Playstation 3:lle aiemmin ilmestyneen Virtua Fighter 5:n hieman hiotumpi ja viimeistellympi Xbox360-versio on saanut kaiken pienen uuden lisäksi rinnalleen kaivatun online-pelaamisen lisän. Monenkirjava taistelijakööri on valmis ottamaan jälleen mittaa toisistaan Segan tappelupelien kuninkaan tässäkin versiossa.
Turpakäräjät verkossa ja verkon vieressä
Se, mikä tekee Virtua Fighter -sarjasta ja sen uusimmasta inkarnaatiostakin timantinkovan, on taistelusysteemin syvyys. Hahmojen perusliikkeet lähtevät niinkin pienestä kuin lyönti, potku ja torjunta, mutta näistä minimalistisista tekijöistä saadaan kasaan lukemattomat määrät erilaisia tekniikoita. Aloitteleva pelaaja pärjää hetken hyökkäysnappeja näpytellen, sillä osa peruskomboista toteutuu simppelisti perinteisillä lyönti-lyönti-potku -tyylisillä loogisuuksilla. Vaikeustason noustessa täytyy ruveta kaivelemaan jo hieman kovempaa arsenaalia pärjätäkseen.
Monimutkaisempien liikkeiden harjoittelu kannattaa suorittaa dojolla, missä pelkkien liikkeiden opettelun lisäksi on mahdollista säätää yksityiskohtaisia parametrejä, joita harjoitteluparina toimiva hahmo suorittaa. Tällä tavoin väistöjen, vastatekniikoiden ja ajoituksen treenaaminen auttaa pärjäämään varsinaisissa otteluissa. Miltei jokaiselta hahmolta löytyy myös vaihtoehtoiset asennot hyökkäysten jakeluun, joten opiskeltavaa on paljon ja hallittavaa sitäkin enemmän.
Normaali-Arcaden lisäksi pelistä löytyy koukuttavampi Quest-moodi, missä otetaan erää profiilin turvin pelihallien kärkeä vastaan. Vastustajia kukistamalla nousee pelaaja hiljalleen budomaailmasta tuttujen perinteisten kyu- ja dan-arvojen tuolle puolen aina masteriksi, warrioriksi ja niin edelleen. Voittoputket katkaisee aina jossain vaiheessa ilmestyvät turnaus-ilmoitukset, joita järjestetään sekä pelihallitasolla, että suuremmalla, virallisella tasolla. Halutessaan voi turneet jättää väliin, mutta vain virallisiin turnauksiin osallistuminen on mahdollista jälkeenkin päin. Otteluista nettoaa tavaroiden ja vyöarvojen lisäksi myös rahaa, jonka voi käyttää asusteiden hankintaan.
Tällaisen perijapanilaisen tavarankeräys-höperyyden sijasta olisi voitu keskittyä hieman enemmän Quest-pelimuodon sisältöön, sillä koko touhu maistuu hieman vetiseltä ja saa kaiholla muistelemaan esimerkiksi Soul Calibur -sarjan mukaansatempaavaa tarinavetoista vastinetta. Ainoaksi merkityksekkääksi tekijäksi jää loppujen lopuksi vain vyöarvon nostaminen, mikä kieltämättä toimii hyvänä porkkanana. "Yksi ottelu vielä" -koukku on piilotettu onnistuneesti siis näinkin vaisuun pelimuotoon.
Virtua Fighter 5 tuo PS3-versioon nähden kovin vähän uutta, mutta nettimoninpeli on meriitti jo sinällään. Ainoastaan toteutus on jäänyt hieman puolitiehen sen sisällön suhteen, vai eikö ideoita ole muka muuhun syntynyt? Vain rankingiin rekisteröityvät voitot/tappiot huomioiva sekä pelkkään mättöön keskittyvä pelimuoto (samalla koneella tai verkossa) ovat valittavissa. Tärkeintähän on kuitenkin nostattaa statusta planeetan kovimpien virtuaalitappelijoiden keskuudessa, ottaa siinä samalla kunnolla turpaan ja nöyrtyä huomaamaan harjoittelun puute suurten egosentristen kuvitelmiensa hajotessa. Ja ei kuin dojon kautta uudelleen uhoamaan. Latenssiongelmat nostavat päätään myös aika ajoin, mutta - mikä tärkeintä - hyvien yhteyksien takaa pelaavien kanssa homma toimii. Jonkin sortin turnausta olisi kaivannut online-puolellekin, mutta jätetään valitus sikseen ja turnaillaan offline.
