Ilmataistelupelit ovat vaikea genre kehittäjille. Kriittisimmät osa-alueet vauhdikkaan lentämisen tunteen lisäksi ovat vankka pelattavuus ja väkevät taistelut yhdistettynä komeaan graafiseen ulkoasuun. Uskottava, viimeistelty kokonaisuus on vaikea pala purtavaksi pelintekijöille. Tuntematon saksalainen Yager Development lähtee tarinavetoisella, ripauksen leffahenkiselläkin otteella viemään esikoispeliään liikkeelle ja lopputulos on jämäkkä, mutta tietyillä osa-alueilla hermoja syövä ja tasapaksu FPS-räiskintä.
Vallatonta valtataistelua
Yager laittaa pelaajan Magnus Tide-nimisen kokeneen pilotin pöksyihin joka tekee keikkahommia pysyäkseen hengissä maailmassa, jossa eri maiden hallitusten valta on pirstaloitunut ja todellista valtaa pitävät hallussaan massiiviset suuryritykset, joiden vaikutusalue on samalla valtion fyysinen raja. Tässä uudessa, julmemmassa maailmassa Proteus-yhtiö pyrkii tasapainottelemaan ja pitämään samalla kauppayhteyksiään puhtaana piraattijoukoilta, joiden ainoana elinehtona on näiden suuryrityksien rahtialusten ryövääminen. Magnukselle annettiin taannoin "helppo" saattokeikka Proteuksen leivissä joka meni piraattijoukkojen hyökkäyksen takia pahasti pieleen...mies menetti aluksensa sekä jatkosopimuksen Proteuksella. Tästä johtuen Magnuksen taloudellinen tilanne romahti ja mies joutui elämään pitkän aikaa kädestä suuhun puoliksi työttömänä, puoliksi hanttihommissa...kunnes onni kääntyy.
Proteuksen johtaja vaihtui ja yhtiön rahtiliikenteen joutuessa samalla yhä useamman piraattihyökkäyksen kohteeksi, Magnus näkee uuden tilaisuutensa tulleen. Hän myy kaiken omaisuutensa, hankkii uuden Sagittarius-lentoaluksen ja anoo Proteukselta uutta mahdollisuutta. Proteus ja Magnus pääsevät nopeasti yhteisymmärrykseen ja näin pelaaja aloittaa firman pilottina suorittaen "siivous"- ja suojelutehtäviä firman palkkalistoilla.
Olen Magnus, pelin sankari ja totaalinen mulkero
Peli rakentuu vahvasti lineaarisen ja tehtäväpohjaisen pelaamisen ympärille jota tukevat lukuisat välianimaatiot Magnuksen, Proteusfirman että muiden pelihahmojen kesken. Tehtävien sisällä on runsaasti radioliikennekeskustelua, ohjeistusta sekä käskytystä Magnuksen tehtävänsuorittamista helpottamaan. Tehtäviä on noin 20 ja eri pelihahmoja jotakuinkin saman verran. Pelin tapahtumat sijoittuvat veden ympäröimillä massiivisilla saareke-alueilla ja liikkuminen tapahtuu satunnaisia staattisia(puolustustehtävät tykkitornissa) taistelujaksoja lukuunottamatta Sagittarius-aluksella.
Tehtävät vaihtelevat partiointilennoista etsi-ja tuhoa-missioneihin sekä puolustustehtäviin(yksin tai osana partiota), joiden alkaessa pelaajaa brieffataan radioliikenteen ja välivideoiden avulla. Mukaan mahtuu myös off-combat-sälää kuten ajoittaisia animaatioita Magnuksen jutusteluista paikallisten kanssa, niin itse tehtävään liittyen kuin small-talkin muodossa. Näitä kuunnellessa ja katsellessa Magnuksen persoonallisuutta ei tarvitse paljon arpoa...ladellen kliseisiä kommentteja omasta erinomaisuudestaan ja halveksuen/vähätellen/arvostellen jopa suoria käskyjä komentokeskuksesta yms. saa ainakin täällä päässä rukkaset. Jos tällä tavalla yritetään saada pelaajan sympatiat sankarin puolelle niin terve vaan ja onnea.
"I feel the need, the need for speed!"
Pelin sydän on siis vahvasti lentämisessä ja taisteluissa, valitettavasti mitään suurta lentämisen riemua Yager ei kuitenkaan tarjoa. Lentovauhti on varsin maltillista ottaen huomioon genren vaatimukset ja kontrollitkin tuntuvat alkuun hyvinkin oudoilta omaksua. Tilannetta ei helpota alkeelliset kontrollioptiot, joista löytyy vain kaksi ohjaimen perusasetusta ilman muokkausta, eikä lainkaan tattien liikeherkkyyden säätöä(muut optiot noudattavat samaa linjaa), mutta pienen tuskailun jälkeen aluksen ohjaamisesta alkaa saada tolkkua ja lentämiseen pääsee paremmin käsiksi. Sagittariuksen hallitsemisen avain on Lento/Leijunta-kytkin, jonka avulla pelaaja voi muuttaa liikkumistyyliään.
Lento-moodi tarjoaa maksiminopeuden lisäksi vapaan 360 asteen liikkumisvapauden, kun taas Leijunta-moodi antaa pelaajalle nopeamman ja tarkemman tavan kääntyä paikallaan sekä mahdollistaa laskeutumisen. Tämän kun pelaaja oppii niin taistelutilanteessa tulee toinen järkytys vastaan: Pelissä on auto-aim eli automaattinen lukitus vakiona eikä ominaisuutta voi disabloida. Pelaajan ei siis tarvitse kuin suunnata tähtäin vihollista kohti, lukitus tapahtuu ja osuminen on vuorenvarma. Lukitun kohteen lentäessä sivuttaissuunnassa Sagittarius-alus osaa ampua jopa ennakkoon, joten osumatarkkuus ja ampumisen helppous on kuin esikoululaisia varten tehty ja tämä latistaakin vahvasti ilmataisteluiden autenttisuutta ja onnistumisen riemua. Aseistus on Sagittariuksella sekin valitettavan tavanomainen tarjoten valikoimaa perustykeistä astetta tehokkaampiin metallinläpäisijöihin. Lisää aseistusta saa pelin edetessä ja ammustankkaus-pisteitä tarjotaan tehtävien niin salliessa.
Autolukituksesta huolimatta vaikeustasoa on peliin kuitenkin saatu yllättävänkin hyvin. Erilaisia vihollishävittäjiä/aluksia löytyy ja niitä tulee pelin edetessä kiitettävä nippu pelaajan niskaan. Tämän lisäksi nämä osaavat lentää suht organisoidusti eikä ole mitenkään yllättävää että vihollishävittäjä pääsee kiertämään pelaajan taakse kun on itse kurmottamassa vihollislentueen konetta. Erilaisia väistöliikkeitä alukset osaavat myös tehdä joten pelkkää savikiekon ampumista ei vihuihin lukittuminen ole.
Sagittarius-aluksen tekniikka osaa myös avustaa pelaajaa: tutkanäkymä paljastaa viholliskohteet ja karttanäkymä helpottaa löytämään korjaustelakat, joihin siipeensä saanut pelaaja voi laskeutua korjausta varten. Karttaa ja tutkaa tuleekin tarkasteltua usein sillä monissa tehtävissä navigointi on tarpeen. Tämän lisäksi alus osaa hälyttää mikäli vihu pääsee lukittamaan raketin pelaajaa kohti (lähestyvä raketti kiihdyttää hälytysäänen tempoa) sekä ilmoittaa osumakohdat aluksessa. Huolimatta ontosta lentofiiliksestä ja vaillinaisesta lentotuntumastaan, Yagerin tehtävistä löytyy monipuolisuutta ja haastetta joka tuo piristystä kokonaisuuteen, joskaan ei häivytä keskinkertaisuuden tuntua pelatessa.
Sumuttamalla komeaa
Yagerin vahvin alue tarinan ohella on selkeästi sen graafinen toteutus. Ympäristön tekstuurit ovat laadukkaita ja saaren maastoihin on nähty todella paljon vaivaa. Yksittäisenä bravuurina mainittakoon saarta ympäröivä vesi, johon on saatu pehmeää tyylikkyyttä ja varsinkin auringon paisteessa veden pinta hohtaa komeasti. Sagittariuksen kolmesta pelinäkymästä ohjaamonäkymää on mukavasti entrattu silmien iloksi: ohjaamon etulasi heijastaa alituiseen valokelmua pintaansa ja raskaat osumat näkyvät isoina naarmuina ja vaurioina lasipinnassa.
Vihollisalukset, räjähdykset ja muut efektit on nekin tehty huolellisesti, joskaan ei aivan niin viimeistellysti kuin itse peliympäristö. Peli pyörii tämän lisäksi suurimpia ilmarytinöitä lukuunottamatta(pieni hidastelu) erittäin sulavasti. Pelialuetta peittää paljon ennen horisonttia sankka sumu, joka osaltaan tietysti selittää komean näkymän piirtämistä sulavasti mutta sumua on jonkinverran liikaa edes tunnelmanluomisen kannalta ja tästä pieni miinusmerkkinen huomautus muuten erinomaiseen ulkoasuun.
Dolby Digital 5.1-tason audiopuoli on tyylikkääseen ulkokuoreen verrattuna harmittavan lattea. Sagittariuksen lentoääni on jopa hämmästyttävän vaisu ja lisää aiemmin mainittua lentofiiliksen vaillinaisuutta. Sama koskee aseiden ääniä joista puuttuu kunnon ryske ja pauke. Bassoa kyllä tarjotaan räjähdyksissä ja muissa voimakkaammissa efekteissä mutta taisteluihin ja koko äänimaisemaan olisi kaivannut enemmän eloa pitämään pelaajaa hereillä. Tausta/tunnelmamusiikki on laadultaan vaihtelevaa ambienssia joka ei suuremmin herätä tunteita puoleen eikä toiseen. Hahmojen äänityöskentely on selkeää eikä suuria ylilyöntejä, lukuunottamatta Magnuksen asennetta, ole.
Laadukasta mutta persoonatonta
Yager on tasapainoinen ensipeli tuikituntemattoman Yager Developmentin pajasta. Tyylikästä grafiikkaa sekä ajatuksella nivottua tarinaa ja toimintaa sisältävä FPS-lentelypeli on hyvä alusta erinomaiselle pelille. Valitettavasti Yagerin toiminnallisempi puoli on turhan tasapaksusti toteutettu. Mitään innovatiivista pelillistä ratkaisua ei ole lähdettu hakemaan vaan on luotettu siihen, että jos kaikki tehdään varmanpäälle, peli on hyvä. Paljon olisi pelastettu jos pelaaja tuntisi lentävänsä sekä ruudun että äänten siivittämänä, nyt tämä tärkeä osa-alue Yagerissa on pahasti jarrutettu ja jännitystä saa hakea muuta kautta. Ei missään tapauksessa huono peli, mutta kovin hengetöntä keskitason toimintaa muutamalla onnistuneella idealla, hyvällä tarinalla ja korealla ulkoasulla Yager pelaajilleen tarjoaa. Niin ja Magnus Tide nousi juuri kärkipaikalle omalla "hermojaraastavimmat mulkerosankarit" Top 3-listalla.
