Kaipaatko juurihoitoa?
Lorath-nimiseen fantasiamaailmaan sijoittuva The Roots: Gates of Chaos
on jälleen yksi hack 'n slash -tyyliin toteutettu toimintaroolipeli
N-Gagelle. Pelissä pelaajan täytyy matkustaa paikasta toiseen
lahtaamassa lainkuuliaisia kansalaisia härnääviä ökkiäisiä, koska yksi
Lorathin jumalista lankeaa ja laittaa armeijansa riehumaan
valtoimenaan. Muuta ei juonikuvoista tarvitse tietää, sillä pelin
tarina ei häikäise omaperäisyydellään eikä juuri muillakaan avuillaan.
The Roots: Gates of Chaosin rakenne on yksinkertainen. Hahmoluonti
rajoittuu hahmoluokan valintaan, joista esimerkkeinä mainittakoon
lähitaisteluun erikoistunut paladin ja taikuuden paremmin hallitseva
sorceress. Muut luokat sijoittuvat kyvyissään jonnekin edellä
mainittujen välimaastoon. Vaikka luonnin aikana ei hahmoaan juuri voi
muokata, pystyy eri taitojen kehittymiseen vaikuttamaan pelin kuluessa
kokemustasojen nousun myötä. Hahmoluonnin jälkeen pelaaja voi käydä
pelin yksinkertaisuuteen nähden varsin pitkähkön opetusosion tai sitten
hypätä suoraan itse peliin.
Lorath on jaettu alueisiin, joista jokaisen eräänlaisena keskuksena
toimii pieni kylä. Kylässä pelaaja voi ostaa itselleen tai sitten myy
matkallaan löytämäänsä krääsää, kuten aseita, panssareita ja muita
fantasiaseikkailijan perustarvikkeita. Kun kaikki on valmiina, voi
pelaaja siirtyä hoitamaan kyseisen alueen tehtäviä, mikä onkin tarpeen
jos aikoo edetä pelissä. Pakollisten päätehtävien lisäksi kylässä on
”metsästäjä”, joka antaa sattumanvaraisesti generoituja ja
aikarajoitteisia sivutehtäviä. Nämä tehtävät tosin rajoittuvat
tietynlaisten tavaroiden keräämiseen, kuten esimerkiksi neljän goblinin
pääkallon löytämiseen, josta palkkiona pelaaja saa lisää mahdollisesti
tarpeellista krääsää. Alue jakautuu aina neljään lineaarisesti
vaikeutuvaan kenttään, joista lisäksi löytyy yleensä yksi luolasto
tutkittavaksi, kuten fantasiaroolipeliin täytyykin kuulua, ettei mukaan
eksyisi mitään sen omaperäisempiä elementtejä. Kentän päätehtävän
läpäisyyn riittää yleensä kyseisen tehtävän loppuvastuksen
nujertaminen.
Itse pelaaminen on hack 'n slashia simppelimmillään, eli vihulaista
pätkitään yhtä taistelunappia hakkaamalla. Lisäksi nappeihin 8 ja 9 voi
määrittää taistelutaikoja, joita oppii pelin edetessä lisää.
Suoraviivaiseen mätkimiseen tylsistyy erittäin nopeasti lukuun
ottamatta hetkiä, jolloin ruudun täyttää suorastaan armeija örkkejä,
minkä johdosta voi pelaajan adrenaliini jopa virrata lyhyen hetken
verran. Muutoin eteneminen ja pelin yleistunnelma matelee suorastaan
koomassa, sillä se ei yksinkertaisesti voita pelaajan mielenkiintoa
osakseen minään hetkenä.
Kaikkein eniten viilausta olisi kaivannut pelivalikoiden käyttö
erityisesti taisteluiden aikana. Peli ei nimittäin anna taukoa
pelaajalle hänen esimerkiksi kaivaessaan parannusjuomaa esille, vaan
viholliset kurmottavat hahmoparkaa minkä ehtivät. Ratkaisu on
periaatteessa ymmärrettävä, mutta valikoiden ollessa kömpelöitä selata
on pelaaja yleensä kuollut ennen kuin löytää tavaroistaan sen mitä
etsi. Toinen hermoon käyvä seikka on tilan vähyys hahmon virtuaalisessa
repussa. Esimerkiksi metsästäjän sivutehtäviä suorittaessa kertyy
mukaan kymmenkunta kappaletta karhun tassuja, goblinin kalloja ja mitä
lie härpäkettä kaiken muun lisäksi, joten tila on lähes aina täynnä ja
vähän väliä maastoon tai sitten kylässä sijaitsevaan kirstuun täytyy
jättää jotain pois.
Ulkoinen bling-bling ei peitä sisäistä köyhyyttä
Graafisesti The Roots: Gates of Chaos toimii kivasti, vaikka ei mikään
omaperäisyyden malliesimerkki ole silläkään saralla. Ympäristöt ja
hahmot ovat oikeaa 3D-grafiikkaa ylhäältä nähtynä, minkä lisäksi
tekstuurit ovat varsin näyttäviä ilman pahempaa pikselöitymistä.
Animointi on kävelyn osalta sulavaa, mutta taisteluliikkeet ovat
lähinnä saman hakkaamisliikkeen toistoa. Korkeuserot kentissä tuovat
mukavan säväyksen peliin. Tämän kaltaiset pelit kärsivät usein
ruudunpäivitysongelmista N-Gagella, mutta The Roots: Gates of Chaos ei
juuri töki missään vaiheessa. Äänistä ei juuri voi todeta paljoa. Ankea
taustamusiikki saa unettamaan, mutta onneksi useimmat ääniefektit
toistuvat kirkkaina.
Jonkinlaista lisäarvoa tuo bluetooth-moninpeli. Peliä voi pelata
maksimissaan neljä pelaajaa yhteistyönä, joka jaksaa viihdyttää tovin
jopa vain kaverin kanssa kahdestaan pelattuna. Myös toisiaan vastaan
voi pelata erityisesti kyseistä pelimuotoa varten suunnitelluilla
kartoilla. Kuten muissakin N-Gagen peleissä, täytyy tällöin olla
vähintään neljä pelaajaa mukana, jotta pelaaminen olisi mielekästä.
Moninpelimuodot sinällään ovat viihdyttäviä, mutta pelaamista vaivaa
samat ongelmat kuin yksinään pelattuna, joten jaettu ilo ei tässä
tapauksessa ole kaksinkertainen.
Olisi lyhytnäköistä todeta The Roots: Gates of Chaos huonoksi peliksi,
mutta se ei valitettavasti jaksa innostaa millään osa-alueellaan
keskivertopelaajaa. Puhtaasti kuvien perusteella pelistä voi saada
hyvän mielikuvan, mutta sisältöä ei ole riittävästi mukana
kannattamassa koreaa ulkokuorta. Omaperäisyyden puutteen toki voi aina
korvata hyvällä pelattavuudella, mutta valitettavasti sekään ei ole
tällä kertaa kohdallaan. Lisäksi N-Gagelle löytyy jo useampikin
toimintaroolipeli joista valita, joten The Roots: Gates of Chaos on
syytä jättää pelikaupan hyllylle ja valita mukaansa esimerkiksi paljon
parempi X-Men Legends.
