PSP ehti kärsiä jonkin aikaa halpojen PS2-käännösten tulvasta, ja sitä pidettiinkin hetken aikaa vain kaatopaikkana, jolle kehnot pöytäkonsolien pelit menivät kuolemaan. Vähitellen tilanne on kuitenkin korjautunut ja jossain määrin jopa kääntynyt, esimerkkinä tästä on jo nähty PSP:n Grand Theft Autojen siirtyminen isommille ruuduille. Nyt uutena yrittäjänä esittäytyy käsikonsolilla vuoden peliksikin mainittu Syphon Filter: Dark Mirror.
Missä olen kuullut tämän aikaisemmin?
Syphon Filter -sarjan päähenkilö on Gabe Logan, huippusalaisen amerikkalaisen viraston johtaja, joka hoitaa muiden organisaatioiden toimivaltuuksien ulkopuolelle jäävät ongelmat. Gabe on luonnollisesti äärimmäisen kyvykäs, koulutettu ja viimeisintä teknologiaa hyödyntävä kaveri. Taktista tukea Gabelle tarjoaa Xian Ling, kiinalaistaustainen ketterä kaunotar. Yhdessä parivaljakko lähtee Alaskaan tutkimaan viraston saamaa johtolankaa, joka johdattaa heidät salaperäisen Red Section -ryhmittymän ja Dark Mirrorina tunnetun joukkotuhoaseen jäljille.
Gabe ja Xian jahtaavat asetta ja sen kehittäjiä Etelä-Amerikasta Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. Tarinaan sotkeutuu myös Gaben vanha työtoveri Addison Hargrove, joka ei koskaan tunnu kertovan mistään koko totuutta. Matkan aikana sankarimme joutuvat tunkeutumaan paikkohin, joihin heillä ei pitäisi olla asiaa, suojelemaan sivullisia, etsimään piilotettuja johtolankoja ja päästämään päiviltä sankan joukon pahoja ihmisiä.
Lataa! Varmistaminen on tarpeetonta
Dark Mirroria kaupitellaan taktisena hiiviskelypelinä, mutta käytännössä hiiviskely jää nopeasti silmittömän tulitaistelun jalkoihin. Vaikka Gabe osaakin tappaa äänettömästi kaasulla, puukolla ja paljain käsin, tarkkasilmäiset viholliset ehtivät usein paikantaa pylvään takana piilottelevan agenttimme. Ilmastonmuutosta lämpimämmäksi ja lyijyisemmäksi ei voi estää. Onneksi sankari osaa suojautua väliseinien, rahtikonttien ja muiden sopivasti kohdalle sattuneiden näköesteiden taakse ja hypätä nopeasti sieltä tärskäyttämään lyhyitä sarjoja pahojen poikien naamalle.
Suojautuminen onkin tärkeää Syphon Filterissä, valitettavasti suojautumismekaniikka ei ole ihan paras mahdollinen. Jotta Gabe saadaan painautumaan seinää vasten, hänet täytyy ensin liikuttaa seinän viereen, sitten vapauttaa ohjaus ja ohjata vielä kerran seinän suuntaan. Vaikka operaatio ei viekään paljon enempää aikaa kuin suojaan hakeutuminen ilman ohjauksen vapauttamista välillä, kontrolli on epäintuitiivinen ja kömpelö alusta loppuun asti.
Muuten ohjaus on pitkälti toimivaa, joskin tähtäyksestä puuttuu parhaiden konsoliräiskintöjen jämäkkä tuntuma. Syytä saattaa olla siinä, että kyseessä on kuitenkin käännös vuoden takaisesta PSP-pelistä. Aseiden ja erilaisten erikoisnäkölaitteiden varustaminen sekä tarvikkeiden käyttö on tehty yksinkertaiseksi, ja kaikki toiminnot tapahtuvat kolmionäppäintä painamalla tai pohjassapitämällä.
