Hieman alle vuosi sitten Xboxille julkaistu Full Spectrum Warrior
esitteli erilaista näkökulmaa taktisille sotapeleille tarjoten täysin
uudenlaisen pelimekaniikan. PlayStation 2:lle käännettynä se tarjoaa
vielä lähes saman paketin, mutta eri kuoressa sisältäen hieman uutta
materiaalia. USA:n armeijan ryhmänohjausta harjoittavaan ohjelmaan
perustuvassa pelissä ohjataan kahta neljän hengen ryhmää, jotka
toimivat pelaajan alaisuudessa. Koska pelaaja ei itse pääse ohjaamaan
yksittäistä hahmoa tai edes ampumaan yhtä laukausta, Full Spectrum Warrioria
ei voi pitää yleismielessä tavallisena sotapelinä. Pelaaja kuitenkin
pääsee ohjaamaan minne käskytettävät sotilaat heittävät kranaattinsa
tai ampuvat M203-kranaatinheittimellä.
Pelaajan kaksi
ryhmää seuraavat annettuja käskyjä parhaansa mukaan tehtäväpohjaisessa
kampanjassa, joka alkaa perusteellisilla harjoituksilla. Ensimmäiset
tehtävät käsittelevät eri taktiset ominaisuudet ja ennen kaikkea
kontrollit. Aluksi hankalat ja oudot kontrollit osoittautuvat
pelaajalle loppujen lopuksi yllättävän helpoksi ja toimivaksi
kokonaisuudeksi. Harjoitustehtävät ovat kattavat ja opettavat kaiken
tarpeellisen niin perusteellisesti kuin mahdollista, kaikkea oppimaansa
ei tule edes sovellettua varsinaisen kampanjan yhteydessä. Pelin
urbaaneissa ympäristöissä tulee lähinnä edettyä siirtymällä suojasta
suojaan käyttäen toista ryhmää harhautukseen ja suojaamiseen sillä
aikaa, kun toinen ryhmä siirtyy vapaalle tulilinjalle hoitaen
viholliset pois tieltä. Tämä yksinkertainen kaava kuitenkin tahtoo
toistaa itseään koko pelin ajan, ja monipuoliselle taktiikan
soveltamiselle ei jää varaa.
Where are we? We have no idea, sir!
Koulutuksen jälkeen alkaa varsinainen kampanja. Valtava aalto
terroristi-iskuja leviää yli Euroopan ja Kaakkois-Aasian, USA:n
tiedustelu jäljittää iskujen lähteen pieneen Zekistanin maahan. Siellä
diktaattori johtaa maataan säälimättömästi perustaen samalla
terroristien koulutuskeskuksia ja kuolemanleirejä pitääkseen kansaa
otteessaan. Kun diplomaattiset neuvottelut epäonnistuvat, YK:n ja
NATO:n käskystä lähetetään sotavoimia eliminoimaan terroristien ja
heidän johtajansa osoittama uhka.
Alussa pelaajan johtamat
kahdeksan sotilasta esitellään pinnallisen perusteellisesti
säästelemättä sotaelokuvista tuttuja kliseitä ja letkautuksia, joita
sotilaat latelevat suhteellisen tiuhaan tahtiin tilanteen mukaan.
Kampanja koostuu kahdestatoista tehtävästä, joita suoritetaan
suoraviivaisesti eksymättä määränpäästä, mistä aika ajoin pitää huolen
radioyhteyshenkilö. Tehtävissä edetään siirtymällä suojasta toiseen
eliminoimalla viholliset apunaan tekoälyn suunnaton viekkaus.
Viholliset pysyvät useimmiten yhden ja ainoan suojan takana, jolloin
toinen ryhmä painostaa sillä aikaa, kun toinen ryhmä hoitelee pahiksen
päiviltä. Sama kaava toistuu, paitsi silloin, kun ei pääse kiertämään
vihollisen niskaan. Silloin tepsii kranaatinheittimen tulivoima suojan
takaa. Joissakin tapauksissa edetään heittämällä savukranaatti tai
pari, ja kuljetaan niiden turvin lähemmäksi vihollista sekä räjäytetään
kohde näyttävästi kranaatilla. Tulivoimaisimmat esteet, kuten tankit,
hoidetaan ilmaiskuilla. Sotilaiden terveydestä pitävät huolen
CASEVAC-ensiapukohteet pitkin tehtäviä, jolloin ryhmän jäsenten
menehtyminen on hyvin epätodennäköistä.
Auringon ja katujen katveessa
Xbox-versiosta poikkeaa varsinkin graafinen ulkoasu. Grafiikkaa on
selvästikin jouduttu karsimaan, ja samaa tunnelmallisuutta, joka
Xbox-versiossa vallitsee, ei tule Playstation 2:lla useasti esiin.
Väliajoin ruudunpäivitys tökkii, mikä häiritsee niin tunnelmaa kuin
pelaamistakin, mutta kuitenkin peli tuntuu ja näyttää suhteellisen
silmää miellyttävältä. Tietyissä ympäristöissä grafiikan ja
realististen ääniefektien yhteistyö saavat aikaan hyvin vaikuttavan ja
vakuuttavan oloisen miljöön. Hahmoanimaatio on toimivaa sekä sulavaa,
ja kun joku ryhmän jäsenistä saa luotia siipeensä, pääsee hidastus ja
räsynukkefysiikka oikeuksiinsa. Yllättäen myös suuri osa ympäristöstä
on hajoavaa, ja monet suojat, kuten autot ja puulaatikot menevät
tuhannen päreiksi niitä ammuttaessa. Tämä tuokin katutaisteluihin lisää
syvyyttä ja taktisuutta, kun jotkin suojat kestävät vain tietyn ajan.
Sotilaiden ääninäyttely on hoidettu vakuuttavasti, ja jokaisella
sotilaalla on täysin oma äänensä. Välinäytökset esittävät aina
seuraavan tehtävän määränpään, ja dialogi sotilaiden kesken on
toteutettu melko näyttävästi näytösten välillä saaden aikaan hetkittäin
hyvin elokuvamaisen tunnelman. Ainoa tunnelman ja realismin rikkova
asia on M203-kranaatinheitin, joka toimii singon lailla ilman
minkäänlaista kaarta. Onneksi ongelma ei kuitenkaan onnistu latistamaan
tunnelmaa merkittävästi.
Full Spectrum Warriorin
yksinpeli on yllättävän lyhyt ja melko nopeasti ohitse, mutta
kovimmille pelaajille on tarjolla kolme eri vaikeustasoa. Tosin
uudelleenpeluuarvo riippuu pelaajan kiinnostuksesta lajityyppiä ja
aihepiiriä kohtaan. Soolokampanjan läpäisyn jälkeen tarjolla on kolme
bonuskenttää, joista yksi löytyy vain PlayStation 2 -versiosta. Kaikkia
tehtäviä voi pelata internetin välityksellä co-opin muodossa, mikä
tarjoaa hyvin miellyttävän kokemuksen kaverin kanssa. Mikin kanssa
jutteleminen kummankin ohjatessa yhtä ryhmää, taktisuus toimii paremmin
kuin pelatessa yksin.
Omaperäinen Full Spectrum Warrior
on käännetty PlayStation 2:lle vaikeuksien kautta, mutta se silti
onnistuu tarjoamaan hyvää viihdettä ja uutta sisältöä, vaikka
Xbox-version tarjoamaa Army-modea ei kuitenkaan ole avattavissa. Peliä
haittaa vain sen lyhyys, putkimaisuus sekä ajoittainen
ruudunpäivityksen hidastuminen. PlayStation 2:lta löytyy toki muitakin
taktisia toimintapelejä, mutta ei samalla tyylillä toteutettuja vaikka
kuitenkin kokonaisuuksiltaan parempia. Siitä huolimatta, jos joukkueen
komentaminen innovatiivisella ja erikoisella tavalla kiinnostaa, sekä
on valmis jättämään huomiotta pienet kauneusvirheet, on Full Spectrum Warrior tutustumisen arvoinen peli.
