NBA-kauden aloituspallo heitettiin tiistaina 25.10.2016. Golden State lähtee korjaamaan karvasta finaalitappiotaan Clevelandia vastaan, missä varmasti auttaa kesällä napatun supertähti Kevin Durantin sopimus. Tilastoviihteen luvatussa maassa Amerikassa koripallomediat parhaillaankin rummuttavat villejä veikkauksiaan todennäköisimmistä onnistujista, yllättäjistä, pudotuspelipaikoista, arvokkaimmista pelaajista ja tietysti mestarijoukkueesta. Kaikki ennustukset kuitenkin unohtavat yhden oleellisen muuttujan: tuoreen ykköskierroksen varaus Leo Cannonin. Selostajien leikkisästi "The Chosen Oneksi" nimittämä tulokas saapuu dominoimaan liigaa, pistää liki kaikki ennätykset uusiksi ja myypä vielä kauppojen hyllyt tyhjiksi fanituotteista. Ai siis kuka?
"Hei, olen Leo ja olen vcholisti."
Tämän syksyn NBA 2K -kokonaisuus koostuu peräti kolmesta julkaisusta. Loppukesästä julkaistu Prelude-demo tarjoili nimensä mukaisesti esimakua ja pohjusti uudistunutta MyCareer-uratilaa. MyNBA2K17-mobiilisovelluksella voi puolestaan päivittäin korttia pelaamalla tienata virtuaalista valuuttaa (eng. virtual currency, vc) pääpelissä käytettäväksi. Saapa siinä sivussa mallintaa omat kasvonsa palloilijaminälleen, jos vain kestää tuskallisen vaikean ja useamman yrityksen vaativan skannausprosessin loppuun. Täytyy tunnustaa, että jopa kömpelösti toteutettu mobiilisovellus ja sen simppeli korttipeli onnistuivat aiheuttamaan melko vakavan virtuaalivaluuttariippuvuuden. Sentään sen avulla olen pystynyt välttelemään PS Storen maksullisia vc-nostoja. Tai niin tykkään valehdella itselleni.
Uratietoisen valinta
Tulokkaan uraa seuraava MyCareer on ottanut aimo harppauksia edellisosista. NBA 2K16:ssa nähty Spike Leen ohjaama kökkö koripallodraama on luojan kiitos heivattu sivuun, ja tilalla on vähemmän elokuvamainen mutta selvästi eheämpi tarinatila. Nyt keskitytään enemmän itse lajiin ja sitä pyörittävään markkinointikoneistoon, eikä tulevaa tähteämme korneilla tosielämän haasteilla paljoa vaivata.
Preludessa aloitettiin matka yliopistosta kohti ammattilaisparketteja. Käytiinpä kiintiöamatöörinä piipahtamassa maajoukkuepeleissäkin. Näytöt demon matseissa määrittelevät tulokkaan draftausnumeron kokoversion varaustilaisuudessa. Vaihtelevan suoriutumisen jälkeen lupaavahko heittävä takamies Leo Cannon varattiin 15. sijalta Phoenix Sunsiin, joka nyt ei ollut omissa valinnoissani kymmenen houkuttelevimman joukossa. Eipä sitä ollut seurojen mielestä pelaajakaan. Noviisina otteluihin lähdetään nokkimisjärjestyksen nöyrimmästä päästä, joten alussa todella rajallista peliaikaa täytyy oikeasti ansaita lisää. Säännöllisesti onnistuminen ja vähemmän mokaileminen tapaavat auttaa tässä. Nosto aloittavaan kentälliseen takaa moninkertaiset minuutit ja selvästi tasokkaampia tiimikavereita niiden viettoon.
Jos ja kun touhu alkaa tuntua liian vaivattomalta, vaikeustason nosto on omiaan ottamaan turhat luulot pois. Harmittavasti MyCareer ei juuri muutoin tarjoa säätövaraa otteluasetuksissa. Uratilan matsit on suunniteltu puhtaasti pelaajan kokemusta ajatellen, joten kenttätapahtumien painotus on syystäkin kallellaan tämän suuntaan. Vaihtoehtoisesti voi käydä MyParkin puolella tsekkaamassa virtuaalisen vaatevalikoiman mauttomimmat asukokonaisuudet ja toteamassa omin silmin mistä kana niin sanotusti pissii. Puistot ovat verkkopelaajien kohtauspaikkoja, joissa pääsee pelaamaan katukorista pienemmillä ja isommilla kentillä. Tuttuun tapaan jengiä on paljon, taso on kova ja meininki sisäänpäin lämpiävää: Leo Cannonilla ei ollut tulokaskaudellaan tänne juuri mitään asiaa. Näyttävimpiä MyPark-otteita esitellään viikottain sarjan makasiiniohjelma 2KTV:n katsauksissa, joista saa osviittaa millaiseen luovaan taituruuteen ohjaus taipuu osaavien käsissä.
