Kun Halo: Reach julkistettiin, pelaajat saattoi jakaa karkeasti kahteen kastiin: Eräät ihmettelivät pelin nimeä ja sen viitoittamaa planeettaa. Miksi antaa pelille nimi tyhmän planeetan mukaan eikä esimerkiksi tyylikkäästi Halo Zero? Halo-fiktioon syvällisemmin perehtyneet pelaajat puolestaan pyyhkivät riemun kyyneliä silmistään – tai no ainakin melkein. Reachilla on ollut merkittävä rooli pelisarjan taustatapahtumissa. Aihetta käsiteltiin enemmän Eric Nylundin romaaneissa Fall of Reach ja First Strike, ja yritettiinpä Halo-leffaakin saada kyhättyä planeetan traagisten tapahtumien ympärille. Pelin sijoittaminen Reachille on ainakin mainio korvike, ellei paras mahdollinen tapa kertoa lisää aiheesta.
Ken salaisuuksien kehtoa keinuttaa
Reach muistuttaa maisemiltaan Tellusta, mutta tämä on osittain seurausta ihmiskunnan toimista. Planeetalle saapuneet maan asukit muokkasivat ympäristöä ihmisille sopivammaksi 2400-luvulla. He eivät kuitenkaan voineet poistaa tiettyjä ominaispiirteitä, kuten kivipallon suhteellisen suurta kokoa ja rankkojen törmäysten muokkaamaa kasvokuvaa. Planeetan lähellä sijainneet kaasupilvet aiheuttivat myös näyttäviä ilmiöitä ilmakehässä.
Ihmiskunnan miehittämät planeetat voidaan Halo-universumissa jakaa kahteen kastiin: sisäisiin ja ulkoisiin siirtokuntiin. Epsilon Eridania kiertävä Reach kuului ensin mainittuun luokkaan. Sen katsottiin olevan käytännössä Maapallon naapuri ja portti kohti kaukaisempia kohteita. Merkittävä osa planeetan ensimmäisistä siirtolaisista saapui itäisestä Euroopasta, mikä selittää monien paikkojen nimet. Lisäksi monilla alueilla puhutaan muun muassa unkaria. Maanviljelykseen ja muuhun perinteisempään elinkeinoon perustuva elämäntapa ei missään vaiheessa kadonnut Reachilta, mutta planeetan sijainti teki siitä otollisen rakennuspaikan UNSC:n (United Nations Space Command) asevoimien tukikohdalle. Näinpä planeetasta kehittyi lopulta vahvimmin varusteltu ja suojeltu linnoitus Telluksen jälkeen.
Reachilla rakennettiin muun muassa avaruusaluksia. Lisäksi se toimi koulutuspaikkana monille sotilasjoukoille, joista merkittävimpänä voitaneen mainita Spartan-II-soturit. Noin kuusivuotiaina kaapatuista lapsista taottiin Reachin maisemissa taistelijoita. Maastoon sijoittuneet harjoitukset tutustuttivat spartalaiset ympäristöön ja tiimityön salaisuuksiin. Kovan koulutuksen lomassa heihin iskostui usko tuhoutumattomasta linnoituksesta. Reach oli heille koti – siinä merkityksessä kuin se vain saattoi olla, veiväthän tehtävät sotilaita myöhemmin UNSC:n hallitseman avaruuden laidalta toiselle.
Planeetta sai toimia tukikohtana myös monille muille hankkeille, joita Office of Naval Intelligence eli tuttavallisemmin ONI orkestroi sen pinnalla ja pinnan alapuolellakin. Näistä salaisuuksista kaikki eivät varmasti näe päivänvaloa koskaan. Maan päältä tarkasteltuna ONI:lla ei välttämättä näyttänyt olevan valtavasti kapasiteettia mystisiin projekteihin, mutta planeetan syvyyksiin kätkeytyi niin sanottu Castle-tukikohta, jonka työntekijöihin kuului muun muassa eräs tohtori Catherine Halsey. Hän toimi Spartan II –projektin äitinä. Siviilihenkilönä Halseyllä oli ainutlaatuinen suhde supersotilaisiin. Toisaalta hän kantoi myös syyllisyyttä lapsien sieppaamisesta. Spartan-III-sotureilla ja tohtorilla ei ollut aivan samanlaista suhdetta, sillä kyseisen projektin juonivat muut henkilöt hänen selkänsä takana kaukana Reachilta. Kolmosluokan spartalaiset olivat halvempi ja kömpelömpi versio kalliista mutta menestyksekkäästä kakkossarjasta. Siinä missä Master Chief ja kumppanit keräsivät lopulta kunniaa myös lööpeissä, kolmosia käytettiin vaivihkaa itsemurhaoperaatioissa. Kakkosia tai kolmosia, kyseinen toiminta ketutti Halseyta yhtä kaikki.