Grafiikat jäivät toiseen konsoliini
Vaikka Dark Mirroria ehdittiin kääntää käsikonsolilta PS2:lle vuoden verran, ei lopputulos aiheuta hurraa-huutoja. Äänimaailman puolestahan PSP:llä ei ole ongelmaa, mutta grafiikan ei tarvitse pienellä ruudulla yltää aivan samaan kuin huomattavasti isommalla telkkarilla. Valitettavasti kehitysryhmä on tässä suhteessa laiskotellut, ja teknisesti Syphon Filter ei yllä lainkaan sille tasolle, mitä PS2-peliltä on lupa odottaa vuonna 2007. Erityisesti tämä iskee silmään välivideoissa, joita ei ole jaksettu edes prosessoida uudelleen PAL-resoluutioon, vaan mustat reunat ympäröivät videopätkiä.
PSP:llä peli onkin varmasti näyttänyt ja tuntunut hienolta: hahmoanimointi on mukiinmenevää, Gaben asearsenaali esitetään riittävän yksityiskohtaisesti hänen selässään ja sarjan lasauttamisen jälkeen aseen piipusta tuprahtava savukiehkura on mukava pikku yksityiskohta samoin kuin haavoittuneen näköisesti nilkuttavat osumaa keränneet viholliset. Silti tekstuurien yksinkertaisuus ja yleinen yksityiskohtien puute vaivaavat.
Musiikki ja ääninäyttely ovat kovin keskinkertaisia, Gabe, Xian ja muut pelin hahmot ovat täydellisen geneerisiä mies- ja naissankareita tai elokuvan tusinapahiksia. Tämä ei välttämättä ärsytä, mutta yksitoikkoinen musiikki saattaa alkaa käydä kärsimättömämmän hermoille. Välivideoiden lisäksi tarinaa pyritään valottamaan tehtävien alussa esitettävillä tekstikappaleilla, joita ilman heikommin englantia taitava voisi olla aika pihalla tapahtumista, sillä muuta tekstitystä pelissä ei ole.
Keskinkertainen käännös
Syphon Filter: Dark Mirror saa PS2-harrastajan säälimään vanhaa kunnon laatikkoa. Oikeiden pelien kehityksen siirryttyä käytännössä kokonaan uudemman sukupolven laitteille, on veteraanin tyydyttävä puolivillaisiin käännöksiin tai vasemmalla kädellä huitaistuihin rinnakkaisjulkaisuihin. Vaikka Dark Mirror ei olekaan mikään pohjakosketus, ei se kovin kummoinenkaan tuotos ole. Tarina jaksaa kantaa sen yhden läpipeluukerran, johon saa kulumaan aikaa kymmenisen tuntia, mutta pelimekaniikka tai yksittäiset tehtävät eivät kannusta toiselle kierrokselle.
Kenttiin piilotettuja todistekansioita löytämällä pystyy avaamaan videopätkiä, erilaisia suoritusmerkkejä keräämällä taas voi päästä tutustumaan bonus-tehtäviin. Varsinaista ongelmanratkaisua ei Dark Mirrorissa pääse harrastamaan, joten suurimmat haasteet tarjoavat jokunen siellä täällä kohdattava pääpahis.
Ensimmäistä Syphon Filteriä ehdittiin kutsua köyhän miehen Metal Gear Solidiksi, myöhemmin konsolipeleihin tutustuneelle Dark Mirror vaikuttaa köyhän miehen Splinter Celliltä. Gabe Logan jää sekä käsikirjoituksen että ääninäyttelyn vuoksi huomattavasti Sam Fisheriä ohuemmaksi hahmoksi, eikä köykäinen yritys dramaattisten ihmiskohtaloiden suuntaan jaksa liikuttaa. Syphon Filter: Dark Mirror on räiskintäpeli, jonka voi paremman tekemisen puutteessa vetäistä kertaallen läpi, minkä jälkeen se painuu muiden tusinapelien kanssa unholaan.