Kalenteri on lastattu... harjoituksilla
NBA-kenttien ulkopuolella tulevan tähtipelaajan rooli on halutessa jopa melko neutraali. Jos itse pelaamista ei lasketa, uramuodon haasteena on mahduttaa kiivaaseen ottelu- ja harjoitteluohjelmaan mahdollisimman paljon rahakkaita sponsoritapahtumia sekä sivussa hieman moikata nimekkäitä koriskavereita. Virtuaalivaluutalla saa kehitettyä pelaajansa taitoja. Muista aktiviteeteista palkitaan virtuaalisella materialla tai faneilla, jotka taas mahdollistavat entistä rahakkaampia diilejä isommilta brändeiltä. Edellisosasta poiketen halutessaan liki kaikki menemiset voi mahduttaa kalenteriinsa, sillä päivän aikana ehtii useampaankin tapaamiseen. Treffiohareista saakin usein syyttää vain osaamattomuuttaan lukea kellonaikoja. Mikäli taas on kokevinaan liikaa vastuuta kentällä, kannattaa missata jokuset joukkuetreenit tai vain pelata huonosti. Toinen keino tulehduttaa välit seurajohdon kanssa on pyytää vaihtoa muuhun tiimiin. Siirron onnistuessa kemia uuden jengin ja valmennuksen kanssa on luotava nollista.
Harjoittelu on kokenut ilahduttavia muutoksia. Treenata saa jopa enemmän kuin haluaa. Tietyt erikoistilanneharjoitukset vieläkin oletetaan ikään kuin yleistiedoksi, joten niiden kanssa saattaa olla alussa hukassa. Silloin yritys ja erehdys opettavat. Erilaisia harjoitteita on ottelutilanteista heittoihin, ja kuntosalilla pystyy treenaamaan vaikkapa penkkipunnerrusta, boksihyppyjä sekä ketteryyttä. Kaikenlaisesta suorittamisesta palkitaan kehityspisteillä ja statsien ylärajan nostoilla. Välillä tarinatilan kohtaukset keskeyttävät harjoittelun, ja ärsyttävästi tismalleen sama "epävirallinen" keskustelu toimittajan kanssa saattaa toistua monia kertoja jopa peräkkäisillä treenikerroilla.
Uratilan näkyvimmästä muutoksesta kentällä vastaa oman hahmon tutkapari Justice Young, jota tulkitsee The Wire -televisiosarjastakin tuttu näyttelijä Michael B. Jordan. Kun tämä fiktiivisten NBA-lupausten duo kasaa yhdessä vaihdossa yhteensä kolme syöttöpistettä, käynnistyy niin kutsuttu "orange juice" -tila, jossa pelaaja voi vaihtaa ohjausta kumman tahansa välillä ja komentaa eksoottisempia kuvioita. Kuitenkin melkein mikä vain katko tai vaihto tuntuu keskeyttävän appelsiinimehustelun, joten tästä vaihtelusta ei pääse nauttimaan kovin pitkiä aikoja putkeen.
Sitä analogitatilla silmään, joka näppäimillä heittelee
Ohjaustuntuman merkittävin uudistus koskee heittomittaria. Uudessa mallissa ei enää tähdätä palkin puolitienoille vaan sen loppuosaan. Muutos suosii heittämistä oikeanpuoleisella analogitatilla eli 2K-termein vanhalla tutulla "pro stickillä", jonka käyttö – etenkin heiton vapauttamisessa – tuntuu nyt luontevammalta kuin aiemmin näppäimellä viskominen. Tattiohjauksella pystyy vaikkapa valitsemaan yrittääkö palloa sisään sukkana vai levyn kautta tai miten ajaa korille. Samaten pro stickillä hoidetaan harhautusliikkeet ja tuttuun tapaan hallitaan käsiä puolustuksessa.
Tekoäly pelaa älykkäästi koko joukkueen matseissa ja tarjoaa kunnon vastuksen, jolle häviöstä ei voi syyttää kuin itseään. Yhtä pelaajaa ohjatessa sekä tiimikaverit että vastapuoli hoitavat tonttinsa siten, että meno näyttää ja tuntuu uskottavalta koripallomatsilta. Uratila kuitenkin paljastaa paikoin melkoisia älyttömyyksiä etenkin oman puolen toiminnassa. Omat tarjoilevat syöttöjä aiempaa innokkaammin mutta vastapainoksi mokailevat aivan käsittämättömällä prosentilla hyökkäyspäässä. Harmaita hiuksia aiheuttaa myös matsin simulointi pelaajan istuessa penkillä. Jos lähtee vaihtoon tuntuvassa johdossa, ei ole mitään takeita, etteikö vastustaja voisi kiriä ja karata jopa kymmenien pisteiden päähän – kaikki muutamassa minuutissa. Tämä jos mikä luo epäuskoa tekoälyllisiä joukkuetovereita kohtaan.
Saako lataustauoista nauttia?
Ulkoiselta anniltaan NBA 2K17 tarjoilee hiottua katsottavaa. Hahmomallinnus lähentelee entistä realistisempaa tasoa, ja harvassa ovat ne pelaajat, joita ei tunnista tosimaailman vastineikseen. Painotus on kuitenkin selvästi ollut – syystäkin – matsitilanteissa, sillä näkymät ovat huomattavasti karummat muissa ympäristöissä, kuten ottelustudiossa, uratilan välivideoissa ja korispuistossa.
Jopa lataustauoista on tehty aiempaa nautittavampia, jos näin kauniisti voi odottamisesta puhua. Matsin latautuessa saa seurata joko 2KTV:n uusinta jaksoa tai ottelustudion isäntien mietteitä tulevasta koitoksesta. Ihanan Rachel Demitan emännöimässä 2KTV:ssa on nyt mukana jopa pientä interaktiivisuutta, kun pelaaja pääsee testaamaan triviatietouttaan visailuissa, joista palkitaan pikkusummilla virtuaalivaluuttaa. Ilahduttavasti liki jokaisen välidemon voi halutessaan skipata toisin kuin edellisosassa, jossa pakotettiin katsomaan kaikki kuviteltavissa olevat insertit.
Äänimaailma on tuttuun tapaan viimeisen päälle laadukas. Otteluiden aikana kuullaan useampaa kommentaattoria, joilla on tukuttain tuoretta ja historiallista tilastotietoa joukkueista ja kustakin pelaajasta. Selostus on toteutettu esimerkillisesti. Matsitilanteessa miksaus saattaa hieman häiritä, sillä television kaiuttimilla äänet kuulostavat olevan epäbalanssissa. Onneksi kuulokkeilla tai kotiteatterijärjestelmällä ongelma katoaa. Jälleen R&B- ja hip hop -painotteinen musiikkivalikoima noudattelee maltillista, kirosanoista sensuroitua linjaa. Biisilistalla kuullaan tämän hetken kuumimpia räppinimiä Drakesta Action Bronsoniin, ja vanhempia tuttavuuksia kuten Outkast sekä JAY Z. Muuta valikoimaa edustavat muun muassa elektropoppari Grimes ja alternative rockkia tulkitseva Imagine Dragons. Yllätyksetöntä mutta ihan toimivaa.
Kiistapallo
Mainion 2K15:n ja selvän väliinputoaja 2K16:n jälkeen sarjan uusin koripalloilu tuntuu hyvältä, vaikka tosiasiassa se ei ole järin iso edistysaskel kummastakaan. Sisältöä on taas tarjolla kosminen määrä, ja kaikki mihin suinkin ehtii tutustua vaikuttaa toimivan mallikelpoisesti. Kyseessä nyt vain sattuu olemaan tuotantoarvoiltaan laadukkain urheilupeli. Kun ainut varteenotettava kilpailija – EA Sportsin NBA Live – ilmestyy vasta ensi vuoden puolella, akuuttiin virtuaalikoripallon puutteeseen on tarjolla ainoastaan yksi lääke. NBA 2K17 hoitaa vaivan tasaisen varmasti, yllätyksettömän hyvin, ei täysin ilman sivuoireita mutta sentään kivuttomasti. Tämän parissa seuraa Leo Cannonin lupaavaa uraa taatusti usean täyden kauden ajan. Eli toista sataa tuntia.
Kommentit
Itse en ole uratilaa
Itse en ole uratilaa kauheasti vielä pelannut, alun ja noin 10 NBA-peliä, mutta se vaikuttaa sen pohjalta jo ihan hyvältä. Ei mitään mullistavaa aikaisempiin vuosiin verrattuna, mutta siellä ja täällä eteenpäin on menty.
Suurin osa ajasta pelin parissa on kulunut MyTeamin puolella omaa joukkuetta rakentaessa kaikenlaisista historiikkipelaajista. Mukavaa on ollut, dominationit on läpäisty ja niin edelleen. Pelillisesti gameplayn puolesta peli on mennyt taas jonkun verran viime vuodesta eteenpäin, joten pelaaminen on mukavaa ja sopivan haastavaa. Urheilupelien ja koripallon fanit löytävät tästä varmasti jokainen jotain kiinnostavaa, on se sitten oma ura, myteamin pelaaminen tai nykyisillä staroilla pelaaminen.
Sarjaa kymmenkunta vuotta käytännössä tauotta tahkonneelta irtoaa 4,5 tähteä viidestä. Ei täydellinen peli, mutta yhdessä PESsin kanssa syksyn paras urheilupeli.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi