa muutamassa välianimaatiossa vilahtava Yoda. Muut äänet ovat sitä perus Star Wars -tavaraa viuhuvine lasereineen ja humisevine valomiekkoineen unohtamatta tietenkään räjähdyksiä ja muuta vastaavaa. Clone Wars tukee Dolby Pro Logic II -äänentoistoa, mikä varmasti tuo hymyn suupielille, mikäli vaadittavat laitteet sattuu omistamaan.
Paljon opittavaa heillä vielä on...
Kolmesta pelin vaikeustasosta helpoin on Padawan, jossa pelaaminen sujuu melkeinpä ongelmitta. Vaikeustasojen kultaista keskitietä kulkee Jedi Knight -taso, joka jo nostaa kylmän hien otsalle pariinkin otteeseen. Jedi Master -tasolla pelatessa meno voi olla jopa tuskastuttavaa pelin tyssätessä useasti sanoihin Mission Failed. Yksinpelin osalta pelattavaa on kuitenkin melko vähän, vain 16 kentän verran. Lopputekstien rullatessa tulee tunne, että toiset 16 kenttää olisi hyvinkin vielä jaksanut pelata, varsinkin kun mukana olevat kentät suorittaa melko varmasti vajaassa viikossa. Elinikää nostattavat kuitenkin pelin multiplayer-moodi, sekä kentissä olevat bonustehtävät, joita suorittaessa aukeaa mm. uusia multiplayer-kenttiä ja jopa pelin Making of -video.
Clone Warsin moninpeli onkin yllättävän hauskaa puuhaa varsinkin isommalla kaveriporukalla, vaikka pelin neljä eri pelimoodia, Duel, Control Zone, Conquest ja Academy, ovatkin kaikki suurimmilta osin sitä perustavaraa, mitä räiskintäpeleillä yleensäkin on tarjottavanaan. Duelia tuskin tarvitsee selitellä tarkemmin, kuten ei myöskään "kukkulan kuningas" -periaatteella toimivaa Control Zonea. Conquestissa tarkoituksena olisi tuhota vihollistukikohta ja pitää samalla oma vastaava kunnossa, ja apunaan pelaajilla on myös tietokoneen ohjastamia aluksia. Academyssä pelaajat ovat samalla puolella, eivätkä voi vahingoittaa toisiaan. Tarkoituksena on yrittää tuhota mahdollisimman monta vihollisaaltoa yhteisvoimin. Voittaja on se joka viimeisenä tuhoutuu vihollistuleen. Melkeinpä kaikki moodit ovat aluspohjaisia, mutta onpa toinen Academy-kentistä valomiekalla käytävää kamppailua. Hauskaa riittää ja moninpelin pariin tekee mieli palata aina silloin tällöin.
Vaikka Star Wars: The Clone Warsin ulkoinen anti ei olekaan mullistava, on kyseessä hauskaa menoa Star Wars -hengessä niin kauan kuin sitä kestää. Harmillisen lyhyttä yksinpelikampanjaa täydentävä multiplayer-moodi tarjoaa mukavaa toimintaa arcademaisen räiskinnän ystäville useampaankin otteeseen. Elokuvien fanit varmasti pitävät mielenkiintoisimpana seikkana yksinpelin tarinaa, joka lievittää seuraavan, sekä samalla viimeisen elokuvan odottelua. Useimmat fanit myös antanevat anteeksi pelin putoilevan ruudunpäivityksen kaltaisille muutamille vioille, kuten myös minäkin olen ehkä tehnyt arvosanaa pelille antaessani. Kloonisota on vasta yksi kolmesta Tähtien Sota -pelistä, jota Cubelle on viime aikoina kehitelty. Vaikka Rogue Squadron II:n tasoisesta menosta ei olekaan kyse, Clone Wars lupailee hyvää kahden tulevan pelin osalta. Saa nähdä miten kyseisten pelien laita sitten lopulta tulee olemaan, kunhan ne käsiini tulen saamaan. Mikäli et ole ikinä lämminnyt aiemmillekaan Star Wars -peleille, tuskin Clone Warskaan on poikkeus. Muussa tapauksessa on aika herättää sisäinen kloonisi ja lähteä sotimaan pimeässä vaanivan Imperiumin puolesta.
