Palikkamatikkaa
Alexey Pajitinovin vuonna 1985 luoma älypeli nimeltä Tetris ei varmaankaan sen suurempia esittelyjä kaipaa - onhan se nähty kaikilla mainitsemisen arvoisilla konsoleilla ja laitteilla, aina tietokoneista kännyköihin saakka. Pelin yksi tunnetuimmista versioista löytyy muun muassa Nintendon alkuperäiseltä Game Boylta, sillä kyseinen peli tuli kaupan päälle käsikonsolin oston yhteydessä. Näin allekirjoittanutkin sai aikoinaan ensikosketuksen tähän älynystyröitä, hermoja ja nopeutta vaativaan pelikokonaisuuteen, joka vielä vuosienkin jälkeen jaksaa ihastuttaa pelaajiaan simppelillä, mutta addiktiivisella ideallaan. Tetris Worlds on palikkapelin toistaiseksi uusin versio, joka sisältää vuosien mittaan kuvioihin tulleita uudistuksia, kuten myös erilaisia variaatioita varsinaisesta pelistä.
Niille, jotka eivät jostain syystä ole ikinä törmänneet peliin aikaisemmin, kerrottakoon lyhyesti mistä siinä on oikein kyse. Pelaajien eteen isketään ruudutettu pelialusta, jonka yläreunasta putoilee erimuotoisia palikoita. Niitä kääntelemällä on muodostettava vaakatasossa yhtenäisiä rivejä, jotka valmistuessaan katoavat pelialueelta ja kartuttavat pelaajan pistetiliä. Sanomattakin on selvää, että mitä useampi rivi ruudulta katoaa kerralla, sitä enemmän tulee pisteitäkin. Enimmillään ruudulta voidaan poistaa yhtäaikaisesti neljä riviä, ja juuri tämä ilmiö on nimeltään Tetris. Peli päättyy mikäli palikat syystä tai toisesta ylittävät alueen yläruudun, joten turhia rakoja rakennelmien välissä on yritettävä välttää parhaansa mukaan. Tämä voi kuulostaa vielä tässä vaiheessa kovin helpolta, mutta palikoiden putoamisnopeus kasvaa koko ajan, mikä riittää pitämään myös veteraanienkin hien pinnalla.
Turvallisen tuttua
Tetris Worlds sisältää muutamia säätöasetuksia, joiden avulla voidaan vaikuttaa jonkin verran itse pelattavuuteen. Klassiseen tyyliin peliä voi pelata ilman niin sanottuja helpotustekijöitä, mutta myös tuoreimmista inkarnaatioista tutut palikoiden talteen pistämiset ja aavepalikat ovat haluttaessa mukana kuvioissa. Erilaisia pelimoodeja on kaksi, jotka eroavat toisistaan etupäässä temponsa suhteen. Nimeltään hiukan harhaanjohtavassa Story-moodissa peli yleensä etenee koko ajan samalla pelialustalla niin kauan kunnes palaset ennemmin tai myöhemmin ylittävät alueen yläreunan. Arcade-moodissa taas aloitetaan jokainen suoritus tyhjältä pelilaudalta, mikä luo näistä koitoksista melko nopeita pyrähdyksiä. Kummassakin moodissa pääsee pelaamaan originaalin Tetriksen lisäksi viittä sen eri variaatiota, joista ei tosin löydy samankaltaista syvyyttä kuin siitä aidosta oikeasta. Tästäkin huolimatta mukaan on eksynyt ihan mielenkiintoisiakin yrityksiä, joihin kuitenkin tarvittaisiin hiukan lisäpotkua.
