Voiko pelillä olla paljoa geneerisempää nimeä kuin Smoke and Sacrifice? Ehkä, jos oikein yritetään, mutta ei anneta asian häiritä. Solar Sail Gamesin esikoistuotos on joka tapauksessa varsin mielenkiintoinen tapaus, jossa on paljon hyvää ja paljon parantamisen varaa.
Geneerinen nimi, mielenkiintoinen peli
Smoke and Sacrificen tarina on kiehtovan puoleinen. Sankarittaremme Sachi asustaa ainoalla hedelmällisellä maatilkulla kylmässä maailmassa, jonka aurinko on sammunut. Lämpöä ihmisasukkaiden kylään saadaan mekaanisesta aurinkopuusta, joka liekehtii keskellä kylää. Tämä autuus ei tule täysin ilman uhrauksia – varsin konkreettisia sellaisia – sillä Sachin on määrä uhrata lapsensa alttarilla puun toiminnan takaamiseksi. Tämä on kylän tapa, jota noudatetaan.
Vauveli asetetaan alttarille ja yhtä mystisen laitteen pläjäytystä myöhemmin on taapero hävinnyt maan päältä. Seitsemän vuotta kuluu ja yhtäkkiä aurinkopuu lakkaa toimimasta. Monsterien vallatessa kylän saa Sachi vihiä siitä, että hänen pienokaisensa ei välttämättä olekaan kuollut. Ehkä pienokainen on elossa jossain siellä, minne säde hänet sinkosi? Tästä alkaa avoimeen maailmaan sijoittuva seikkailu, joka ei kovin pian pääty.
Ethän nyt vaan näänny nälkään?
Sachin tarina on vieraassa ja uhkaavassa ympäristössä selviytymistä roolipelielementeillä höystettynä. Pelaaja päästetään valloilleen eri ekosysteemejä sisältävään maailmaan, jossa selviytyminen vaatii resurssien keräämistä, tarvikkeiden rakentamista, vihollisten kurmottamista sekä elossa pysymistä. Jos kuvaus tuo mieleen Don't Starve -pelit, niin ei olla kaukana totuudesta. Smoke on kuin juonikuvioilla varustettu Don't Starve.
Matka alkaa suolta, jossa opitaan perusteet. Oleellista on kerätä rompetta, josta muodostetaan joko energiaa parantavia juomia tai yksinkertaisia aseita. Tutuksi tulee myös eräänlainen vuorokausirytmi, joka koostuu päivän sekä vaarallisen savun vuorottelusta. Ilman valtaava tauhka koituu kuolemaksi, ellei siltä suojaudu valon avulla. Yksi ensimmäisistä opetuksista kertookin miten rakentaa hätäapulyhtyjä, jotka pitävät pimeyden turvallisen mitan päässä.
Ainoa suunta eteenpäin on lumiselle kanvaasille, jonne ei voi suunnata ilman lumikenkiä. Näin ollen pitää kerätä lisää inventaariota, jopa isoilta vihollismonstereilta, jotta popot saadaan pykättyä kasaan. Tätä kaavaa toistetaan aina uudelle erilaiselle alueelle siirryttäessä. Matkan varrella aktivoidaan laitteita, suoritetaan paikallisten asukkaiden antamia tehtäviä ja rakennellaan erilaisia juoneen liittyviä välineitä.
Rakennusmateriaalia kerätään monella eri tapaa. Rompetta poimitaan ja kaivetaan maasta, sitä hakataan alas puista ja ansaitaan tuhoamalla erilaisia vihulaisia. Kun pelaajalle opetetaan ensimmäistä kertaa mistä resurssia x hankitaan, kannattaa se pistää korvan taakse. Mitään kertauskursseja ei ole, eikä asioita toisteta uudempaa kertaa. Jos siis unohtaa mistä vaikkapa sähköisiä sisäelimiä keräillään, joutuu ravaamaan läpi maailman kukistaen joka sortin vihollisia ja kaivellen joka mahdollista koloa.
Kokemuksesta voi sanoa, että tietyn resurssin perässä juostu viisituntinen tappaa peli-ilon todella tehokkaasti.
Vaara vaanii joka nurkan takana
Minkään sortin automaattitallennusta ei ole. Ympäri maailmaa on ripoteltu näyttöjä, joita käytetään pelitilanteen tallentamiseen. Niitä kannattaa käyttää, sillä kuolema koittaa etenkin alkutaipaleella helposti ja useasti.
