Peliala onkin nykyään musiikki- ja elokuvateollisuuteen verrannollinen oma taiteenlajinsa. Se ei ole enää kellarissa viihtyvien nörttien vaiettu salaisuus, vaan suuri osa kulttuuriamme. Pelaamisesta on tullut valtavirran viihdettä. Parhaimmillaan peli on kuin elokuvan, kirjan sekä musiikkielämyksen fuusio, joka kouraisee syvältä sisimmästä.
Moni pitää pelaamista edelleen turhana ajanhukkana, vaikka koko ala on mullistunut siitä, mitä se oli vielä vain kymmenen vuotta sitten. Hyvät puolet kiistetään täysin tai niitä vähätellään. Nähdään pelkkää tappamista, huutamista, liikalihavuutta sekä ajan ja rahan haaskausta. Pelaamiseen pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin elämässä. Kasvatuksen merkitys on oleellinen. Terveellä maalaisjärjellä varustettu ihminen ei saa peleistä sytykkeitä koulukaverinsa puukottamiseen tai muihin järjettömyyksiin. Täytyy myös muistaa se yksinkertainen totuus, että kaikki asiat eivät vain sovi kaikille. Älä pelaa, jos se saa aikaan tunteita, joita et osaa käsitellä. Jokaisen onkin hyvä kysyä ajoittain itseltään kysymys: Miksi pelaan?
Miksi pelaan?
Miksipä en pelaisi? Päivällä voin olla jalkapallojoukkueen tähtihyökkääjä. Illalla olenkin Batman ja pistän pahikset nippuun Gothamin kaduilla. Seuraavana päivänä kynnän peltoa auringonlaskuun, kunnes ilta saapuu muuttaen minut ihmissudeksi. Syitä on monia. Sosiaalinen puoli, rentoutuminen sekä elämykset ovat vain pieni osa pelien tarjoamaa moniulotteista kokemusta. Pelit mahdollistavat mahdottoman.
Pelaaminen on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Jo lapsena huomasin sen olevan hauskaa, mutta myös monessa mielessä kehittävää ja antoisaa. Ongelmanratkatkaisu- ja hahmotuskykyni olisi olematon ilman Boulder Dashia, The Incredible Machinea ja Little Big Adventurea. En osaisi juurikaan englantia ilman alkuperäistä Leisure Suit Larrya. Olisin täynnä raivoa, jos en olisi tiettyinä päivinä päästänyt höyryjä GTA:n parissa hakaten kaikkea mikä liikkuu. Muistan myös ajan, jolloin oma elämä ei tuntunut kovinkaan mielekkäältä. Olisinko tuolloin vaipunut syvälle synkkyyteen, ellen olisi sukeltanut Morrowindin fantasiamaailmaan? Entäpä ne riemuisat hetket, kun kahdeksan nuorta miestä koki yhdessä tappion sekä epäonnistumisen hetkiä Pro Evolution Soccerin parissa. Olisiko käsitykseni oikeasta ja väärästä erilainen ilman Falloutin raskaita valintoja? Olen huomannut yhteyden myös luovuuteen pelien toimiessa inspiraation lähteinä ja rentouttajina.
Pelaamisessa, kuten kaikessa muussakin on tärkeää muistaa kohtuus. Silloin tällöin pelaaminen tekee kaikille hyvää. Runsaskin pelaaminen on ok, niin kauan, kun se ei haittaa muuta elämää. Työt, läksyt sekä ihmissuhteet eivät saa kärsiä harrastuksesta. Toki kaikille enemmän pelaaville sattuu niitä hetkiä, kun pelisessio venähtääkin tuntikaupalla aiottua pitemmäksi ja jotakin jää tekemättä. Satunnaisesti se on vielä hyväksyttävää, mutta toistuvana kyseinen ilmiö voi kertoa mahdollisesta riippuvuudesta. Silloin viimeistään on hyvä hetki kysyä itseltään se oleellinen kysymys.
Rekisteröitymättömät lukijat voivat kommentoida juttua Facebook-sivuillamme.
Kommentit
Samankaltaisen veitsen olen
Samankaltaisen veitsen olen itsekin löytänyt selästäni n. 13 vuotta sitten. Nyt kun lapset ovat jo teini-ikäisiä, vaimon suhtautuminen pelaamiseenkin on hieman "vapautunut". Samoja argumentteja mullakin oli, mutta ei löytynyt ymmärrystä.
