Kuningas jalkapallo
Kevät vetelee viimeisiään, ja jalkapallon harrastajat alkavat heräillä talvihorroksestaan. Itsensä muiden edessä nolaamisen sijaan kotisohvien puujalat voivat uppoutua jalkapallon saloihin myös GameCuben uusimman jalkapallopelin – UEFA Championship League 2004 - 2005:n – parissa. PlayStation 2 – ja Xbox-pelaajat ovat päässeet nauttimaan mahtavasta Pro Evolution Soccer –sarjasta jo hyvän aikaa, mutta GameCube-pelaajien on tarvinnut turvautua kilpailijoiden heikompiin tekeleisiin. Tarvitseeko Cube-palloilijoiden vielä luoda kateellisia katseita naapurin Erkki-Jorman Pro Evolution Soccerin suuntaan, vai pärjääkö UEFA Championship League kilpailussa kunnialla?
UCL keskittyy pelkästään eurooppalaisten seurajoukkueiden kesken pelattavaan mestareiden liigaan. Mukaan on mahdutettu 239 seurajoukkuetta, ja onpa mukaan päässyt väriä tuomaan muutama Euroopan ulkopuolinenkin joukkue – kotoisen Veikkausliigan joukkueita ei pelissä valitettavasti nähdä. Pelin lisenssi on Pro Evolution Soccerista poiketen täydellinen, joten esimerkiksi kaikkien joukkueiden pelaajat ovat oikeita.
Väsyneiden ideoiden kerho
Pelimuodot ovat urheilupeleistä ennestään tuttua kauraa. Perinteisten pikapelien ja turnausten joukossa uutuutena seisoo Season, joka käy läpi yhden seurajoukkueen matkan kohti himottua Mestereiden liigan voittoa. Season koostuu 50 yksittäisestä tehtävästä, joissa seurajohto muun muassa asettaa pelaajalle tiettyjä tavoitteita, jotka saavuttamalla rahahanat aukeavat ja pankkitili kiittää. Rahalla voi ostaa uusia pelaajia, ja onnistuneista tehtävien suorituksesta aukeaa lukittuja bonuksia. Mestaruuden havittelun kannalta kaikkia tehtäviä ei ole pakko läpäistä, kunhan vain muistaa voittaa elintärkeät pelit.
Season kuulostaa paperilla melko väsyneeltä idealta, ja sitä se on myös käytännössä. Idea kaatuu viimeistään johtoportaan täysin irrationaalisten toiveiden toteuttamiseen, mikä on puuduttavan tylsää ja nakertaa ikävästi pelin todellisuudentuntua (vai onko seuranomistajilla yleensä tapana mököttää vaikka 10-1 –murskavoiton jälkeen, kun hartaana toiveena oli jättää vastustaja nollille?). Tehtävävyyhti kaiken kukkuraksi muistuttaa ehjän futiskauden sijaan tukkua minipelejä, mikä ei ymmärrettävästi ole hyvä asia. Season on lyhyytensä takia kaluttu nopeasti läpi, eikä sen pariin viitsi enää yhden läpipeluukerran jälkeen palata.
Ehdottomasti pitkäikäisintä hupia irtoaa omien turnausten pelailusta, etenkin jos asunnon ovea kolkuttaa tukku hyviä kavereita. Sääntöjä voi muutella mielensä mukaan, joten mieleisensä kauden rakentaminen onnistuu nopeasti ja vaivattomasti. Moninpeliin voi parhaimmillaan osallistua neljä pelaajaa, joko vastakkain tai samalla puolella. Aikuisten miesten kaikki desibelimittarit rikkovan metelin perusteella UCL:ää voikin suositella kaikille hyvää urheilullista kimppamoninpeliä hakeville.
Sormet solmussa
Pelin kontrollit toimivat pääsääntöisesti hyvin ja ne on helppo sisäistää. Kaikki padin näppäimet ovat tehokkaasti käytössä, ja nappuloiden rämpytyksen lopputulos riippuu tuttuun tapaan siitä, onko pelaaja pallollinen (B:tä painaessa lähtee tykki) vai palloton (B:tä painaessa lähtee – ehdoton henkilökohtainen suosikkini – jaloille suunnattu hirmuviikate, jonka vaikutuksesta vastustajan pohkeet rutisevat ja tuomari kaivaa korttia taskusta). Muiden nappien hipelöinnin lopputulos noudattaa samaa logiikkaa. Valitettavasti kontrollipuolesta löytyy muutamia harmittavia virheitä. Esimerkiksi laukauksen voimakkuuden määräävä voimamittari täyttyy suorastaan hillittömällä nopeudella, mikä tekee sopivan laukauksen arvioinnista todella hankalaa puuhaa. On toki totta, ettei mittarin täyttymistä voi odottaa minuuttikaupalla, mutta kun homma toimii muissakin futispeleissä, niin miksei tässäkin. Tämän lisäksi esimerkiksi tyhjään tilaan pelaaminen vaatii turhan hankalaa sorminäppäryyttä, joten etenkin krapulaisille hienot hyökkäyskuviot jäävät vain kaukaisiksi haaveiksi.
UCL:n pelimoottori on pientä viilausta lukuun ottamatta täysin sama kuin alkuvuonna julkaistun FIFA 2005:n, joten graafisesti pelit ovat käytännössä identtisiä – erot piilevätkin pinnan alla. Pelaajien tekoälyä on parannettu, mikä pakottaa sohvan perukoilla nököttävän kotifutaajan rakentamaan entistä parempia ja aidonoloisempia hyökkäyskuvioita. Pelaajien mallinnukseen on lisäksi nähty mukavasti vaivaa, sillä suurin osa tunnetuista tähdistä on täysin tunnistettavia. Pallon käyttäytyminen on myös entistä realistisempaa, joskin pallo tuntuu FIFA 2005:n tapaan edelleen aivan liian kevyeltä – ikään kuin oikea jalkapallo olisi vaihtunut lasten pihapeleistä tuttuun tele-palloon. Selostuksesta vastaava brittikaksikko hoitaa hommansa kunnolla, ja kohtalaisen laajan repliikki-repertuaarin ansiosta samoja lätinöitä ei joudu usein kuuntelemaan. Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se, että laajakuvatelevisioiden omistajat pääsevät nauttimaan 16:9-kuvasuhteesta. Audiovisuaalinen toteutus selviääkin kokonaisuudessaan kiitettävin paperein luoden vakuuttavan immersion suuresta urheilujuhlasta.
Kuutiomiehen valinta
Pienten muistikorttien omistajien on syytä ottaa huomioon se seikka, että UCL syödä rouskuttaa muistikortilta vähintään 89 blokkia tilaa – joten 251 paikkainen muistikortti on minimivaatimus. Vähänkään enemmän pelaavalle ilmestyykin tilan vähyyden takia pian harmaita hiuksia. Kokonaisuutena UEFA Championship League on hyvää jalkapallopeliä etsivän GameCube-pelaajan ykkösvalinta. Erot FIFA 2005:n kanssa ovat pieniä, mutta vaakakuppi kallistuu kuitenkin UCL:n suuntaan. Pro Evolution Soccerille kaksikko häviää kuitenkin kaikessa muussa paitsi lisenssin kattavuudessa, joten Erkki-Jorman riipaiseviin kuittailuihin on syytä varautua jatkossakin.
