Epätodellisuuden turnajaiset
Epicin Unreal-pelisarja starttasi vuonna 1998 PC:lle ilmestyneellä Unreal-pelillä.
Se oli yksinpeliin keskittynyt teos, joka sai kohtalaisen vastaanoton peliväen
keskuudessa. Sitä seurasi seuraavana vuonna Quake III:n kanssa kovaa kahinaa
käynyt moninpelipainotteinen Unreal Tournament, joka kääntyi
myös PS2:lle ja Dreamcastille. Menestys oli sen verran hyvää,
että Epic tuskin kahta kertaa mietti, kannattaisiko Unreal-pelien tuottoa
jatkaa vai ei. Viime vuoden lopulla kauppoihin saapuikin kauan kaivattua jatkoa
Unreal Tournamentille peräti kahden pelin voimin. Toinen näistä
kehitettiin vartavasten Xboxille ja se ilmestyi Unreal Championship -nimellä.
Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin kehityksen edetessä esimerkiksi ajoneuvojen
osalta, sai Digital Extremes, Epic Gamesin tytäryhtiö, ihan hyvän
räiskintäpelin aikaiseksi.
Unreal Championship, Unreal Tournament 2003:n Xbox-versio, jatkaa edeltäjiensä
perinteitä kunnioittaen nopeatempoista paukuttelua. Yksinpelikampanjassa,
jos sitä sellaiseksi voi kutsua, pelaajan tulee kasata oma joukkue lukuisista
ihmis-, mutantti- ja alien-hahmoista, joilla jokaisella on hieman eri vahvuudet.
Jotkut ovat erittäin tarkkoja, jotkut nopeita, jotkut vastaavasti kestäviä.
Sen jälkeen joukkueella osallistutaan turnaukseen, joka on rakennettu neljän
portaan varaan. Jokainen porras keskittyy yhteen pelimuotoon ja jokaisessa pelataan
seitsemän ottelua muita joukkueita vastaan. Kaikki portaat eivät ole
kuitenkaan heti auki, vaan seuraavaan portaaseen pääsee käsiksi
kaksi ensimmäistä ottelua sitä edeltävästä portaasta
voittamalla.
Turnauksessa pelattavat pelimuodot ovat Team Deathmatch, Capture the Flag,
Double Domination ja Bombing Run. Team Deathmatch ja Capture the Flag, tai näin
suomalaisittain lipunryöstö, ovat tuttua huttua FPS-konkareille. Yksinkertaisuudessaan
TDM on joukkuepohjaista räiskintää ilman sen suurempaa päämäärää,
kun taas lipunryöstössä pyritään hakemaan vastustajan
lippu tämän tukikohdasta ja tuomaan se omaan tukikohtaan. Oman lipun
on kuitenkin oltava paikallaan, jotta ryöstöstä saa pisteet kotiin.
Sen sijaan Double Domination ja Bombing Run ovat harvinaisempia pelimuotoja
FPS-peleissä. Double Dominationin idea on pitää kahta pistettä
oman joukkueen hallussa 10 sekunnin ajan. Bombing Runissa vastaavasti tarkoitus
on noutaa kentän keskeltä eräänlainen pallo, joka pitää
kuskata vastustajan tukikohdassa olevaan maaliin. Pallon, jota kannetaan sille
tarkoitetussa aseen tapaisessa vempelessä, voi myös ampua maaliin,
mutta tällöin pisteitä saa vähemmän. Lisäksi pallon
voi syöttää joukkuekaverille, mikäli katsoo tällä
olevan paremmat edellytykset maalin tekemiseen. Pelimuodosta tekee erityisen
kiinnostavan se, että pallonkantaja ei voi käyttää aseita.
Jotta homma ei menisi mahdottomaksi, kantajan energia palautuu kohtalaisen rivakasti
osumien jälkeen.
Kun jokaisessa portaassa jokainen vastaan asettunut joukkue on päihitetty,
on jäljellä enää yksi haaste: todellisen mestarin ratkaiseminen.
Tämä tapahtuu Survivor-pelimoodissa, jossa pelataan ”yksi vastaan
yksi” -periaatteella omia joukkuetovereita vastaan. Lopulliseksi, juhlituksi
mestariksi päästäkseen pelaajan on luonnollisesti voitettava
kaikki muut.
Tekoäly haastaa ihmisaivot
Unreal Championshipin tekoäly on hyvä. Tietokoneohjatut hahmot osaavat
pistää ihan tosissaan hanttiin, mikäli ei tyydy kaikkein helpoimpiin
vaikeustasoihin. Tekoälyn lahjat eivät rajoitu raakaan osumatarkkuuteen,
vaan ne osaavat pelata myös taktisesti oikein. Esimerkiksi lipunryöstössä
osa tekoälyhahmoista osaa jäädä vartioimaan omaa lippua
osan lähtiessä hyökkäykseen. Ja jos tekoälyn kuviot
eivät miellytä, niitä voi komentaa parilla yksinkertaisella käskyllä.
Lisäksi kampanjan aikana oman joukkueen edustajat kehittyvät pelien
edetessä, joten vastustajien vaikeutuessa myös oman tiimin suoritustaso
paranee. Kaikkein positiivisinta on kuitenkin se, että tekoälyhahmoja
eli botteja saa myös moninpeliin. Tämän ansiosta suurimmatkaan
moninpelikartat eivät tunnu liian väljiltä, vaikka pelaisikin
vain yhden ihmisvastustajan kanssa.
Moninpeliä pääsee harrastamaan samalla koneella maksimissaan
neljän pelaajan kesken sekä System Linkin tai Liven välityksellä
15 kaverin kanssa. Moninpelissä mukana on vielä perinteinen kaikki
vastaan kaikki Deathmatch-pelimuoto, joka kampanjasta uupuu. Sitä voi kuitenkin
pelata Instant Action -pelimuodossa yksikseenkin botteja vastaan, mikäli
todella kiivasta toimintaa kaipaa eikä pelikaveria ole paikalla. Unreal
Championship on moninpeliin painottunut painottunut peli, joten odotukset varsinkin
Live-tukea kohtaan olivat suuret. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että
Unreal Championship omaa todennäköisesti tämän hetkisistä
Live-peleistä huonoimman nettikoodin. Pelattavasti toimivan serverin löytäminen
on työlästä ja täysin lagittomasta pelikokemuksesta pääsee
nauttimaan kerran tuhannessa pelikerrassa. Osasyynä tähän tosin
on se, että peliä pelaamasta ei juurikaan löydy pohjoismaalaisia
pelaajia. Toivottavasti Liven virallinen lanseeraus Suomessa tuo lisää
kotimaista peliseuraa Unreal Championshipin pariin, sillä olisi sääli,
jos näinkin hyvä moninpeliräiskintä jäisi lagin takia
nurkkaan pölyttymään.
Sihti kohdallaan
Konsoliräiskintöjen yleinen ongelma on epätarkka ohjaus. Varsinkin
Unreal Championshipin kaltaisen nopeatempoisen pelin kanssa ennakkoon hieman
hirvittää, miten padi soveltuu pelaamiseen. Digital Extremes on kuitenkin
tehnyt hyvää työtä sovittaessaan peliä Xboxin ohjaimelle.
Kontrollit ovat loogiset, helposti omaksuttavat ja tähtäilykin on
riittävän tarkkaa. Valitettavasti aivan Halon tasoon ei tässäkään
pelissä ylletä, mutta ohjausherkkyyden reilu säätövara
takaa sen, että omaan makuun sopiva balanssi tarkkuuden ja nopeuden väliltä
pitäisi löytyä pienellä viilaamisella. Automaattitähtäys
on olemassa, mutta sen käyttö on melko hillittyä, eikä se
onneksi helpota peliä liikaa. Automaattitähtäystä karsastavat
hardcore-pelaajat voivat kuitenkin halutessaan kääntää sen
pois päältä, jos haluaa luottaa vain omiin kykyihinsä.
Pelistä löytyy runsas asevalikoima erilaisia aseita aina heikkotehoisesta
konekivääristä raketinheittimeen ja zoomilla varustettuun sähkökivääriin.
Aseissa on aina kaksi toimintoa: ensisijainen ja toissijainen tuli. Ensisijainen
on useimmissa aseissa nopeampi ampua, mutta se aiheuttaa myös vähemmän
vahinkoa. Aseiden tasapainottaminen ei ole ihan onnistunutta, sillä jotkut
aseet ovat huomattavasti hyödyllisempiä kuin toiset. Parempia aseita
ja lisäammuksia saa kerättyä mukaansa pitkin kenttiä. Se
ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä pelaajilla
on oletusaseena varsin tulivoimainen, joskin kauas ammuttaessa epätarkka
raketinheitin.
Mukavaa vaihtelua pelkkään juoksenteluun ja muiden räiskintään
tuovat hahmojen hallitsemat kaksoishypyt ja eräänlainen teleporttiase,
jolla voi ampua teleportin lähiympäristöön, jonne pelaaja
haluaa siirtyä. Tämä on hyödyllinen varsinkin korkeisiin
paikkoihin yltämiseksi tai muuten saavuttamattomissa olevien Power-Uppien
saamiseksi. Erilaisia Power-Uppeja pelissä on muutamia: kolme eri vahvuista
lisäenergiaa, kaksi eri vahvuista suojapakettia, aseen tuhovoiman tuplaava
Double Damage ja adrenaliini. Näistä viimeinen, jota saa myös
vastustajien listimisestä, on mielenkiintoinen lisä peliin, koska
adrenaliinimittarin täyttyessä pelaaja voi aktivoida jonkin lukuisista
erikoisominaisuuksista näpyttelemällä pienen näppäinyhdistelmän
ristiohjaimella. Erikoisominaisuuksiin lukeutuu muun muassa näkymättömyys,
energian ja suojien täyteenlataaminen ja nopeus, joka on hyödyllinen
esimerkiksi lipunryöstössä, kun pitäisi vastustajan lippu
saada mahdollisimman pian omaan tukikohtaan.
Namia silmille
Unreal Championship sisältää 30 taisteluareenaa, jotka sijoittuvat
viiteen eri maailmaan. Kentät ovat mukavan vaihtelevia ja tuettuja pelimuotoja
silmälläpitäen suunniteltuja. Esimerkiksi lipunryöstössä
hyökkäyksen voi suorittaa useita eri reittejä käyttämällä.
Yhteistä jokaiselle kartalle on se, että niistä löytyy paljon
korkeuseroja. Pelaaja saakin olla jatkuvasti varuillaan, sillä vaara voi
vaania missä suunnassa tahansa. Vaikuttavin seikka kartoissa on kuitenkin
niiden visuaalinen näyttävyys. Unreal Championship on yksi nykykonsoleiden
upeimmista peleistä. Yksikään kartta ei jää teknisessä
mielessä valjun tuntuiseksi, vaan pieniä yksityiskohtia, hienoja valaistustehosteista
ja metallipintojen heijastuksia on yllin kyllin. Lisäksi pelissä käytetty
autenttinen fysiikkamoottori saa vastustajat lentämään esimerkiksi
raketin voimasta realistisesti. Valitettavasti tälläkin on hintansa.
Ruudunpäivitys vaihtelee täysin sulavasta lähes pelikelvottomaan.
Ongelma korostuu varsinkin jaetun ruudun moninpelissä, jossa kolmen tai
neljän pelaajan mäiskiessä samalla koneella peli puuroutuu niin
pahasti, että pelitapahtumia on vaikea enää seurata.
Dolby Digital 5.1 -tuella ryhditetyt äänet ovat sitä tuttua
peruskamaa; toimivia, mutta eivät herätä mitään riemunkiljahduksiakaan.
Efektit aseiden paukkeesta metallilattian töminään ovat kelvollisia
ja tilaääni on kohtalainen. Ääninäyttely, se vähä
mitä pelissä sitä kuulee, on hoidettu ihan mallikkaasti, ja ”Head
shotin” kajahtaminen kaiuttimista on aina yhtä mieltä lämmittävän
kuuloista. Erilaisesta teknohumpasta koostuvat musiikitkin menevät siellä
taustalla sutjakasti ilman, että ne alkaisivat ärsyttää.
Omia musiikkeja ei peliin saa laitettua, joten turha odottaa uusimpien muovihittien
soittamista taustalla tunnelmaa pilaamassa.
Hyvä peli, mutta ei sen enempää
Unreal Championship tarjoaa pelattavaa yhdestä iltapäivästä
lähes loputtomiin. Yksinpelin antimet on nopeasti nähty, mutta pientä
piristystä siihen tuovat vielä niin sanotut mutatorit ja mahdollisuus
säätää pelinopeutta hieman normaalia hitaammaksi tai nopeammaksi.
Mutatoreilla voi muuttaa pelin asetuksia esimerkiksi niin, että adrenaliini
on poistettu, painovoimaa vähennetty tai sitten asevalikoima on rajoitettu
yhteen. Mukana on myös hieman hullunkurisempia mutatoreja tyyliin tappojen
mukana kasvavat hahmojen päät. Näistä pienistä lisämausteista
huolimatta pelkästään yksinpeliksi Unreal Championship on varsin
lyhyt.
Sen sijaan Livessä Digital Extremesin Xbox-yksinoikeus pääsee
todellisiin oikeuksiinsa – niin, jos vain löytää pelattavan
serverin. Jos lagiongelmia ei huomioida, peli on erittäin railakasta mättöä
pelityypin ystäville, jossa riittää pelimuotojen ja karttojen
määrän, sekä pelimekaniikan erikoisuuksien ansiosta vaihtelua
pitämään mielenkiintoa yllä melko pitkään. Unreal
Championship on hyvä osoitus siitä, että perinteiset Quake-sukupolven
palvomat paukuttelut toimivat myös konsoliympäristössä.
Pienellä lisäviimeistelyllä peli olisi voinut nousta Xboxin
räiskintäpelien kirkkaimpaan kärkeen. Tällaisenaan Unreal
Championshippiä voi suositella pienellä varauksella kaikille tämän
tyylisistä räiskinnöistä kiinnostuneille, mikäli yksinpeli
ei ole se ainoa tapa, jolla peliä aikoo pelata, eikä säikähdä
ruudunpäivityksen notkahtelua tai monilla servereillä esiintyvää
enemmän tai vähemmän häiritsevää lagia.
