Uteliaana kauhujen taloon
Oletko lapsuudessasi harrastanut kaveriporukalla autiotalojen tutkimista? Ei moinen toki ikää katso, mutta Phasmophobia aiheutti juuri tällaisen päähänpiston peliporukkani yhden jäsenen suunnalla, sillä hän vihjasi saman kiinnostavan myös tosielämässä. Tuntemattoman ja salaperäisen tutkimisessa on jotakin aivan erityisen kiehtovaa etenkin silloin, kun siihen liittyy vaaroja, jännitystä ja mitä mahtavin tunnelma.
Indie-julkaisua on ilahduttavasti mahdollista tahkota muiden alustojen kanssa ristiin PC:llä, GeForce Now'lla, Xbox Series X|S:llä ja PlayStation 5:n sekä tavallisella että PSVR2-versiolla. Edellisen konsolisukupolven pelaajat jäävät kuitenkin paitsioon. Phasmophobia keskittyy yksinomaan haamujahtiin, jossa tavoitteena on tunnistaa pimeissä tiloissa kummittelevia olentoja.
Kaikkiaan 24 haamun katraasta vastassa on vain yksi kerrallaan, mutta se riittää helposti pitämään tunnelman pelokkaana, paikoin jopa hyvin ahdistavana. Myönnän rehellisesti olleeni niskakarvat pystyssä jopa silloin, kun vaaraa ei vielä ollut, sillä kahdella helpommalla tasolla pelaajille annetaan 2–5 minuuttia aikaa valmistella omaa operaatiotaan ennen kuin uhka muuttuu todelliseksi.
Tutoriaalin kautta lisäeväitä
Alussa olin pääosin aivan pihalla erilaisten varusteiden kanssa, sillä yksin toteutettavan kattavan tutoriaalivaiheen läpikäymisestä huolimatta en osannut käyttää isohkoa välinesettiä kuin osittain tositilanteen tultua eteen. Haamun eräänlaista "värähtelyä" on helppo mitata EMF-mittarilla, ja lämpömittaria tai taskulamppua yksinkertaisempaa kapistusta ei valikoimasta löydy, mutta miten toimii esimerkiksi radiopuhelinta muistuttava masiina, jolla voi jutella henkiolennolle? Tai mikä mahtaa olla D.O.T.S.-laite, ja mitä tarkoittaa Ghost Orb? Opettelu vie alussa oman aikansa, mutta samalla se on kiehtovaa.
Käytäntö on luonnollisesti se paras kouluttaja ennen kuin eri välineiden avulla onnistutaan paljastamaan riittävästi vihjeitä, jotta saadaan selville minkä sortin kummajainen valitussa lokaatiossa asustaa. Opettelu voi tosin olla haastavaa siinä suhteessa, että teräshermoisintakin kaveria koetellaan näissä olosuhteissa, koska ikinä ei voi tietää vaaran identiteettiä ennen kuin riittävästi todisteita on kertynyt.
Haamun tunnistamisen ja muiden suoritteiden myötä haamujengin jäsenille jaetaan pelin sisäistä valuuttaa, jolla voi tasojen kertyessä ostaa lisää ja parempia vempaimia. Rahan kerääminen muuttuu jossain kohtaa toistavaksi elementiksi, mutta reilun 70 pelitunnin aikana en ole edes ajatellut moista, vaan odottanut joka kerta innolla seuraavaa tehtävää.
Pelkäätkö pimeää?
Pimeys on olennainen osa kauhupeliä, mutta sitäkin ahdistavampaa on ympärillä vallitseva hiljaisuus. Useita huoneita, kellareita, autotalleja ja muita tiloja sisältävät tutkimuskohteet ovat sisällöltään mukavan erilaisia. Monta soppea sisältävien asuintalojen ohella seikkailijoille on tarjolla esimerkiksi vankila, leirintäalue, koulu, maatila tai jopa majakka. Kaikkia yhdistää yksi asia: Pimeys on pääoven aukeamisen jälkeen pahin uhka, sillä se kalvaa tutkijoiden sanity-mittaria prosentti kerrallaan, joka puolestaan altistaa herkemmin vaaralle.
Aivan ilman apuja ei tarvitse lähteä tutkimaan tuntematonta, sillä irtaimien varusteiden ohella varusteauton sisältämät näytöt auttavat etenkin silloin, kun tilanne alkaa olla liian tulenarka kynnyksen toisella puolen. Esimerkiksi taloon vietäviä kameroita voi tarkkailla näytöltä vihjeiden saamiseksi, sulakekaapin tarkka sijainti näytetään kartassa lintuperspektiivistä, eräänlainen paranormaaliuden taso näkyy ruudulla ja tiimin jäsenten järkimittarien prosentteja voi tarkkailla reaaliajassa.
Kun useat muuttujat yhdistetään enimmillään neljän hengen tiimin kesken yhdeksi sekametelisopaksi ja maustetaan sopivalla määrällä pelkoa, tunnelmaa ja hermostuneisuutta, voi melkeinpä sanoa, ettei yksikään tutkimuskerta ole samanlainen. Se on Phasmophobian ehdottomasti parhaita puolia. Kun paniikki iskee, voi järki usein lamaantua ja tilannetaju pettää herkästi. Kuvailtu tilanne on vahva osa julkaisun viehätystä, ja odotan vastaavaa tapahtuvaksi jokaisella kierroksella.
Ja uskokaa pois: seikkailuja ei pidä kokea missään ryhmächatissa, jossa voit varoittaa kanssaseikkailijoitasi saman tien, sillä tuolloin voit edelleen keskustella tiimin kanssa jopa kuolleena, mikä ei muuten olisi mahdollista. Autenttinen kokemus on iso osa peliä, kun kommunikointi tapahtuu joko tiimijäsen(t)en vieressä puhumalla tai pitemmillä matkoilla tangenttia painamalla radiopuhelimen välityksellä.
Päättelyä, riskejä ja varovaisuutta
Phasmophobia onnistuu erinomaisesti siinä, että mikään asia ei ole kirkossa kuulutettu ennen päätapahtumaa. Pelintekijät ovat onnistuneet tekemään niin mahtavasti vaihtelevan ja tilanteisiin sopivan paletin, että yksikään kierros ei ole samanlainen. Yksittäisiä vihjeitä on etenkin neljän pelaajan voimalla varsin helppo löytää varsinkin pienemmissä kartoissa, mutta kaikkien haamusta kertovien vihjeiden paikantaminen onnistuu vain harvoin samalla kaavalla.
Tärkein tekijä on luonnollisesti aika, sillä mitä pitempään etsintää joudutaan jatkamaan, sitä todennäköisemmäksi ja tyypillisemmäksi haamun aggressiivisuus kasvaa. Samalla pelko ja tunnelma nostavat vahvasti päätään, ja eräänlaiset haamutapahtumat tehostavat meininkiä entisestään. Kynnys on juuri siinä, ettet voi koskaan tietää, milloin pelotellaan ja koska varsinainen metsästys on käynnissä. Yksi varma merkki on pääsisäänkäynnin sulkeutuminen ja lukittuminen, sillä vaaran uhatessa poispääsyä ei ole, ja jahtaamisen aikana kuuluva sydämentykytys sekä kummituksen askeleet nostavat hiuskarvat pystyyn.
Amatööri- ja keskivertotasoissa on enemmän pelivaraa ja aikaa tutkimiselle, mutta Professional-levelin aukeaminen nostaa rimaa sopivasti ylöspäin, kun helpompaan alkaa tottua. Kolmannen tason yläpuolella on vielä kaksi vaikeampaa haastetasoa, mutta nämä alkavat jo olla niin vaikeita, että lukuisten yksityiskohtien vähintään kohtalainen tunteminen on tarpeen tai haamujahti voi helposti päättyä ruumisarkkukierrokseen.
Kinetic Gamesin tuotos ei vaaratilanteessa ole pelkkää piilottelua, sillä haamutuntemuksen ohella peli tarjoaa muutamia keinoja selviytymiseen. Kyse on enemmän siitä, miten tehokkaasti onnistuu käyttämään säästetyt sekunnit, ja miten ahneella päällä ollaan johtolankoja kootessa. Kerätyt valokuvat tietyistä kohteista, haamun tunnistaminen, annetut sivutehtävät ja luonnollisesti hengissä pysyminen vaikuttavat saatavan palkkion määrään.
Alussa hengen säilyminen oli tärkeämpää, mutta mitä enemmän pelitunteja on kertynyt, sitä enemmän niin sanottua riskihalukkuutta on tullut mukaan kuvaan. Aaveen identiteetin voi toki aina yrittää arvata pienienkin vihjeiden pohjalta, mutta tietoa ja taitoa käyttämällä, yksityiskohtia analysoimalla sekä tiimissä käytyjen keskustelujen pohjalta on paljon mielenkiintoisempaa tehdä valinta silkan arvauksen sijaan.
Early Accessin ropleemoja
Kuulin vasta kymmenien pelituntien jälkeen Phasmophobian olevan edelleen Early Access -tilassa, vaikka se julkaistiin PC:lle jo vuoden 2020 aikana. Yllätyin, sillä peli on tuntunut todella valmiilta heti alusta lähtien, vaikka pieniä pulmia onkin tullut jonkin verran vastaan. Alla lista tähän mennessä vastaan tulleista bugeista.
- Yksittäisen seikkailijan putoaminen serveriltä heti kartan käynnistyttyä (tämä on onneksi erittäin harvinaista, mutta ongelma on toistunut eniten Majakka-kartassa)
- Hahmon jumiutuminen taustarakenteisiin (tapahtui kahdesti Sunny Meadows -kartan sisäänkäynnin lähellä)
- Esineiden pudottaminen maahan tai auton peräluukun läpi on hävittänyt ne näkyvistä (mutta ne voi poimia jos tietää kohdan)
- Peliin liittyminen privaattikoodilla ei ole toiminut (oletettavasti pelaajan omat asetukset ovat vaikuttaneet, tai jos esim. crossplay ei ole ollut päällä, mutta yleisimmin pelin boottaaminen on auttanut)
- Radiopuhelin ei ole toiminut (todennäköisemmin syynä on liian monen näppäimen yhtäaikainen painaminen)
- Eräässä telttakartassa on kohta, jonne pelaaja pystyy "klitsaamaan", eli menemään turvaan kummitukselta, sillä otus ei pääse sinne (oletettavasti korjattavien listalla)
- Kartan alkaessa ja päättyessä chat siirtyy pelin sisältä ärsyttävästi PSN-ryhmään, mikäli pelaajat ovat liittyneet sellaiseen (tämä on tarpeen jos esim. pelinjako on käytössä chatissa olevalle kaverille, joka ei pelaa)
Joskus on myös saattanut tulla eteen tilanteita, joissa tietyt esineet eivät tunnu toimivan, mutta tällöin vika on käyttäjässä. Näin voi käydä etenkin silloin, kun jokin työkalu pitää asettaa maahan tai tason päälle sen sijaan, että sen vain pudottaisi kädestä. Joskus saattaa myös olla vaikeaa poimia pienempiä esineitä mukaan kyytiin, sillä esineiden "hitboxit" eli tarttumakohdat ovat kovin pieniä. Tämä korostuu etenkin sytyttimien ja adrenaliini-/lääkeruiskujen kohdalla peliohjaimella tähdätessä.
Mikään bugeista ei kuitenkaan ole niin suuri, että se pilaisi kokemusta. Kesken kartan kaatumisia ei ole sattunut kertaakaan, vain heti alussa. Tällöin ei ole ongelma eikä mikään avata auton takaluukkua ja näpelöidä paneelia uudestaan kotitukikohtaan palaamiseksi, jolloin pudonnut seikkailija voi liittyä uudestaan tiimiin. Jaan vuolaasti kiitoksia myös latausajoille, sillä kartat ovat valmiita muutamassa sekunnissa, ja sovellusta käynnistettäessä tukikohta latautuu erittäin nopeasti.
Viihdettä illasta toiseen
Phasmophobia on ollut niin laadukas kokemus, että jopa yli 70 pelitunnin jälkeen odotan edelleen jokaista erää enemmän kuin innostuneena. Parhaimmillaan kokemus on ollut tiimipelinä, kun yritetään yhdessä selviytyä ja ratkoa arvoituksia. Se on kuitenkin sanottava, että pelottavuus on alun jälkeen laimentunut, sillä ensimmäisten viikkojen aikana tuli säikähdettyä useamman kerran varsin mehevästi.