Meille vai teille?
VF5 on namia silmille. Yksityiskohtaisuus, Segan peleille tyypilliset värit ja niiden sävyt, kaikki toimii. Myös hahmoanimointi on suurimmaksi osaksi erittäin komeannäköistä. Sulavuus ja liikkeiden aito fiilis välittyy erinomaisesti, mutta siellä täällä näkyy pientä muovisuutta esimerkiksi heijastus- ja valoefektien puolelta. Muutoin valo käyttäytyy ihaltavasti: aamu- tai ilta-auringon pehmeä ja hieman tumma sävy taistelukentällä ja hahmoissa luo todentuntua ja tunnelmaa. Sahalaitaisuuksiakin on karsittu entistä enemmän. Kentät ovat pääosin myös todella kaunista katseltavaa, vaikka pari pelkistetympääkin areenaa on mukaan pistetty. Lisä-ihaltavaa tuo esimerkiksi taistelutantereen muovautuvuus: maahan paiskatun vihollisen aiheuttama vahinko lattialaatoille, jalkojen alla tamppaantuva lumi ja niin edelleen.
Äänipuolella välittyy kolikkopelihallien tunnelma. Tutunkuuloinen klubi-/hissimusiikki ja kevyt rock soivat siististi taustalla, kun pelihahmot äheltävät, voihkivat ja viskovat iskulauseita toisilleen. Kappaleet auttavat jopa paikoitellen nostamaan tiukan taistelun lomassa adrenaliinitason huippuunsa, joten hyvästä materiaalista puhutaan kaikin puolin. Ainoa asia, missä eksytään hieman pientareen puolelle, on pelimuodoissa häiriköivä kommentointi. Hieman yksitoikkoisesti haastavat kaksi selostajaa saa onneksi hiljennettyä valikosta niin halutessaan.
Tappelupelien kuningas?
Virtua Fighter 5 on edeltäjiensä tapaan taistelusimulaattori, missä rankka treenaus ja peliin upotetut tunnit vain parantavat nautintoa pelikulinaristisissa makuhermoissa. Sitä on paha verrata toisiin genren peleihin, koska tässä painikehässä otellaan pelin syvyyteen nähden aivan eri sarjassa.
Virtua Fighter 5 on loistava, vaikka sen tarjoamat pelivaihtoehdot eivät kovin monipuolista valikoimaa edustakaan ja pelin varsinainen juoni on mitä on - kyllä, pelissä on sellainenkin! Pääpaino kuitenkin on ja pysyy taistelussa ja sen mekaniikassa, mikä on täysin ensiluokkaista. Paranneltu versio on karsinut hahmojen välisiä epätasapainoja, vaikka eräillä hahmoilla jokunen liike voi vaikuttaa hieman "varmalta nakilta". Leijonanosa riippuu silti pelaajasta itsestään ja vahvempiin tekniikoihinkin puree omat keinonsa. Taistelu on tilanteen maistelua, paikkojen etsimistä - ja kyllä, hemmetin kovaa mättöä myös sitä hakeville!
VF5:n todellinen upeus on mahdollista tajuta vain, kun sukeltaa pintaa syvemmälle sen monipuoliseen ja tarkkaan mietittyyn kamppailun maailmaan. 17 toisistaan enemmän tai vähemmän eroavaa taistelijaa ja älytön määrä opeteltavaa tarjoavat sellaisen iltapuhdespektaakkelin, että heikommat voivat tässä kohden käydä vähäksi aikaa vaikka pitkälleen. Puutteita pelistä löytyy, mutta pitäähän sitä jotain jättää huomisellekin - siihen asti: Virtua Fighter 5.