Ne ovat täällä!
Kaikki eivät luonnollisesti olleet tyytyväisiä UNSC:n Maa-keskeiseen hallintoon. Joidenkin mielestä keskenkasvuisia ulkoisia siirtokuntia syrjittiin ja hyväksikäytettiin, jotta sisäiset planeetat voisivat kukoistaa. Tästä syntyi kapinallisliike, jonka kanssa UNSC joutui todellisiin vaikeuksiin. Vakuuttavista puolustuksistaan ja asevoimien läsnäolosta huolimatta Reach ei säästynyt kapinallisten iskuilta. Tämä luonnollisesti horjutti hallituksen asemaa, mutta se oli vielä pientä verrattuna myöhempiin koitoksiin Reachilla.
Ihmiskunnan ja covenant-muukalaisliittouman välinen sota käynnistyi 2500-luvun alkupuoliskolla, eikä se sujunut missään vaiheessa UNSC:n kannalta hyvin. Vihollisjoukot tuhosivat systemaattisesti ulkoisia siirtokuntia ja lähestyivät hiljalleen Reachia ja Maapalloa. Näiden sijaintia pyrittiin piilottelemaan monin tavoin, mutta lopulta erään kapteeni Keyesin alukseen vaivihkaa kiinnitetty luotain paljasti Reachin koordinaatit muukalaisille. Samanaikaisesti UNSC ja tarkemmin sanottuna ONI valmisteli suurta operaatiota planeetan pinnalla. Tarkoituksena oli kaapata muukalaisalus, lentää se heidän kotialueelleen ja siepata sieltä liittouman johtoporras aselevon toivossa. Mahdottomalta kuulostava tehtävä vaati parhaista parhaimmat sotilaat. Ei siis ihme, että missioon valittiin jäljellä olleet kolmisenkymmentä Spartan-II-taistelijaa.
Soturit valmistettiin tehtävään tarjoamalla heille päivitetyt taisteluhaarniskat. Lisäksi operaatiota varten suunniteltiin Halseyn aivoihin pohjautunut Cortana-niminen tekoäly. Spartalaisten kyydiksi valittiin vanha ja raihnainen Pillar of Autumn -risteilijä, joka kunnostettiin tehtävän vaatimalle tasolle. Jacob Keyesin kipparoima avaruusalus oli juuri valmistautumassa lähtöön Reachin kulmilta, kun viestimistä kaikui ikävä hälytys: vihollinen oli hyökkäämässä planeetalle. Tähtijärjestelmässä käytiin satojen alusten välinen eeppinen taistelu vailla vertaa. Kuten aina, UNSC otti väkisinkin turpaan. Muukalaiset onnistuivat huomaamatta lähettämään joukkoja kuljetusaluksilla planeetan pinnalle, ja invaasio oli alkanut.
Synkän tilanteen takia supersotilaiden suuri tehtävä sai luvan odottaa. Spartalaiset jaettiin nopeasti kahteen ryhmään: Master Chiefin johtama pienempi tiimi lähti tuhoamaan navigaatiotietokantaa eräältä telakalla kyyhöttäneeltä pikkualukselta. Suurin osa spartalaisista lähetettiin kuitenkin Reachin pinnalle auttamaan maataisteluissa ja puolustamaan generaattoreita, joilla tuotettiin sähköä kiertoradalla killuneille MAC-tykeille (Magnetic Acceleration Cannon). Nämä jättimäiset mörssärit antoivat UNSC:lle edes jonkinlaisen mahdollisuuden puolustautumiseen.
Pinnalle lähetettyjen sotureiden tehtävä alkoi heikosti, kun muutamat spartalaiset eivät selvinneet rajusta laskeutumisesta. Heidän piti hypätä vihollistuleen joutuneesta aluksesta kilometrien korkeudesta. Joukko kokosi kuitenkin itsensä ja jakaantui edelleen pienempiin ryhmiin. Osa jäi puolustamaan generaattoreita, kun taas osa kävi häiritsemässä vihollisjoukkoja muun muassa tuhoamalla yhden joukkoja pinnalle tuoneista avaruusaluksista. Kiertoradalla Master Chief selvisi ehjin nahoin omasta tehtävästään ja palasi Pillar of Autumnille mukanaan muutama avaruusjääkäri ja kersantti Johnson. Hänen ryhmäänsä kuulunut James katosi avaruuden kylmyyteen, kun taas Linda sai kuolettavat osumat plasmasta. Reachin taistelu oli jo tuolloin käytännössä hävitty, joten alus pakeni tähtijärjestelmästä Master Chiefin ja Cortanan kera. He toivoivat vielä voivansa suorittaa suuren tehtävänsä. Missio oli nyt entistäkin tärkeämpi, kun vihollinen oli murskaamassa Reachia. Pillar of Autumnin karkumatka päättyi lopulta eräälle mystiselle muukalaisrakennelmalle, jonka tunnemme paremmin halona.
Oly Oly Oxen Free
Master Chiefin leikkiessä sankaria ja putsatessa tulvavahinkoja avaruuden kaukaisimmissa kolkissa joutuivat spartalaiset ja muut UNSC-soturit taistelemaan henkensä puolesta Reachilla. Osa heistä onnistui selviämään, sillä jostain kumman syystä muukalaiset eivät tavoistaan poiketen tuhonneetkaan planeetan pintaa tyystin kiertoradalta. Ryhmä spartalaisia vetäytyi Castle-tukikohdan syövereihin ja pakeni sieltä edelleen tohtori Halseyn kanssa syvemmälle vanhoihin kaivostunneleihin. Kaikki eivät ehtineet vetäytymään tukikohdan suojaan. Pieni ryhmä spartalaisia jäi jatkamaan taistelua vihollismiehityksen keskellä amiraali Whitcombin johdolla. Tunneleissa seikkaillut ryhmä puolestaan törmäsi vieraisiin rakennelmiin, joiden Halsey fiksuna naisena päätteli olevan peräisin vielä tuntemattomalta muukalaisrodulta. Samalla saatiin selitys covenantin merkillisille käyttäytymiselle: he metsästivät muinaista artefaktia, jonka ihmisjoukot sattumoisin nyt löysivät planeetan uumenista.
Tilanne alkoi pikku hiljaa näyttää Halseyn ja kumppaneiden kannalta ikävältä, sillä viholliset kaivautuivat vuorenseinämän ja maankuoren läpi muukalaisrakennelmien luo ja piirittivät pienilukuisen joukkion. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin, kun Master Chief palasi kevätretkeltään katsastamaan Reachin tilannetta. Hän oli Cortanan ja avaruusjääkäreiden avustamana vallannut vihollisaluksen, jonka turvin he uskaltautuivat tutkimaan planeettaa lähemmälti. Ylipursimies tunnisti välittömästi spartalaisten tutun hätäviestin ja suoritti eeppisen pelastusoperaation. Iloisen perhetapaamisen seurauksena Halsey, amiraali Whitcomb, joukko spartalaisia sekä mystinen muukalaisesine saatiin turvaan vallatun vihollisaluksen kannelle, ja koko konkkaronkka pääsi pakenemaan Reachilta. Planeetta jäi muukalaisten haltuun, mutta jotain onnistuttiin pelastamaan.
Toimita toivo
Lisäselitystä muun muassa Halseyn salaisista juonista ja Master Chiefin kevyestä puuhastelusta matkalla kohti Maapalloa voi lukea aikaisemmista tarina-artikkeleista. Tämä kuvaus Reachin tapahtumista perustuu suurimmaksi osaksi niin sanotussa laajennetussa fiktiossa kerrottuihin käänteisiin. Jo niiden perusteella voidaan todeta, että planeetan merkitys Halo-sarjan suurten linjojen kannalta on ollut merkittävä, vaikkei sitä ole suoranaisesti peleissä nähtykään. Näinkin sekavan selityksen jälkeen on ehkä helpompi ymmärtää, miksi Reachin tapahtumien näkeminen pelimuodossa kutkuttaa fanien mieltä. Bungie on jo ennen julkaisua viestittänyt, ettei Halo: Reach seuraa tarkalleen romaanien tapahtumia, tästä kielii jo pelin pääosassa seikkaileva Noble Team: joukko aikaisemmin tuntemattomia spartalaisia. Silti ajatus massiivisista taisteluista, lukuisista spartalaisista, potentiaalisista forerunner-salaisuuksista ja muista laajennetun fiktion ihanuuksista asettaa ainakin korkeat odotukset pelin tapahtumille.