Myös se on ollut iso asia viihdyttävyyden kannalta, että tiimimme niin sanottu tietotaso on koko ajan ollut lähestulkoon sama. Riittävän kokemustason saavuttamisen jälkeen ei kuitenkaan ole väliä, vaikka mukana olisi useamman prestige-tason läpikäyneitä tiimitovereita, kun perustietämys on jo hyvällä tasolla.
Julkaisu ansaitsee valtavan plussan myös sen osalta, että sitä voi tahkota eri alustojen kautta ristiin, ja seuraa löytyy helposti haun avulla. Toki varjopuolena random-pelaajien kohdalla ei voi koskaan tietää, millaista seuraa löytää, sillä joskus – onneksi harvoin – meno on ollut hyvin ärsyttävää, jos vaikkapa tavoitteiden kohdalla ei päästä yhteisymmärrykseen. Nämä ovat toki makuasioita – joillekin riittää pelkkä pääkohde, kun taas toiset haluavat kokea ja löytää kaiken mahdollisen.
Joukkoon saattaa liittyä esimerkiksi kaiken kokenut besserwisser, joka pahimmillaan käskyttää muita tekemään asioita hänen toivomallaan tavalla. Oma lukunsa ovat myös yleistä kiusantekoa harrastavat tyypit, jotka vaikkapa sulkevat ovia tahallaan toisten edestä tai viskelevät tarvikkeita minne sattuu. Puhumattakaan niistä, jotka maiskuttavat ruokaa kesken pelin, soittavat musiikkia tai ovat meluisassa ympäristössä. Onneksi porukka osaa pääsääntöisesti käyttäytyä, mutta valikoista löytyy toki raportointisysteemi pahimpia häiriköitä varten.
Yliluonnollisten olentojen metsästyksen ohella pimeät ympäristöt tarjoavat puuhaa myös loottaajille, sillä jokaiseen lokaatioon on piilotettu ihmisen rangan osa, jonka löytäminen kartuttaa rahakassaa. Kohteet kätkevät sisälleen myös erinäisiä outoja ja kirottuja esineitä, joita ovat esimerkiksi irtokäsi, jonka sormia voi katkoa ja spiritismiä huokuva Ouija-lauta. Spoilereita vältelläkseni kerron vain, että uteliaisuudella voi joskus olla hintansa! Joka tapauksessa mystiset esineet piristävät tavanomaista tutkimista hyvällä tavalla.
Vuoden peli(kö)?
Täytyy sanoa, että uutukaisen idea on tempaissut niin tehokkaasti mukaansa, etten osannut mitenkään odottaa moista. En yhtään ihmettele, että Phasmophobia voitti parhaan debyyttipelin palkinnon Game Awards -tapahtumassa joulukuussa 2020, ja sama tunnustus jaettiin myös pelintekijöiden suunnalta neljä kuukautta myöhemmin. Tällaisia julkaisuja pelimaailma kaipaa: rohkeita ja uniikkeja ideoita, joiden pariin haluaa uppoutua joka solulla.
Vaikka etenkin valittavissa olevat hahmot ovat paikoin tökerön näköisiä ja jopa karsealla tavalla animoituja kivikasvoja, ei sen pidä antaa häiritä yhtään, sillä kokonaisuutena kaikki toimii loistavasti. Tekniset ongelmat saattavat toki joskus pilata erän tai pari esimerkiksi hyvin satunnaisten kaatumisien kautta, mutta porukan uudelleen kasaaminen käy vaivattomasti ja aikaa ei tällöin mene juuri nimeksikään hukkaan, joten uutukaisesta voi nauttia täysin rinnoin 99 % ajasta.
Henkilökohtaisesti tämä on yksi ehdokas jopa vuoden peliksi, ja se on paljon sanottu raa'an toiminnan ystävän suusta. Taktisuus, tunnelma, kauhun hetket ja mielenkiintoisesti niputettu puuhastelu kantaa pitkälle, kun se toteutetaan näin laadukkaalla tavalla. Laatuviihdettä parilla kympillä, näin sitä pitää.
Odotan jo nyt mielenkiinnolla tulevaisuuden kuvioita, sillä oletettavasti lisää karttoja, uusia kummituksia ja muita lisäyksiä nähdään jatkossa. Tästä kertoo myös pelin sisäisen kaupan "coming soon" -osio, joka viittaa kuvakkeen perusteella pelattavien hahmojen uusiin kostyymeihin.