Kommentit
Sikamakeet grafiikat nykyään näissä v...
Sikamakeet grafiikat nykyään näissä vanhan Xboxin peleissä ;)
Juu, huomasin itsekin ;) Ihmettelin m...
Juu, huomasin itsekin ;) Ihmettelin myös, että miten on huumeita pelissä, mutta tosiaan tuo yksi eläkeläinenhän taskumatistaan naukkailee, josko se siis laskettaisiin huumausaineeksi :0
Otkor: Taitaapi olla porttaus siitä v...
Otkor: Taitaapi olla porttaus siitä vanhan plegen versiosta ;9
Huh, en kyllä tajua VF5n ylistystä. T...
Huh, en kyllä tajua VF5n ylistystä. Todella tönkkö ja toistaa sitä samaa vanhaa kaavaa kuin edelliset osat. Muutaman matsi jälkeen toteaa että kuinka tylsä se oikeastaan onkaan. Seuraavaa askelta ottavaa mättöä odotetaan.
Uskaltaisin jopa väittää että karibu ...
Uskaltaisin jopa väittää että karibu ei joko tykkää taistelupeleistä tai ei ole tätä montaa erää pelannut. Onhan se tönkköä jos ei osaa, kuten yleensäkin kaikki taistelupelit. Uutta Soul Caliburia odotellessa tämä on mainio valinta, etenkin kun nykyään saa alelaarista.
Kyllä tämä on DOA4n kanssa tappelupel...
Kyllä tämä on DOA4n kanssa tappelupelien parhaimmistoa. Perinteistä? Kyllä. Mutta sitähän ne fanit tahtoo. Jos ei pidä tappelupeleistä, niin turha kitistä.
"Sitä on paha verrata toisiin genren peleihin, koska tässä painikehässä otellaan pelin syvyyteen nähden aivan eri sarjassa."
En kyllä allekirjoita. Tämä Virtua Fightereiden vaikeuden ylistys on jotain ihan käsittämätöntä. Millä osa-alueella tämä on pelimekaniikaltaan vaikeampi kuin esim. DOA tai vaikkapa Soul Calibur? Ainoa vaikeus mikä tästä löytyy on naurettavan vaikeat liikkeet joissa napit pitää syöttää yhden framen tarkkuudella sisään. Pelin liikkeiden pitäisi olla kaikkien tehtävissä ja soveltamisen tulisi ratkaista pelaajien välinen taitoero. Täysin typerää suunnittelua, mutta onneksi noita liikkeitä ei tartte käyttää.
*EDIT* Niin ja lisätkääpä "djj07" kaverilistaan jos haluatte mättää Eileeniä, Vanessaa tai Lauta vastaan online.
""Sitä on paha verrata toisiin genren...
""Sitä on paha verrata toisiin genren peleihin, koska tässä painikehässä otellaan pelin syvyyteen nähden aivan eri sarjassa."
En kyllä allekirjoita. Tämä Virtua Fightereiden vaikeuden ylistys on jotain ihan käsittämätöntä. Millä osa-alueella tämä on pelimekaniikaltaan vaikeampi kuin esim. DOA tai vaikkapa Soul Calibur?"
Nyt menee vaikeus ja syvyys pahasti sekaisin. VF on pelimekaniikaltaan syvempi, ei välttämättä vaikeampi (vaikka se onkin myös sitä).
- VF:ssä voi väistää liikkeitä, DOA:ssa ei, koska kaikki stringit trackkaavat.
- VF:ssä on okizeme (ja tech trapit), DOA:ssa ei, koska techaus pelastaa kaikelta.
- VF:ssä reversal täytyy ajoittaa vastustajan liikkeeseen, DOA:ssa ei, koska reversal-ikkuna on luokkaa puoli erää. Puhumattakaan siitä, että DOA:n reversal canceloi minkä tahansa stunnin, mikä alkaa olemaan melko vajaata.