Kuolo saattaa saapua jättikokoisen ampiaisen, sähköisen maan tai vaikkapa jättimäisen piikkisian muodossa. Yksi syypää usein koittavaan tyhjänpotkaisuun on vihulaisten iso osuma-ala. Kun vihollinen vaikkapa lyö miekallaan sivulle, ottaa sankarimme vahinkoa turhankin laajalta alalta pahiksen ympäriltä. Useampia hyökkäyksiä ei voi yksinkertaisesti väistää ottamalla sivuaskelta pois uhan edestä, vaan käytännössä on pakko loikata kunnolla sivuun.
Itse taistelu on simppeliä yhden napin painallusta, ainakin kunnes Sachi oppii rakentelemaan hulppeampia aseita ja erilaisia kranaatteja. Yksinkertainen systeemi kehittyy matkan varrella moninaisemmaksi.
Tulta ja uhriutumista
Isoin riippakivi Smoke and Sacrificessa on sen raskaus. Pelaajalle annetaan usein päämäärä, jonne pääsemiseksi tarvitaan välinettä x, jonka rakentamiseen tarvitaan resurssia y, jota saadaan mörökölliltä z, jonka kurmottamiseen kaivataan asetta å. On hyvä antaa päämääriä, mutta tämänmoiset ketjut tuntuvat liian työläiltä ja tylsiltä.
Monet resurssit myös happanevat, vieläpä hitusen liian nopeasti. Jos vaikkapa kumisaapikkaat kuluvat loppuun, kannattaa taskuissa olla kosolti korjausvälineitä tahi materiaalia uusien läpsyttimien pykäämiseen. Varusteita voi onneksi parannella, jotta ne eivät lahoaisi turhan nopeasti. Toisaalta Sachin taskuihin ei mahdu loputtomasti tavaraa, joten kerättävien romppeiden lahoaminen voi tältä kantilta olla ihan ok, mutta pelatessa se ei siltä tunnu. Harmillisesti inventaarion hallinta ja esineiden järjesteleminen on hyvin kuppaista ja vaivalloista.
Uusia varustereseptejä opitaan joko paikallisilta asukkailta tai erilaisia kivipaaseja, painoja ja muita maaston välineitä operoimalla. Ohjeet opettavat kasaamaan matkaa helpottavia välineitä, mutta harva niistä on pakollinen juonen edistämiseksi.
Pelin kanssa tuli vietettyä arviolta 20 tuntia, josta useampi tunti kului yhden tietyn resurssin perässä juostessa. Koko komeudelle lupaillaan hulppeaa noin 40 tunnin pituutta.
Sachi on talossa, on aika pudottaa (jää)pommeja
Smoke and Sacrificen maailma ja hahmot ovat käsinpiirrettyjä ja varsin persoonallisen näköisiä. Suorastaan kaunis lopputulos on varsin mukavaa katsottavaa sekä televisioruudulta että konsolin omalta näytöltä, mutta napistavaakin on. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta pelistä on todella saada selvää mobiilisti pelattaessa. Ellei seikkailla kirkkaan lumen valaisemalla alueella, on näytön kuva aivan liian tumma. Kyseessä voi olla ominaisuus tai henkilökohtainen ongelma, mutta kirkkauden säätö olisi tässä kohdin ollut paikallaan.
Myös äänipuoli saa sekä kehuja että noottia. Mukavan mystiseltä kuulostavat sulosoinnut sopivat ruudun tapahtumiin varsin hyvin, mutta tietyt ääniefektit kaipaisivat lisähuomiota. Kun ruudulla räjähtää jääpommi tai pari, rätisee ääni kaiuttimista liiankin kanssa. Tiettyjen isojen äänten tasoja olisi voinut laskea hitusta alemmas, jotta ne toimisivat paremmin muun korvakarkin kanssa.
Vihaan kaksijakoisia pelejä. Ne ovat mahtavia!
Solar Sails Gamesin kehittelemä nimike jättää kahtiajakoiset tunnelmat. Siinä on kosolti hyvää ja mielenkiintoista, mutta se on liian raskas ollakseen nautittava kokonaisuus. Mikäli tämä ei pelota ja selviytyminen, resurssien kerääminen sekä varusteiden rakentaminen ovat juuri oma juttu, voi arvosanaan lisätä halutessaan yhden tähden lisää. Itse en siihen hyvillä mielin pysty, sillä eteneminen oli valitettavan harvoin hauskaa ja viihdyttävää.
Geneerinen nimi, mielenkiintoinen peli. Ja työläs.