Ensimmäinen variaatioista on Square Tetris, jossa pisteitä muodostuu erityisesti poistamalla rivejä, joille on kasaantunut erikoisneliö. Niitä muodostetaan rakentamalla samanmuotoisista palikoista pysty- ja vaakatasossa neljän ruudun mittainen tiivis neliö. Toinen variaatio on Cascade Tetris, jonka jippona on poistaa rivejä eräänlaisen ketjureaktion turvin. Reaktio syntyy kun hävitettävän rivin päältä putoavat palaset aiheuttavat seuraavankin rivin häviämisen. Sticky Tetris taas on variaatioista kolmas ja tässä ideana on putsata pelialustalta sen pohjalla olevat jätepalat. Ainoa piilevä ongelma asiassa on se, että samanväriset palikat liimautuvat toisiinsa kiinni mikäli ne sattuvat sijoittamaan vierekkäin alustalle. Jos tästä seikasta kehittyy ongelmia, voidaan koko liimautunut rakennelma poistaa kasaamalla siitä 25:n ruudun kokoinen kyhäelmä. Toiseksi viimeinen variaatio on Hot-Line Tetris. Siinä pisteiden keräys tapahtuu aivan perinteiseen tapaan palikkarivejä poistamalla, mutta tässä tapauksessa katoamistemppu on suoritettava merkityillä riveillä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on Fusion Tetris, joka onkin kenties paras Worldsista löytyvistä variaatioista. Kuten Sticky Tetriksessäkin, myös Fusionissa ruudun alalaidassa on odottamassa joukko pieniä jätepaloja, mutta niiden seassa on myös hehkuva Fusion-pala. Ensimmäiseksi pelaajan täytyy raivata tiensä kyseisen palasen luo, jotta siihen voitaisiin linkittää erityiset yhden ruudun kokoiset palaset.
Fusionin ohella toimivaksi muunnelmaksi osoittautui myös Cascade Tetris, mutta muut eivät ainakaan allekirjoittanutta saaneet samalla tavalla koukkuun. Kaikkia moodeja pääsee tahkomaan tietenkin myös kolmen muun pelaajan kanssa, mikäli sattuu omistamaan vaadittavan multitap-laitteen. Koska moninpelit pelataan Arcade-moodissa, ovat ne myös melko nopeita mittelöitä. Pelaajien saadessa pisteitä kerääntyy muille niin sanottuja rangaistusrivejä, joten yläreuna saattaa tulla vastaan yllättävänkin nopeasti, ellei pidä varaansa. Positiivista tietenkin on myös se, että jokaisen pelikerran jälkeen syntyy halu kokeilla vielä sen yhden kerran ennen lopettamista - sekä yksin että muiden kanssa pelatessa.
Älypelien teräsvaari
Visuaalisesti Tetris Worlds on simppeliä jälkeä, aivan kuten siltä voi odottaakin. Story-moodissa taustalla olevissa maailmoissa ei tapahdu varsinaisen pelin aikana juurikaan mitään, kun taas arcade-moodissa ei ole ollenkaan taustoja. Toisaalta kovin tapahtumarikkaita kuvia ei hirveämmin ehtisi seurata pelin tiimellyksessä, joten kenties älypeleissä yksinkertaisuus on kauneutta. Jonkinlaisia kikkailuja olisi mukaan kuitenkin toivonut, mutta kehittäjillä ei ilmeisesti ole ollut intoa moiseen vaivannäköön. Myös valikot ovat ulkoisesti samankaltaista tavaraa, mutta sisällön puolesta ne ovat aluksi hiukan sekavia. Musiikkipuoli taas on ihan kunnossa, tosin valikon liiankin rauhoittava melodia saattaa yliannostettuna ajaa kuuntelijansa hulluuden partaalle. Pelipuolella musiikki luo mukavasti tunnelmaa palikoiden vääntelemiseen, tosin Game Boyn Tetriksen venäläisistä klassikkokappaleista olisi ollut hauska kuulla päivitetyt versiot. Tietenkin on hyvä ettei aina turvauduta siihen tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon, varsinkin kun Worldsin musiikit hoitavat hommansa suhteellisen hyvin.
Tetris toimii vielä nykypäivänäkin yhtä hyvin kuin monia vuosia sitten. Worlds ei sinänsä tuo kovinkaan paljon uutta peli-ideaan, muutamaa uutta variaatiota lukuun ottamatta, mutta sen parissa saattaa vierähtää reilustikin aikaa. Toinen kysymys onkin, että saadaanko kaikille peliin käytetyille rahoille vastinetta. Klassista Tetristä pääsee helposti pelaamaan ilmaiseksi vaikkapa internetissä, eivätkä Worldsista löytyvät variaatiot ole täten täysin riittäviä uudistuksia. Juuri tämän seikan takia tätä PS2-versiota on hiukan hankala suositella muille kuin todellisille älypelifanaatikoille - heillekin vain siinä tapauksessa, että sattuvat löytämään pelin suhteellisen edulliseen hintaan. Heidän onnekseen Tetris Worlds on kuitenkin ollut jo sen verran kauan markkinoilla, että se saattaa jo löytyäkin useiden alennuspelien seasta.