Tällä hetkellä vaan ei ole sellaista peliä joka koukuttaisi samaan tapaan kuin esimerkiksi Socom-sarja, joten pelailu on muutenkin vähän jäänyt taka-alalle.
Hyvä teksti.
Kiitos. Kieltämättä lasten
Kiitos. Kieltämättä lasten tulo muuttaa aina tilannetta jonkin verran. Ajan käyttö täytyy miettiä siinä vaiheessa uusiksi, mutta harrastuksia on hyvä olla vastapainona perhe-elämälle. Jännä nähdä miten itselle käy kun suvunjatko pian maailmaan putkahtaa:D
I should buy a horse mask.
I should buy a horse mask.
https://www.verkkokauppa.com
Here: https://www.verkkokauppa.com/fi/product/34086/dkkqq/Techwo-hevosnaamari-...
Minusta ei ole reilua kuinka
Minusta ei ole reilua kuinka Suomessa pelit ja pelaaminen ovat ns. vapaata riistaa kaikenlaiselle haukkumiselle ja nauruskelulle. Eipä nyt kovin moni mukaan harrastus ole kovinkaan hyödyllistä ja kehittävää jos tuolta kannalta katsotaan. Esim. omista harrastuksistani meikkaaminen, kenkien keräily, koiranäyttelyt, baletissa käyminen ovat kaikki yhtä turhia harrastuksia kuin pelaaminen.
Monet vaimot ja tyttöystävät voisivat mennä itseensä ja ajatella miltä heistä tuntuisi jos puoliso voisi naureskella tai puistatella päätä näiden mieliharrastuksille. Sen sijaan kannattaisi hetki ehkä tutustua toisen harrastukseen dissaamisen sijaan. Onhan kyseessä kuitenkin asia, jota se elämän tärkein henkilö tykkää tehdä ja josta tämä kiinnostuu. Mielestäni silloin kannattaisi olla enemmänkin kannustava ja suhtautua asiaan positiivisesti.
- Vaimo Espoosta
Kiva saada naisnäkökulmaakin
Kiva saada naisnäkökulmaakin tähän. Näinhän se jostain syystä tahtoo mennä. Toisia harrastuksia pidetään jotenkin ylempiarvoisena kuin toisia. Ymmärrys muita kohtaan on tässäkin asiassa erittäin tärkeää. Harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita on joka makuun, eikä mitään kannata sulkea pois ainakaan ennen kuin on itse edes yrittänyt ymmärtää. Yhdessä kokeileminen on hyvä keino ymmärryksen lisäämiseen.
Olen itsekin saanut p**kaa
Olen itsekin saanut p**kaa niskaan pelaamisesta. Vähän kummallista kun oma puoliso somettaa koko ajan ja se on ihan ok.
Hienoa pohdintaa!
Hienoa pohdintaa!
Koulutan ja luennoin työni puolesta paljon digipelaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Ja näitä samoja vastakkainasetteluja tulee vastaan usein. Itseäni kyllästyttää keskustelu jonkin harrastuksen hyödyllisyydestä. Jos joku kokee saavansa asiasta X kicksit, eikä vahingoita muita tai muiden omaisuutta, niin antaa palaa.
Yliampua voi mikä tahansa toiminta.
Keskustelussa pelien hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta unohdetaan usein kokonaan syvempi konteksti pelaamisessa ilmiönä tai pelaajan elämässä. Esimerkkinä vaikkapa anoreksia, joka on erittäin monitahoinen ja monisyinen oireyhtymä. Laihdutus on monen mielestä varmasti pääsääntöisesti hyvä juttu, mutta moni asia tai niiden summa voi kääntää kupin nurin.
Tästä syystä on pakko hieman kritisoida kirjoituksen loppua, jossa todetaan, että pelaamisen hämärtäessä toistuvasti arkea ja sen hallintaa voi olla kyse riippuvuudesta. On totta, että peliriippuvuudelle on diagnoosi mm. eurooppalaisessa järjestelmässä. Siinä on kuitenkin kyse raha-/uhkapelaamisesta, digitaalinen viihdepelaaminen (jos sallitte karmean termin) on eri asia. Siinä pelaamisen mielekkyys ja siitä saatavan tyydytyksen mekaniikat ovat hyvin erilaisia, verrattuna uhkapelaamiseen (uhkapelaamisen mekaniikkoja voi toki olla sisällytettynä viihdepeleihin).
Tästä syystä käyttäisin termiä riippuvuus hyvin varovaisesti digitaalisesta viihdepelaamisesta puhuttaessa.
Ongelmapelaamisesta tai siitä, että liikapelaaminen on tunnustettu ongelma, toki jotkin tahot haluavat sinnikkäästi puhua. Tämä ei kuitenkaan avaa millään tapaa syvempiä syitä siihen, mikä ongelman aiheuttaa.
Minäkin voin todeta, että likainen paita on tunnustettu ongelma. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, miksi paita on likainen, mitä likaa siinä on tai kuinka tilanteeseen päädyttiin...
Hyvä teksti joka tapauksessa ja loistavaa keskustelun käynnistelyä, jota näkisi mieluusti paljon enemmänkin pelimedioissa!
Nuo syyt pelaamiseen tai syiden puute ovat jossakin siellä keskiössä, miksi pelaamme. Niitä on monia. Eikä sen pelaamisen tarvitse olla mitään superkehittävää toimintaa, tavoitteena hyvä mieli on jo pelaamisen arvoista!
Kiitos. Kiva tosiaan lukea
Kiitos. Kiva tosiaan lukea ihmisten keskustelua aiheesta. Itse näen tuon riippuvuus-sanan muutenkin kuin pelkkänä lääketieteellisenä terminä. Minulle se on kuvaavin sana kertomaan, että suhde johonkin asiaan ei välttämättä ole enää terve tai henkilön omassa hallinnassa. Kiitos kuitenkin huomautuksesta. Näiden kanssa täytyy olla tarkkana.
Lukemiseen voidaan käyttää
Lukemiseen voidaan käyttää useita tunteja päivässä. Lukeminen on helppoa. Lukeminen on korkeakulttuuria. Kirjan voi pitää mukana ja siihen voi huoletta syventyä ilman että ympäristö paheksuisi syrjäänvetäytymistä. On Shakespeare, Tolkien, Rowling, Irwin, King, Linna, Päätalo, Pratchett, Miller. On kirjoja jotka kuuluvat yleissivistykseen ja on dekkareita jotka ovat hömppää. Ihmissuhdeoppaat, horoskoopit, niteitä joka lähtöön aina fantasiasta filosofiaan.
"Mikset sinäkin voisi lukea enemmän? Olisi niin kiva keskustella kirjoista, voisitko olla pelaamatta? Sehän on ajanhukkaa."
Jos pelaisin yhtä paljon kuin puolisoni käyttää kirjoihin aikaa, niin olisin pahimman luokan peliriippuvainen narkkari jolle mikään kannetta konsoli/pelilaite/tabletti eri yhdistelemineen ei olisi tarpeeksi. Mutta kun on kirja, niin se on ihan ok. Kirja voi olla ihan huoletta pulpetilla, lääkärin työpöydällä, junan ravintolavaunussa, mutta pelikonsoli ei. Ei mitenkään, ei koskaan ilman että joku huomauttaisin asiasta.
Pelaaminen harrastuksena loppui kuin seinään lasten tultua osaksi elämääni. En enää harrasta pelaamista, harrastan pelikulttuuria, joka sekin on jonninjoutavaa ajanhukkaa. Pelaaminen ei koskaan pääse samalle tasolle kuin kirjallisuus/muu viihde. Pelaamisen Nobelia ei tulla myöntämään ikinä.
Valitettavasti.
Hyvä kirjoitus!
Hyvä kirjoitus!
Olen jo vuosia sitten päättänyt, etten ala vakavamieliseen suhteeseen sellaisen naisen kanssa, jolle pelaaminen on "ongelma", jolle se on "älytöntä ajan hukkaamista". Pelaaminen on minulle harrastus, jota pyrin toteuttamaan tunnin tai pari joka päivä samalla tavalla, kuin moni haluaa päivittäin katsoa tietyt tv-sarjojen jaksot tai rentoutua päivän jälkeen kirjan tai jonkun vastaavan kanssa.
Tähän mennessä päätös on pitänyt ja siksi, omaa jälkikasvua ei vielä ole. Saa nähdä, tuleeko sitä edes :D Olenko liian narsisti, kun haluan vuorokauden 24 tunnista itsellenikin pari? :D
Oikea periaatteen mies:D Eipä
Oikea periaatteen mies:D Eipä tuo kovin narsistista ole, jos haluaa pari tuntia päivästä viettää itsekseen tehden jotain mukavaa. Ja kyllähän se tekee hyvää sille parisuhteellekin kun molemmilla on myös se jokin oma juttu yhteisten harrastusten lisäksi.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi