World Series of Poker: Tournament of Champions

Pokeri on viime vuosina noussut muotiin nopeasti Suomessakin Yhdysvaltojen vanavedessä. Activisionin World Series of Poker: Tournament of Champions yrittää iskeä huumaan tuomalla uhkapelin kaikkine herkkuineen koteihin. Harmillisesti paketista uupuu se tekijä, joka oikeuttaa korttien lätkinnän uhkapeliksi kutsumisen – oikea panos.

Jeesus sentään

Tournament of Champions alkaa perinteisestä pokeri-illasta. Paikalle ilmaantuu kuokkimaan Chris ”Jesus” Ferguson, joka lopulta opastaa pelaajan alan isompiin piireihin. Pelihahmonsa voi luoda valiten useista vaihtoehdoista äänen, ulkonäön ja vaatetuksen suhteen. Myös Live Vision –kameraa tuetaan, joten oman naamavärkkinsä saa skannattua hahmolleen. Valitettavasti ominaisuus ei ole lähellekään yhtä onnistunut kuin Rainbow Six Vegasissa, vaan pää ei useimmiten tunnu kuuluvan lainkaan yhteen muun ruumiin kanssa. Ehkä vika oli ympäristössä tai allekirjottaneen hiuskuontalossa, ehkä ei, mutta mahdollisimman huvittavaa lopputulosta tavoittelevan kannattaa kokeilla vielä virtuaalihiusten lisäämistä. Mielenkiintoisesti kameran avulla luotu pää ei koskaan aukaise suutaan puhuessaan. Hahmon lisäksi päästään muokkaamaan omaa jakajaa ja pokerihuonetta, johon avautuu lisää rompetta pelaamalla.

Noviisin ura starttaa Tunican kasinoista kohti Rion Tournament of Championsia Las Vegasissa. Kun Tunican neljästä tapahtumasta on kerännyt tarpeeksi pisteitä, aukeaa seuraava kasino uusine turnauksineen panosten koventuessa pikkuhiljaa. Korttia lätkitään lähinnä Texas Hold ’Emin merkeissä. Tarjolla on korotusrajoituksilla varustettua sekä vapaata peliä. Mittelöissä vastaan asettuu tekaistujen pokerinaamojen lisäksi Fergusonin ohella muita aitoja korttitaitureita kuten esimerkiksi Scotty Nguyen, Clonie Gowen ja Jen Tilly. Pelaajat tunnistaa kyllä esikuvikseen ulkoisesti, mutta valitettavasti tekoäly ei onnistu simuloimaan todellisuutta kovin mairittelevasti. Kaikki vastustajat pelaavat lähes samalla tavalla, eikä niiden välillä ole havaittavissa selkeitä eroja, vaikka latausruuduissa kuinka jaksetaan hehkuttaa erilaisia pelityylejä kaloista kiviin. Tekoäly on usein myös liian aggressiivinen panostuksensa suhteen. Haastetta siitä toki riittää.

Floppi

Itse pöydässä toimiminen on hoidettu mallikkaasti. Komennot annetaan tattia ja A-näppäintä painamalla, joten vahinkonäpäytyksiä ei helposti tule. Uran edetessä avautuu käyttöön eräänlaisia työkaluja, jotka kertovat muun muassa vastustajien innostuneisuudesta korottaa, tiettyjen käsien todennäköisyyksistä sekä arvojärjestyksestä. Tiedot eivät ehkä konkaria auta, mutta kokemattomammalle niistä on varmasti iloa. Aloittelijoille tarjotaan myös Chris Fergusonin videoneuvoja aivan perusasioista. Pelitapahtumien kulkua voi nopeuttaa, mikäli kanssapelurien mietintäprosessia ei kiinnosta seurata. Näin pokerista saa leppoisaa ajanvietettä, mutta koska pelistä puuttuu panos, muuttuu sen luonne täysin. Siihen asennoituminen ja keskittyminen on vaikeaa. Ainoana porkkanana hyödyttömän virtuaalirahan ohella toimivat 35 saavutusta, joiden keräämiseen kuluukin hyvä tovi.

Pokeri on totta kai parhaimmillaan oikeiden ihmispelaajien kanssa nautittuna. Livessä voi osallistua yhden pöydän sessioihin tai sitten oikein useamman vaiheen turnauksiin. Kameran avulla luodun hahmon saa otettua mukaan, mutta ihmisten luovuudenpuuskien tuloksia ei ole pakko ihastella, vaan omatekoiset naamavärkit saa kytkettyä pois päältä. Live Vision näyttää myös videokuvaa oman vuoron kohdalla postimerkin kokoisesta ruudusta, jolloin vastustajat voivat valitella, kuinka pimeästä huoneesta pelaatkaan. Valtavaa lisäarvoa kameran omistaminen ei siis tähänkään nimikkeeseen tuo. Verkossa tapahtumat vyöryvät luonnollisesti eteenpäin hitaammin kuin yksinpelissä. Toimintaa voi yrittää nopeuttaa antamalla etukäteen oman valintansa. Hitaasta temposta huolimatta moninpeli on yksinäistä kortin lätkintää huomattavasti miellyttävämpää toimintaa. Valitettavasti verkkopuolelle ei ole omistettu saavutuksia sen kummemmin.

Puhuva pää

Pokerista on vaikea saada audiovisuaalisesti jännittävää peliä, mutta Tournament of Champions ei pahemmin pane tikkua ristiin asian eteen. Kommentaattorien repliikit alkavat toistaa itseään hyvin nopeasti, ja niistä pistävät korvaan selvät töksähtelyt sanojen välissä leikkauksen seurauksena. Valikoissa soi mahdollisimman geneerinen kitararämpytys. Heikkoa äänitoteutusta ei paranna surkea huulisynkkaus, jossa ei ole mitään tolkkua. Muutenkin animaatioista puuttuu ajatus. Pelaajien konkreettisesti pottiin heittämät pelimerkit eivät ole mitenkään suhteessa siihen, minkä verran rahaa he ruudun mukaan panostavat. Visuaalisesti hahmomallit menettelevät, jos kameran avulla tehdyt luomukset jätetään suosiolla huomiotta.

World Series of Poker: Tournament of Champions ei ole varsinaisesti surkea esitys, mutta halvasta hinnastaan huolimatta se tarjoaa liian vähän sisältöä. Live Arcadesta ostettava Texas Hold ’Em sisältää melkeinpä kaiken saman köyhemmällä yksinpelillä ja vähemmällä silmänkarkilla varustettuna sekä maksaakin reilusti vähemmän. Tällaisenaan peliä ei oikein voi suositella kuin todellisille pokerifanaatikoille.