Kipusi, kapusi, putosi
Idea teoksen takana on virkistävän erilainen muuhun ajopelitarjontaan verrattuna. Pelaajalle annetaan mönkijä tai muunlainen off road -ajoneuvo, jolla pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti vaikeakulkuinen rata läpi – ilman virheitä. Radat rakentuvat erilaisista maastoesteistä ja ihmisten rakentamista haasteista, kuten rengaspinoista, kivisistä kallioista sekä puisista hidasteista. Näistä sitten pitää taiteilla ajokilla läpi mahdollisimman vikkelään rikkomatta autoaan tai sääntöjä. Vähän kuin autopelien Trials – paitsi että toteutus on kaukana ihanteellisesta.
Mainospuheet lupaavat hauskuutta ja haasteellisuutta, joskin jälkimmäinen kumoaa Overpassin tapauksessa ensimmäisen. Vaikeustaso ei anna armoa, eikä palkintopallisijoista tarvitse haaveilla. Usein kello juoksee omaa tahtiaan pelaajan kiroillessa pientä nyppylää tai punaisena loistavaa vikakuvausta.
Ongelmien keskiössä on pelin fysiikkamoottori. En ole koskaan ajanut oikeassa elämässä off road -ajoneuvoilla, mutta toivottavasti ne pysyvät pystyssä paremmin kuin videopelin vastikkeensa. Välillä ajokit viettävät enemmän aikaa selällään kuin pyörillään. Pieni osuma kiveen saattaa kipata kulkupelin kyljelleen aivan kuten sillä ei olisi massaa ollenkaan. Missä on trailerin mukautuvat jouset?
Lisäksi mudassa ja hietikossa ajaminen on kuin juoksuhiekassa sutimista. Useamman kerran pyörät jäävät pyörimään tyhjää pienimpään mahdolliseen mäkeen tai pahimmassa tapauksessa auto valuu kontrolloimattomasti alas – huonolla onnella painovoima vetää kärryn vielä nurinkin. Tilanteisiin voi vaikuttaa kevyellä kaasulla tai vetopyörästön oikeaoppisella käytöllä, mutta todellisuudessa Overpassin pelaaminen on pääasiassa tuuripeliä.
Älä katso taakse
Samanhenkinen MudRunner-pelisarja mallintaa luonnon olosuhteet oivallisesti: Pelaajalla on koko ajan pers’tuntuma kuljettamansa ajoneuvon pidosta ja kallistumisista vaativissakin ympäristöissä. Tähän Overpass ei pysty. Kallioisen rinteen kiipeäminen tuntuu ärsyttävältä säätämiseltä, kun koskaan ei tiedä alkavatko renkaat sutia tyhjää taikka heittääkö mönkijä äkkiseltään valot kohti taivasta. Ajamista vaikeuttaa entisestään peruutuspeilien tai kameran kuvakulman säätämisen puuttuminen. Peruutustilanteet ovat miltei mahdottomia, kun taakse ei voi katsoa. Olikohan takarenkaat metrin vai viisi metriä rotkosta?
Xbox One -versio kärsii oudoista graafisista ongelmista. Ruutu repeilee usein ja vaikeuttaa huomattavasti ajamista. Rapa roiskuu näyttävästi jättäen ajokit pesukuntoon, mutta muuten audiovisuaalinen tarjonta on keskinkertaista kautta linjan. Moottoriäänien suhteen on tarjolla kaksi eri ruohonleikkurimaista moodia: kaasu pohjassa tai tyhjäkäynti. Musiikkia ei tarvitse onneksi kesken kisojen kuunnella, eikä sitä valikoissakaan ole kuin kahden biisin verran.
Huono laajalla rintamalla
Yksinpelikampanjassa kisataan tekoälykuskeja vastaan. Kilpailut koostuvat yhdestä kolmeen rataan, missä osassa ajetaan useampi kierros. Palkintorahat kertyvät tilille osapäivityksiä sekä uusia kulkuneuvoja varten. Uratila on hyvin simppeli kokonaisuus, yksinkertainen tekosyy ajella ratoja toisensa jälkeen. Kampanjan lisäksi Overpass päästää rapakuskit verkkopeleihin tai saman sohvan moninpeliin. Pelin perusongelmat liittyvät kuitenkin ajotuntumaan ja fysiikkapuoleen, joten kisaaminen ei ole yhtään sen mukavampaa, oli sitten vastassa oikeat tai keksityt vastukset.
Harvoin vastaan tulee yhtä kehnoa ajopeliä kuin Overpass. Esteiden ylittäminen on tuskaista, tekninen toteutus kaikin puolin keskinkertaista ja hauskuutta ajamisessa ei ole läsnä ollenkaan – ajotuntumasta puhumattakaan. Pelin idea oli hyvä, lopputulos välttävä. Eipä tätä uskalla suositella edes alennusmyynneistä ostettavaksi.
