Wii U:n alkutaival on ollut synkkä ja lohduton kuin marraskuinen yö. Kiinnostavien yksinoikeuspelien akuutti vajaus pitää konsolit kaupan hyllyllä, eikä pelastusveneissäkään ole ollut ylimääräisiä paikkoja, kun kehittäjätiimi toisensa jälkeen on päättänyt hylätä hallitsemattomasti ajelehtineen laivan. Heinäkuussa julkaistu Pikmin 3 on onneksi saanut seuraa toisesta odotetusta tapauksesta, kun The Wonderful 101 pamahti markkinoille. Kehittäjän pallilla istuneelta Platinum Gamesilta ei ole totuttu näkemään harhalaukauksia, eikä toistasataa henkeä laajan ihmejoukon seikkailukaan sellaiseksi paljastu.
Sankareita – onko meitä?
Avaruuden asukkaiden hyökkäys Tellukselle vaatii kovia toimenpiteitä, sillä terroristien tahi muukalaisten kanssa ei ole tavattu neuvotella. Onneksi tällaisia hätätilanteita varten on olemassa sadan ihmemiehen ja -naisen – sekä tietysti pelaajan – muodostama Wonderful-joukko. Homman jujuna on vähemmän yllättävästi häätää tai tuhota valtaajat mahdollisimman äkäiseen isometrisestä kuvakulmasta ihmeteltävästä maailmasta. Onneksi sankarikaartilla on käytössään melkoinen kykyarsenaali: riittävän suuren seuraajajoukon voi muuttaa muun muassa miekaksi, pyssyksi tai miesketjuksi, jonka avulla liikkuminen korkean rakennuksen katolle luonnistuu leikiten. Laajan tiimin hyödyntäminen viihdyttää monipuolisuudellaan. Uusia niksejä viljellään sopivassa suhteessa vanhojen kierrättämiseen, joten pelaaminen pysyy sopivan vaihtelevana. Pelaajaa ei tosin pidetä missään vaiheessa kädestä, joten oivaltaminen on käytännössä välttämätöntä, jotta sankareita odottaisi muukin kuin ennenaikainen hauta.
Pelaaminen koostuu laajemmista operaatioista, jotka jakautuvat lyhyempiin tehtäviin. Sankareilla on omia kykyjä, joita hyödyntämällä niin rivivihollisille kuin isommillekin köriläille annetaan köniin. Alkuun turhan yksioikoiselta vaikuttava mätkintä saa onneksi lisämaustetta uusien taitojen auetessa, jolloin hahmot voivat loikata entistä korkeammalle tai väistää iskuja maan alle syöksymällä. Erilaisten kombinaatioiden hallitseminen on välttämätöntä, sillä iloisen ulkokuoren alla sykkii kireä vaikeusaste. Kuolema ei onneksi rankaise, mutta santsikierroksille päätyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Lyhimmillään minuutin pituiset osiot antavat arvosanan nopeudesta, hyökkäyskomboista sekä sankarikaartin ottamasta vahingosta. Tämän olisi tarkoitus tarjota lisää uudelleenpeluuarvoa, mutta pisteytys jää harmillisen etäiseksi. Pelillinen anti on nimittäin kaikesta huolimatta sen verran yksinkertaista, ettei paketti onnistu vetämään yksinpelin pariin revanssia varten. Kaverin kanssa samalla sohvalla pelattuna tarjotut turpakäräjät ovat onneksi asia erikseen, sillä useamman pelaajan kesken mäiskiminen ja väkivallan ilosanoman levittäminen on kaoottisuudessaan entistä hauskempaa.
Harmillisesti ihan kaikki Platinum Gamesin ratkaisut eivät ota tuulta alleen. Keskimäärin voisi sanoa, että analogitateilla piirtäminen on tuhoon tuomittu ajatus, eikä The Wonderful 101 tee sääntöön poikkeusta. Paitsi reaktiotestin kaltaisissa tilanteissa, myös pelialueella pyöriminen perustuu usein oikealla sauvalla oikeanlaisten kuvien maalaamiseen. Suoran viivan muodostama miekka onnistuu vielä mukavasti, mutta pallon muotoisen nyrkin ja uusien sankarien pyydystämiseen käytettävä lasso ovat liian lähellä toisiaan. Jotain on mennyt sangen pahasti pieleen, kun pomotaistelun suurin ongelma johtuu tatin taivuttelusta itse hirviön sijaan. Ongelma on vain hetkittäin liian raivostuttava, mutta silti se nostaa päätään liian usein. Piirtelyä voi toki harrastaa kosketusnäytölläkin, mutta se tuntuu turhan hankalalta kesken kiivaimman taistelun.
Näitä lisää
The Wonderful 101 on laadukas esimerkki iloisen pirteästä julkaisusta, joka on suunnattu kaikenikäisille. Sen sarjakuvamainen tyyli viihdyttää paitsi lapsia ylenpalttisella värimaailmallaan, mutta tyylikäs graafinen ilme kelvannee vanhemmallekin yleisölle. Pirteän sarjakuvasankarimainen äänimaailma tuo sopivassa määrin mieleen animaatioelokuvat, eikä ylidramaattinen ja rönsyilevän humoristinen dialogikaan osoittaudu pöllömmäksi. Lokalisaation uupuminen kismittää nuoremman yleisön puolesta, mutta onneksi englanninkielinen jutustelu on mallikasta ja hetkittäin hersyvän hauskaa.
Konsolin ohjaimesta ei valitettavasti revitä liiaksi irti. Muutamat pulmat vaativat yhtä aikaa molempien ruutujen kyyläämistä, jolloin ratkaisun oivaltamiseen vaaditaan kolmaskin aivosolu. Ihan hauskana ratkaisuna pienempiin autotalleihin ja muihin hangaareihin mennessä katselu siirtyy töllön ruudulta pikkunäytölle. Juuri muuta käyttöä GamePadille ei riitäkään, jollei kohtuullisen standardoitunutta kartta- ja inventaariotukea lasketa.
Wii U:n synkältä näyttävä kohtalo on riippuvainen kiinnostavista yksinoikeuspeleistä. The Wonderful 101 on muutamista ongelmistaan huolimatta täsmälääkettä konsolin pahimpaan vaivaan, sillä vinkeän iloinen tekele viihdyttää muutamien ohjattavuusongelmienkin kera lyhyissä erissä yllättävän pitkään. Kyseessä kun on hauska, pirteä ja hyvällä tavalla japanilaisen mielikuvituksellinen seikkailu. Ihivihreää tapausta tästä ei saa tekemälläkään, mutta onneksi Wii U:n omistajille ei anneta pätevää syytä ohittaa Platinum Gamesin tuoreinta seikkailua. Toivottavasti tämä on vain esimakua Nintendon kotikonsolin tulevasta tarjonnasta.
