Jokainen Nintendon pelikonsoli tähän asti on aina ilmestynyt uudella Mario-pelillä varustettuna. Game Boy Advance ei suinkaan ole poikkeus, sillä Super Mario Advance on Nintendon ensimmäinen julkaistu GBA-projekti. Kyseessä ei kuitenkaan ole kokonaan uusi Mario-seikkailu, vaan pikemminkin kahden klassisen Mario-pelin yhdistelmäpaketti. Nämä pelit ovat Nintendo Entertainment Systemin (NES) Super Mario Bros 2 ja klassinen vanha Mario Bros. Seuraavaksi kerron hieman molemmista.
Super Mario Bros 2 on hyvinkin erilainen muihin Mario-peleihin nähden. Kyseessä on pelkästään yksinpeli, mikä nyt ei sinänsä ole outoa, mutta pelin alkuperäinen syntyminen taas on. Koko projektin juuret johtavat Japaniin > SMB2 ei ollut alunperin edes Mario-tasoloikka, vaan outo tasohyppely nimeltään Doki Doki Panic, joka kääntyi länsimaisille markkinoille Super Mario Bros 2:na. Myöhemmin länsimaisilla markkinoilla nähty SMB2 teki myös paluun Japaniin uusittuna pakettina.
Peli sisältää erittäin paljon tikapuita ja erilaisia ulokkeita. Vihollisetkaan eivät tuhoudu normaaliin Mario-malliin, vaan niitä täytyy heitellä maasta kaivettavilla vihanneksilla. Hyppäämällä vihollisten päälle ja painamalla B:tä, pelaaja pystyy myös nostamaan vihollisen maasta ja heittämään muualle. Outoutta lisää myös se, että maassa on myös paikoin ruukkuja, joihin sukeltamalla pääsee sala-alueille. Onneksi kaikkeen tottuu ajan myötä, mutta sanottava on, että muiden Mario-seikkailujen tasolle suunnittelussa ei SMB2:ssa ylletä juuri siitä faktasta johtuen, että kyseessä todellakin oli alunperin jokin aivan muu kuin kaikkien meidän tuntema Marion tähdittämä peli.
Pelihahmoja on heti alusta lähtien neljä - saatavilla ovat Mario, Luigi, Peach ja Toad. Jokaisella hahmolla on omat kykynsä ja erikoisominaisuutensa. Mario on keskinkertainen pelihahmo kaikilla osa-alueilla, Luigi on samanlainen kuin Mario, mutta pystyy hyppäämään huomattavasti veljeään korkeammalle. Toad on pelin hahmoista kaikkein nopein ja Peachilla on erittäin hyödyllinen ominaisuus: hän pystyy nimittäin lentämään hameensa avulla muutaman sekunnin ajan. Itse hahmovalinnalla on lähinnä kosmeettinen merkitys, mutta omaan pelityyliini Mario soveltui kaikkein parhaiten.
Super Mario Bros 2:n pelattavuus on erittäin helposti omaksuttavaa. A:sta hypätään ja painamalla B pohjaan pelihahmo juoksee. Superhyppy on toteutettavissa painamalla ristiohjaimella alaspäin, kunnes pelihahmo alkaa välkkymään. Tämän jälkeen, painat vain A:ta ja superhyppy toteutuu. R-nappula ei ole käytössä, L-nappulalla pystyy rullaamaan kenttää eteenpäin. Start-nappulaa painamalla tulee esiin valikko, jossa pystyy joko tallentamaan pelin, aloittamaan alusta tai poistumaan päävalikkoon. Paketin toisen pelin, Mario Bros:in, ohjattavuus on täysin identtinen lukuunottamatta superhypyn ja tallennusmahdollisuuden puuttumista. Kokonaisuus on erittäin sulavaa ja Nintendo saa ison plussan pelattavuuden toteutuksesta Mario Advancessa.
Graafisesti Super Mario Bros 2 pärjää erittäin hyvin alkuperäiselle NES-versiolle, sekä Super Nintendolla myöhemmin julkaistulle pelin deluxe-versiolle. Game Boy Advancen ja Super Nintendon resoluutiot ovat kuitenkin erilaiset, joten tekijät ovat lisänneet kokonaisuuteen Super Mario Bros Deluxe (Game Boy Color)-tyylisen rullausvaihtoehdon, jota kontrolloidaan L-olkapäänappulalla. Rullaamalla peliruutua hieman eteenpäin, pelaaja näkee ruudulla sen, mitä normaalisti pitäisikin. Tämä vaikeuttaa hieman peliä, mutta kokonaisuus on siedettävissä ja pelattavissa rajoissa. Muu graafinen puoli on kunnossa: erilaiset pienet efektit, taustat ja animointi on hyvää laatua. Mario Bros on hyvin uskollinen alkuperäiselle versiolle, mikä lisää nautintoa.
