Mariosta

Mario täytti hiljattain 25 vuotta. Se on kunnioitettava ikä mille tahansa videopelihahmolle, mutta Mariosta on neljännesvuosisadan aikana kehkeytynyt kaikkialla tunnistettava ja myyttiset mittasuhteet saanut henkilö. Hänen nimensä merkitsee monelle ikuista kamppailua, jota hyvä käy pahaa vastaan. Mario, hänen lemmittynsä Peach ja hänen perivihollisensa Bowser ovat ikuisessa kolmiodraamassa, jolle ei näy loppua. Välillä kaikki Mario-universumin hahmot käyvät pelaamassa golfia, lautapelejä tai ajamassa mikroautoilla, mutta lopussa palataan aina perusasetelman ääreen. Tässä asetelmassa mustasukkainen Bowser kidnappaa Peachin ja sulkee tämän linnansa uumeniin. Sitten Mario lähtee pelastamaan prinsessaansa. Lopuksi seikkaillaan monimutkaisissa kentissä, joihin Bowser on ripotellut esteitä viiksekkään putkimiehemme eteen.

Mario näyttää kuitenkin kerta toisensa jälkeen, että esteet on tarkoitettu voitettavaksi. Syntymäpäiväsankarin nimissä on julkaistu lukemattomia pelejä, mutta niistä muutama on ylitse muiden. Huippuhetkiin kuuluvat muun muassa hänen ensimmäinen todellinen pelinsä, Super Mario Bros. (1985), kaikkien aikojen parhaimpiin jatko-osiin kuuluva Super Mario Bros. 3 (1988), uskomattoman hyvä Super Mario World (1991) ja Marion 3D-aikaan tuonut Super Mario 64 (1996). Monissa näistä peleistä seikkailee myös Marion veli, Luigi, mutta hän on aina jäänyt kuuluisamman ja menestyneemmän isoveljensä varjoon. Veljesten välisissä kahnauksissa riittää ammennettavaa.

Parhaat Mario-julkaisut ovat mielikuvituksen riemuvoittoja. Ne ovat tasohyppelypelejä, joiden suunnittelijat ovat päästäneet luomisvimmansa valloilleen. Onnistuneimmat Mario-radat ovatkin mielikuvituksellinen yhdistelmä hyppyreitä, rotkoja, vaakoja, voimasieniä, tulikukkia, pilviä, labyrinttejä, vesiesteita, aavikkoja, ruohoa, jäätä ja mitä oudoimpia vihollisia. Mario on sankarinuransa aikana taistellut muun muassa lihansyöjäkasveja, kilpikonnia, taistelukaloja ja muita mönkijöitä vastaan. Kaikki ne päihittämällä Marion nimi on saavuttanut eeppiset mittasuhteet.

Mario on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin epätavanomainen sankari. Hänellä on viikset, maha, naurettavat haalarit ja työ putkimiehenä. Lisäksi hän puhuu englantia hassulla aksentilla. Ei ihme, että muutamat Mariosta tehdyt elokuvat ovat olleet todella huonoja. Mario kuuluukin vain ja ainoastaan videopeleihin. Hän kuuluu siihen taianomaiseen ja kaiken hyväksyvään todellisuuteen, johon kirjallisuudella, elokuvilla tai meidän maailmallamme ei ole mitään asiaa. Parhaat videopelit ovatkin juuri niitä, jotka eivät yritä epätoivoisesti kopioida Hollywoodia. Sellaisiin peleihin kuuluvat muun muassa Nintendon lippulaivasarjat, kuten Zelda tai Mario. Näistä Mario tulee kuitenkin olemaan ikuisesti se paras.

(Tämä teksti on aiemmin julkaistu Merkintöjä-blogissa osoitteessa http://marstravolta.blogspot.com/2010/09/mariosta.html)