- DOA4:een saatiin sentään liikkeitä, jotka ovat eduilla blokissa. Oikeissa mättöpeleissähän tämä on ollut jo noin SF2:sta lähtien (Mortal Kombateissa ei mutta nyt puhuttiinkin oikeista mättöpeleistä)
- DOA:ssa back stagger on lähes kuolema, jos vastustaja valitsee liikkeensä oikein, koska stunniin tehtävät liikkeet aiheuttavat stunnin (vaikka ko. liikkeellä ei normaalisti tätä ominaisuutta olisi). OK, siitä voi strugglata (slow escape) mutta tarpeeksi nopea liike tekee siitä melko vaikeaa.
- Oikeastaan DOA:sta ei puutu kuin air control (tai air reversal!), jonka jälkeen siinä pelissä ei olisi yhtäkään tapaa saada asiallista rankaisua sisään.
OK, se Akiran polven input on vähän retardi, myönnetään se. Akira nyt ei muutenkaan ole mikään aloittelijahahmo ikinä ollutkaan, circular-liikkeiden puuttuminen vaatii tavallista parempaa vastustajan lukemista ja ajoitusta. Muutoin VF:n perusasiat ovat kyllä melko helppoja, varsinkin jos verrataan 2d-mättöihin. Ja minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että vaikka vaikeus ja syvyys ovatkin eri asioita niin ne liittyvät toisiinsa. Mitä muuta se on kuin syvyyttä, että enemmän peliä harjoitellut ja (teknisesti) taitavampi pelaaja saa rankaisupaikoista parempaa damagea sisään? En minäkään osaa maksimirankaisuja kaikista paikoista, joten tyydyn vähempään. Peliä pitkään tosissaan hinkanneet saavat vastaavista tilanteista paremmat lämät. Ja he myös saavat näitä tilaisuuksia matsikokemuksensa takia. Se, että harjoittelemalla voi parantaa voitonmahdollisuuksiaan merkittävästi (jopa vuosien ajan!) on juurikin syvyyttä. DOA:ssa tarvitsee tietää hahmojen perusstringit ja... reversoida!
"DOA:ssa tarvitsee tietää hahmojen pe...
"DOA:ssa tarvitsee tietää hahmojen perusstringit ja... reversoida! "
Liioittelet ja bashaat DoA:a ihan turhaan.
Esim DoA:ssa *voi* väistää liikkeitä (rollit maasta, hypyt, joillakin hahmoilla on liikkeitä kuten voltti Ruylla jne), counterit voi counteroida (kunhan ei finishaa oma comboa), ja stunnista ei voi counteroida - paitsi jos teet combon; se että hahmo ei ole enää stunnissa kun aloittaa combon onkin kysymys, johon itse vastaisin, että mitä järkeä olisi koko pelissä enää jos 7-10 sekunnin matsit kestäisi enää sen 2-3 sekuntia "pysyvien" stunnien ansiosta? En ole tosin vielä pelannut VF5:sta kun muutamia viikkoja, joten kokemus siitä on vielä lapsenkengissä DoA4:ään verrattuna.
Uskon kyllä itsekin, että VF5 on syvempi, mutta haluan silti korjata nuo virheet DoAa koskien.
Viimeinen lause oli kyllä ihan bashau...
Viimeinen lause oli kyllä ihan bashausta, myönnetään.
"Esim DoA:ssa *voi* väistää liikkeitä (rollit maasta, hypyt, joillakin hahmoilla on liikkeitä kuten voltti Ruylla jne)"
Mutta ei normaalisti, eli sidestepilla ei tee mitään koska kaikki trackkaa.
"ja stunnista ei voi counteroida - paitsi jos teet combon"
Kyllä ainakin niissä DOA-peleissä, joita itse olen pelannut, näin pystyy tekemään (tarkoitin stunnilla vahvempien liikkeiden aiheuttamia erilaisia efektejä kuten VF:n head crumble, en esimerkiksi normaalin lyönnin aiheuttamaa hit stunnia, johon tuo kommenttisi ilmeisesti pätee). Hahmosi voi olla jo kaatumassa selälleen ja reversalin tekeminen nostaa hahmon pystyyn, teki vastustaja sitten jotain tai ei. Tuo "comboissa" reversoiminen (eli hit stunnista reversoiminen) käytännössä poistaa pelistä combot. Ei ihan kokonaan sentään kun juggleista ei sentään voi paeta. Eikä se stunni muissakaan peleissä ole mitenkään pysyvä vaikkei silloin voikaan tehdä muuta kuin ottaa turpaan. Kyse on vain siitä, että isket hahmon stunniin -> saat combon. Tarkoitus ei tietenkään ole, että kyseinen combo tappaa vaan damage on oltava järkevissä rajoissa. DOA:ssahan rankaisua ei välttämättä saa koska kyseessä ei ole combo (koska siitä voi paeta reversalilla).
Tuo mainitsemani back stagger (sori, termi on VF:stä) tarkoittaa selkäosumaa, joka stunnaa ja aiheuttaa DOA:ssa suht samanlaisen efektin kuin VF:ssä. DOA:n tapa käsitellä tätä tilannetta on se, että useimmat stunniin osuneet liikkeet aiheuttavat lisästunnin. Tämän kun yhdistää siihen faktaan, että useimmat hahmot eivät pysty reversoimaan selin niin aletaan olla melkoisessa lirissä. Mikäli vastustajan liikearsenaalista löytyy tarpeeksi nopeita iskuja, jotka aiheuttavat tätä jatkostunnia (vaikea paeta slow escapella, mistä muuten moinen termi, sehän vaan nopeuttaa palautumista..?) ja hahmosi ei osaa reversoida selin niin mitäs teet? Häviät erän. Back staggerin saaminen onkin sitten toinen juttu, koska DOA:ssa ei tosiaan sidestepillä tee mitään niin vastustajan selän taakse pääseminen on kohtuu mahdotonta. Vastustajalla voi olla liikkeitä, joiden aikana hahmo on selin ja tällöin ko. tilanteeseen pääsee (eli saa selkäosuman sisään kesken vastustajan liikkeen, vaatii toki sen, että oma liikkeesi voittaa vastustajan liikkeen).
Semmoista.
Olet luultavasti oikeassa, en ole nii...
Olet luultavasti oikeassa, en ole niin syvällisesti DoA4:nkaan paneutunut, että osaisin joka hahmolla pelata/sanoa vastaan. Pointti vain lähinnä oli, että ei se niin paska ole kun sait omaan korvaan kuulostamaan ja minusta edustaa melkeinpä jopa eri genreä kun VF5, jolloin noin tarkka vertailu ei tunnu edes reilulta - DoA4 kun vaikuttaa ihan tarkoituksellisesti paljon helpommin lähestyttävältä, vaikka senkin hallinta vaatii kyllä paljon sitoutumista.
Tuli myös tuosta mieleen, DoA:ssa moni ei opi varmaan siksi reversoimaan, kun tietokone on ainakin minusta helpompi voittaa ilman niitä (vastineeksi tietokone huijaa koko ajan ja tekee reversalin vaikka mistä tilanteesta johon maailman paraskin pelaaja voisi vain tuurilla kääntää, ihmistä vastaan käytännössä menee aina sen verran reaktioaikaa, että siinä ehtii saada etua stunneistakin) - onlinessä tuleekin sitten äitiä ikävä, kun taitava pelaaja reversoi kaiken. Itse en jaksanut aluksi niitä opetella mutta ihmispelaajia vastaan se kyllä näkyi heti.
Ja sitten vielä lopuksi voisi kiittää Jumalaa hyvästä arvostelusta, ettei mene vain DoA vs VF5 keskusteluksi :)
"Pointti vain lähinnä oli, että ei se...
"Pointti vain lähinnä oli, että ei se niin paska ole kun sait omaan korvaan kuulostamaan ja minusta edustaa melkeinpä jopa eri genreä kun VF5, jolloin noin tarkka vertailu ei tunnu edes reilulta - DoA4 kun vaikuttaa ihan tarkoituksellisesti paljon helpommin lähestyttävältä, vaikka senkin hallinta vaatii kyllä paljon sitoutumista."