Äänipuolella odottaa mukava yllätys: Super Mario Bros 2 sisältää nimittäin NES/SNES-versioista tuttuja biisejä ja ääniä paranneltuina versioina. On erittäin mukava kuulla tuttuja kappaleita soimassa taustalla sensijaan, että tekijät olisivat yrittäneet luoda uusia "teknokappaleita", joita niin monissa peleissä on näinä päivinä totuttu kuulemaan. Ihan täysin vanhoilla linjoilla ei kuitenkaan mennä, sillä SMB2 GBA:lla sisältää hahmojen puheääniä, joista Mario ja Luigi ovat siedettäviä, mutta Toad ja Peach sensijaan lähinnä ärsyttäviä. Peli kuitenkin osoittaa varsin hyvin, mihin Game Boy Advance äänipuolella pystyy. Mario Bros on äänipuolella varsin rajoitettu, musiikki on varsin yksinkertaista eikä muitakaan ääniä kovin paljon ole. Tämä on kuitenkin osittain hyvä asia, sillä ainakin alkuperäisen pelin "fiilis" on säilytetty erinomaisesti.
Paneudutaanpa seuraavaksi kuitenkin hieman enemmän Super Mario Advancen kahdesta pelistä siihen hieman vähemmän mainetta saaneeseen. Mario Bros on 80-luvun alussa julkaistu erittäin klassinen Mario-seikkailu ja se on erittäin mukava bonus Super Mario Advancen levykkeellä. MB:ssä peliruudun ylälaidassa on kaksi putkea, joista tulee jatkuvalla syötöllä uusia vihollisia. Pelaajan/pelaajien tehtävänä on tappaa viholliset. Ensiksi pelaajan täytyy osua alapuolelta lattiaan, jolla viholliset kävelevät tai käyttää tutuksi tullutta POW-tiiltä, jonka aiheuttama voimakas pamaus heittää kaikki ruudulla olevat viholliset ilmaan. Edellämainittujen temppujen jälkeen viholliset ovat kaatuneet selälleen. Tämän jälkeen pelihahmon on juostava ja pompattava vihollisten päälle tappaakseen nämä, ennen kuin ne ehtivät nousta ylös. Vaikka kokonaisuus vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, peli vaikeutuu jatkuvasti lisäten mukaan tulipalloja, pahempia vihollisia ja muuta mukavaa. Aina silloin tällöin eteen tulee myös bonustaso, jossa tavoitteena on keräillä kolikoita. Hauskinta Mario Bros on tietenkin nelinpelinä yhdistämällä neljä GBA:ta yhteen linkkikaapelin avulla - valitettavasti en ole vielä itse moninpeliä päässyt kunnolla kokeilemaan, mutta ennakkoarvioiden mukaan se vaikuttaa todella hauskalta.
Pelattavaa totisesti riittää, sillä Super Mario Bros 2 ja Mario Bros tarjoavat enemmän kuin tarpeeksi pelaamista hintansa takuuksi. Lisätäkseen Super Mario Bros 2-pelin uusintapeluuarvoa Nintendo on myös lisännyt jokaiseen tasoon viisi punaista kolikkoa löydettäväksi. Nämä kolikot ovat kyllä helppoja havaita, joten ne tuntuvat lähinnä kosmeettisilta lisäyksiltä. Toinen kosmeettinen lisäys on Yoshi Challenge, joka avautuu pelin läpäisemisen jälkeen. Tässä moodissa tasoihin on piilotettu kaksi Yoshien munaa piilotettavaksi. Ikävä kyllä, Yoshi Challengen läpäisemisestä ei saa minkäänlaista erillispalkintoa, muuta kuin tyydytyksen siitä, että on löytänyt pelistä kaiken.
Kaikkiaan, Super Mario Advance on laatupakkaus ja erinomainen valinta ensimmäiseksi Game Boy Advance-peliksi. Täytyy kuitenkin muistuttaa vielä kerran, että kyseessä ei ole täysin uusi peli, vaan Super Mario Bros 2- ja Mario Bros-pelien yhdistelmäpaketti. Koska peleissä ei ole suurin piirtein mitään uutta piilotettujen kolikkojen ja Yoshi Challengen lisäksi, loppupisteet jäävät hieman alhaisemmiksi. Kuitenkin, jos itse et ole pelejä ennen pelannut, loppupisteisiin on syytä lisätä ainakin viisi pistettä lisää. Uutta Mario-peliä odotellessa...
