Pelimaailman outolintu
Pelialalla menee hyvin ja sen on huomannut myös Super Marion ahne sukulainen, Wario. Rahaa pitäisi saada ja äkkiä, eikä aikaakaan kun Wariolla on jo oma ohjelmistoyritys pystyssä. Työntekijöinä ovat tietysti parhaat kaverit, heille kun ei tarvitse maksaa palkkaa.
Warion firman bisnesidea on melkoisen kunnianhimoinen: puserretaan 200 peliä yhdelle Game Boy Advancen pelikasetille, lisätään mukaan piilotettuja välivideoita sekä yllätyksiä ja toimitetaan koko komeus kauniisti paketoituna kaupan hyllylle ostajia odottamaan. Kukapa voisi vastustaa kiusausta - menestys on taattu!
Ei tähteitä, vaan kokonaan uusi kattaus
Game Boy Advancella on totuttu näkemään hyvin paljon vanhaa peruskaavaa noudattavia konsolipelejä ja uudelleenjulkaisuja. Heti alusta asti on selvää, että Wario Ware, Inc: Minigame Mania on toista maata. Pelisuunnittelussa on menty äärimmäisyyksiin ja ensisilmäyksellä peli vaikuttaa hämmästyttävältä. Piskuiselle pelikasetille on toden totta onnistuttu ahtamaan parisataa erilaista minipeliä - ja vähän ylikin. Hämmästys muuttuu hengästykseksi, kun pelin lopullinen idea käy ilmi: jokainen peli pitäisi läpäistä muutamassa sekunnissa kellon tikittäessä ruudun alalaidassa.
Minipelien suunnittelu vaihtelee lievästi kajahtaneesta pähkähulluun ja vielä hullumpaan. Pelit on luokiteltu erilaisiin genreihin, kuten scifi-, retro-, luonto-, todellisuus-, ja älypelit, muutamia mainitakseni. Pelaajan tarkoituksena on läpäistä aina toistakymmentä peliä yhdestä genrestä päästäkseen etenemään seuraavaan. Vastaan voi käytännössä katsoen tulla melkein mitä tahansa. Esimerkiksi luontopeleissä pitää useimmiten liikutella eläimiä paikasta toiseen kun taas elävän näköisiä malleja hyödyntävissä todellisuuspeleissä saattaa olla tehtävänä syödä aidolta näyttävä banaani viidessä sekunnissa. Retropeleissä on tarjolla esimerkiksi F-Zero –hurjastelua, alkuperäistä Donkey Kongia, Punch Outia, Duck Huntia, vähän Metroidia sekä kappale kauneinta Zelda-historiaa. Mukana on myös tolkuton määrä ennennäkemättömän outoja peliaiheita, kuten nenän kaivaminen, hampaiden harjaus ja paidanhelman tunkeminen housuihin.
Pelit eivät sinänsä ole kovin haastavia, ja ainoat vaadittavat ohjainpainikkeetkin ovat ristiohjain sekä A-painike. Varsinaisen haasteen pelaajalle tarjoaa alati kiihtyvä tempo. Aluksi pelaajalla on viitisen sekuntia aikaa yhden kentän suorittamiseen, mutta loppua kohti aikaraja vain tiukkenee tiukkenemistaan. Musiikkivideoiden parissa varttuneelle nuorisolle parin sekunnin mittaiset pelirykäisyt eivät tuntune oudoilta, mutta verkkaisempaan menoon tottuneilla kestänee hetki päästä pelin tempoon mukaan. Hysteerinen meininki tarttuu kuitenkin nopeasti ja välistä on vaikeaa pidätellä naurua toinen toistaan hullumpien minipelien ilmestyessä ruudulle.
Innovaation kantava voima
Kuvallinen esitys vaihtelee karuista tikku-ukkoanimaatioista ja valokuvantarkoista otoksista aina animeen ja Nintendolle ominaiseen kawaii-henkiseen söpöilyyn saakka. Vaikka Wario Ware onkin niitä pelejä, joiden pelattavuudessa ei grafiikka näyttele pääosassa, on pelin ulkoasuun silti satsattu. Etenkin välianimaatioita katselee mielellään.
Äänipuolella musiikki toimii tehokkaana tunnelmanluojana. Pelin edetessä haasteet vaikeutuvat, samalla kun musiikin tempo kiihtyy kiihtymistään. Muita efektejä ei juuri ole, mikäli ei oteta huomioon taustalla kiljahtelevaa Wariota. Pelistä voi kyllä nauttia ilman ääniäkin, mikäli ei tahdo häiritä muita.
Wario Waren hyvä tunnelma perustuu alati jatkuvaan ihmettelyyn ja ällistelyyn. Pelin kehittäjillä on selvästikin ollut vapaat kädet, niin kummallisilta osa haasteista tuntuu. On myös ilahduttavaa nähdä, että nykyään osataan vielä tehdä peliviihdettä, joka ei perustu ylenpalttiseen väkivallalla mässäilyyn.
Wario Warella on rutkasti uudelleenpelausarvoa, koska ensimmäisellä pelikerralla ei ole mitenkään mahdollista nähdä kaikkea. Uudelleen pelaamalla aukeaa myös kaksinpelattavia minipelejä, joissa on mahdollista haastaa kaveri vaikkapa pölynimureiden kaksintaisteluun tai aitajuoksuun. Kaksinpeli onnistuu yhtä Game Boy Advance –konsolia käyttäen ja on Wario Waren tyyliin sopien melko hektistä.
Useimmiten on hauskaa heittää hullutteluvaihteelle ja viettää Warion seurassa muutama tovi. Pisteiden metsästämisen merkeissä peliin voi kuitenkin paneutua pidemmäksikin aikaa. Etenkin viimeiset haasteet ovat jo sen verran vaikeita, ettei niistä selviä keskittymättä. Keskittyminen ei kuitenkaan vaadi aikaa, vaan pikemminkin nokkeluutta ja nopeita refleksejä. Empiiristen testien mukaan Wario Ware, Inc: Minigame Mania onkin rivakan temponsa ansiosta ihanteellista työmatkaviihdettä.
Kokemisen arvoinen hittipeli
Nykyajan hektistä elämäntyyliä parodioiva Wario Ware, Inc: Minigame Mania aloittaa kokonaan oman lukunsa Game Boy Advancen hittipelien sarjassa. Se on samalla sekä innovatiivinen, että kiinnostava kokonaisuus, joka jaksaa viehättää pelaajia kokemuksesta, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Pelin salaisuus ei ole sen kuvallinen anti, vaan selittämätön vetovoima. Vaikka Wario Ware on parhaimmillaan pieninä annoksina, on sitä vaikea jättää rauhaan, ennen kuin kaikki haasteet on läpäisty ja viimeinenkin yllätys on löytynyt.