Juurikin näin. Ei se objektiivisesti mikään huono peli olekaan vaikka minä en sitä kauhean hyvänä mättöpelinä pidä mutta minä olenkin todellisuudesta vieraantunut, VF:n pilaama elitistipelle. Hauska se kumminkin on ja olen melko lähiaikoina pelannutkin DOA4:sta ja jopa DOA2 Hardcorea! Ja onhan DOA:ssa omat jipponsa. Pelattavaan peliin ei vaadita kuin parit vaihtoehdot joka tilanteeseen niin mind gamet ovat olemassa (teenkö lyönnin tai kaksi ja yritän saada vastustajan whiffaamaan reversalin vai haenko suoraan launchaavaa liikettä, jonka voi reversoida mutta josta saan taatun ilmacombon perään...)
Se on varmasti tarkoituksella helpommin lähestyttävä ja tämähän näkyy myyntiluvuissa ja suosiossa. Kumpaa peliä hauskaa mättösessiota kaverin kanssa haluava peruspelaaja mieluummin pelaa? VF:n uppoaminen alitajuntaan ja selkäytimeen vaatii jo valmiiksi avointa asennoitumista ja ennen kaikkea halua oppia pelistä mahdollisimman paljon, koska se on rakennettu alunperinkin vuosia kestävään turnauskäyttöön. Monille se tuntuu jäykältä ja hitaalta, he ovat väärässä mutta minkäs teet.
"VF:n uppoaminen alitajuntaan ja selk...
"VF:n uppoaminen alitajuntaan ja selkäytimeen vaatii jo valmiiksi avointa asennoitumista ja ennen kaikkea halua oppia pelistä mahdollisimman paljon, koska se on rakennettu alunperinkin vuosia kestävään turnauskäyttöön. Monille se tuntuu jäykältä ja hitaalta, he ovat väärässä mutta minkäs teet."
Tämä on tosi hyvin sanottu! VF:n pelaaminen vaatii oikeanlaista asennetta ja ennen kaikkea sitä kuuluisaa halua oppia ja oma-aloitteisuutta tehdä jotain sen oppimisen eteen.
Sitä voisi tavallaan verrata urheiluun. Jokainen on varmaan joskus nähnyt telkkarista jotain urheilua mikä näyttää päältäpäin suht helpolta, kuten vaikka mäkihyppy. Mutta sitten kun yrittää itse säätää jotain siitä ei tule ollenkaan samanlaista jälkeä kuin miltä sen pitäisi näyttää. VF on aivan samanlainen. Jos sitä ei osaa pelata, se näyttää todella jäykältä ja ankealta, mutta kun sitä osaa pelata se näyttää todella sulavalta.
Kukaan ei ole seppä syntyessään ja vielä vähemmän VF-pelaaja.
Voishan tuon pelin melkeen hommatakki...
Voishan tuon pelin melkeen hommatakki. Tosin pleisesterille, koska PS2:lle on jo RAPS niin ei tarttis uutta tikkua hommata, kun sen vanhan saa adapterilla tuohon PS3:een. Uskon kyllä, että tuo ei kuitenkaan oo mikään Guilty Gearin voittaja vaikka accent core hiukan rikki onkin (perkeleen Eddie :E ).
hehe, ostin prismasta tämän huvin vuo...
hehe, ostin prismasta tämän huvin vuoksi. Omistin joskus VF4Evon, joka jäi muutamaan pelikertaan. Pahoin pelkään, että myös tämä jää. Näin Tekken-miehenä ei tämä peli oikein lähde vaikka ehkä loppujen lopuksi voikin olla ihan varteen otettava mättö. Liikaa tuo muistoja DoA:sta, jota ei voi mättöpeliksi edes kutsua. Tuo johtuu täysin siitä, että animaatiot sun muut on samaa kamaa kuin DoAssa. Noh pitää vielä kokeilla jos lähtis mutta eipä tämä Tekkeniä voita sitten millään. :)
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi