Oman lovecratmaisen kultin perustaminen on saattanut käydä monella mielessä. Ensikertalainen ei ehkä tiedä miten homma hoituu, mutta onneksi kultistin elämää pystyy nyt harjoittelemaan kotona tietokoneen ääressä. Cultist Simulator on Fallen Londonin ja Sunless Sean luojan uusi yliluonnollinen korttipeli, jonka aikana koetaan okkultistisen lahkon ylläpitämisen ylä- ja alamäet.
Uhraa tai tule uhratuksi
Visuaalisesti näyttävä Cultist Simulator kertoo monen eri henkilön tarinan, jotka kaikki sijoittuvat mystiseen 1920-luvun Lontooseen. Ensimmäisellä pelikerralla hypätään köyhän sairaalassa työskentelevän vahtimestarin pöksyihin. Matalapalkkainen työ maistuu puulta, eikä elämällä oikein ole mitään sisältöä. Pakenemalla unien sumuiseen maailmaan syntyy ajatus siitä, että olemassaolossa saattaakin piillä jokin suurempi merkitys. Ehkä salatieteiden opiskelu ja kultin perustaminen tuovat muutoksen raskaaseen raatamiseen?
Simulaation syvimpänä olemuksena toimii ajan ja voimavarojen hallinta. Siinä kerätään neljää perusresurssia (terveys, raha, intohimo ja järki) luomalla oikeanlaisia yhdistelmiä pelivälineistä. Alussa puisella pöydällä lojuu vain yksi pelikortti ja paikka mihin asettaa se: työskennellä-verbi. Kun pahvinpalanen lätkäistään oikeaan sijaintiinsa, alkaa tarinan kerronta lyhyin tekstinpätkin. Ajastin käynnistyy ja tikityksen loputtua pöydälle ilmestyy lisää lappusia ja uneksia-verbi. Koko peli pyörii tällä samalla yksinkertaisella periaatteella, ja pian pöytä täyttyy reunojaan myöten. Välillä samojen läpysköjen siirtäminen tuttuihin paikkoihin kerta toisensa jälkeen alkaa kyllästyttämään. Käytössä ei kuitenkaan ole minkäänlaista automaatiota, vaan kaikki täytyy tehdä omin kätösin.
Kuiskauksia yön pimeydessä
Itsensä elättämisen ja (mielen)terveydestään huolehtimisen ohella yritetään luoda kultti. Sen ylläpitäminen vaatii tietysti kasoittain kahisevaa. Rahaa ansaitaan esimerkiksi myymällä maalaamiaan tauluja tai työskentelemällä seitsemästä neljään huonopalkkaisessa työssä. Jäseniä lahkoon rekrytoidaan julistamalla sanomaa hämärillä sivukaduilla. Tässäkin piilee omat vaaransa, sillä synkillä kujilla epäilyttävistä asioista kuiskailu herättää myös vääränlaisten ihmisten huomion. Peräänsä saakin helposti okkultistisia tapahtumia tutkivan viraston työntekijät. Toki nämä kiusanhenget pystyy tuhoamaan, vaikkapa koristelemalla heidän heikot mielensä kuvilla kuoleman jälkeisistä kauhuista.
Cultist Simulator ei pitele pelaajaa kädestä. Kehittäjän muiden nimikkeiden tapaan siinä ei ole minkäänlaista tutoriaalia. Perusteet oppii muutamassa pelikerrassa, mutta suurimpien salaisuuksien selvittämiseen kuluu tunteja. Korttien lätkimisen lomassa tulee monesti turhauduttua, sillä eräiden symbolien merkityksen ymmärtäminen vaikuttaa mahdottomalta. Usein jääkin paikoilleen junnaamaan, koska ei yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Apua joutuu alituisesti etsimään erilaisilta foorumeilta ja muilta sivustoilta.
Pelissä on vain yksi tallennus, joka tekee kultistin elämästä säälimätöntä. Virheen sattuessa joutuu sen kanssa elämään koko loppupelin ajan. Varsinkin alussa erehdyksiä tapahtuu, ja viikatemies kolkuttelee ovelle nopeasti. Onneksi kömmähdyksistä oppii, ja seuraavalla kerralla tietää miten toimia vastaavassa tilanteessa. Kuoleminen on oikeastaan pakollista, sillä se tuo mukanaan uusia tapahtumia ja hahmoluokkia seuraavaa pelikertaa varten.
Hauras mieli on helposti särjettävissä
Peli aiheuttaa toistuvasti epätoivoisia tuskanhuutoja ja pään seinään hakkaamista. Silti siinä on jotakin erittäin koukuttavaa. Lumoavan synkkä tunnelma kietoo nopeasti pikkusormensa ympärille, ja koko ajan joutuu pelkäämään nurkan takana väijyviä kamaluuksia. Uteliaisuus ja tiedonjano ajavat pelaajaa eteenpäin: makaaberien salaisuuksien selvittäminen pohjiaan myöten houkuttelee. Sanonta ”uteliaisuus tappoi kissan, mutta tiedon tuoma tyydytys herätti sen henkiin” kuvaakin vallitsevaa ilmapiiriä täydellisesti.
Cultist Simulatoria ei suositella kaikille. Tutoriaalin puute ja ainainen häviäminen saavat monet luovuttamaan pelaamisen heti alkuunsa. Simulaattorin seurassa tulee kuitenkin vietettyä ikimuistoisia hetkiä, kunhan oppii virheistään ja jaksaa epäonnistua yhä uudestaan ja uudestaan. Kauniit pelikortit sekä runollinen tarinankerronta tuovat mukanaan oman hämyisen tunnelmansa. Erityisesti okkultismista kiinnostuneet ja Lovecraftin luomuksien fanit saavat rahoilleen täyden vastineen.
