Vaikka E3 2010 on jo muinaista historiaa ja kaikki uutisoimisen arvoinen on uutisoitu, ajattelin vielä palata muistoihin tuosta kahden viikon takaisesta hulabaloosta. Viihde-bisnestä lyhyen aikaa läheltä seuranneena pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa näille suorastaan myyttisille messuille, joita olen jo useamman vuoden seurannut koto-Suomesta video-streamien ja Oliverin ansiokkaan uutisoinnin kautta. Nyt sain työtehtävien puolesta mahdollisuuden päästä tutustumaan menoon paikan päälle, joten pakkohan sitä oli tarrata tilaisuuteen.
E3-messut ovat isot. Tänä vuonna näytteilleasettajia oli kolmisensataa ja kävijöitä yli 45000. Vaikka toiveissa oli bongata Garnett Lee tai David Jaffe tai Shane Bettenhausen tai Matt Chandronait tai joku muu pelialalla pyörivistä idoleistani, käviaika pian selväksi, että tässä ihmismassassa on ihan turha toivoa törmäävänsä sattumalta tuttuihin.
Koska en ollut paikalla lehdistön edustajana, en päässyt lehdistötilaisuuksiin. Enkä viikolle järjestettyjen tapaamisten ja muiden kiireiden vuoksi olisi kyllä kerennytkään. Kaikki julkaisut ja muut uutiset jouduin siis edelleen lukemaan KonsoliFINin sivuilta. Toisaalta paikan päällä pääsi paremmin aistimaan, mikä oli tänä vuonna in ja pop.
Käveleminen Los Angelesin messukeskuksen ovista sisään oli maaginen kokemus. Pääoven yläpuolella möllöttänyt jättimäinen Crysis 2 -juliste sekä ympäröivien talojen seiniä koristaneet pelimainokset tekivät selväksi, mikä on viikon teema. Ovista astuessa olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, ja kun vihdoin sain pääsylipun käsiini, ei melkein kahdenkymmenen tunnin matkustaminen haitannut lainkaan.
Messuilla isot tekijät näkyvät, ja tunnettuja nimiä rummutetaan. Heti pääaulassa oli EA:n Battlefield Bad Companylle ja siihen liittyvälle Gun Clubille omistettu koju, jossa pääsi kokeilemaan BFBC2:n uutta Onslaught-lisäosaa. Tietysti itsestä sai otatettua kuvan jotain pelistä tuttua tussaria pitelemässä.
Meteliä aulassa piti uusi Force Unleashed -pelin esittelyvideo. Lisäksi maisemaa kaunistivat legendaariset booth babet, joita oli tietysti vielä enemmän tavattavissa hallien puolella. Kaunottaret osoittivat ihailtavaa kykyä pitää sädehtivän hymyn naamalla vielä kolmantena messupäivänä, kun noin 75% messuvieraista oli käynyt poseeraamassa kameralle heidän kanssaan. (Hattuarvio siitä, kuinka iso osa vieraista on miehiä.)
Yksi selkeä havainto on, että kaikkien mielenkiintoisimpien pelien ja laitteiden kohdalla on sellainen jono, että lyhyttä yleispalloiluun varattua aikaa ei millään viitsi tuhlata jonossa seisomiseen. Kaikkein eniten aikaa olisi saanut haaskattua yrittämällä päästä ihastelemaan Nintendo 3DS:ää:
Myös Sonyn 3D- ja Move-esittelyihin oli jonkin verran jonoa; tanssi ja nyrkkeily tuntuivat vetävän yleisöä. Microsoftilla taas Kinect kiinnosti, jonottaa olisi saanut sielläkin, jos mieli teki aitajuoksemaan tai jokilauttailemaan.
Itse en pahemmin perusta jonottamisesta, joten vaikka kaverit kyselivät omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi Man Furismo Jivestä, päätin jättää jonottamiset väliin ja hyppäsin Motorstormin puikkoihin.
Kerran tunsin oloni melkein toimittajaksi, kun pääsin todistamaan lehdistölle tarkoitettua esittelyä uudesta Call of Dutysta. Activisionin ystävällinen yhdyshenkilö oli saanut järjestettyä minulle istumapaikan Black Ops -demossa, ja pienen sompailun jälkeen onnistuinkin löytämään itseni messuhallin pysyvistä kokoushuoneista. Nämä sijaitsevat eristetyllä alueella, jolle normaalisti lasketaan vain Media-passin omaavat, mutta hiukan kinuamalla pystyin vakuuttamaan vartijan siitä, että olen menossa paikalle kutsuttuna. Demosta on kirjoitettu about jokaisella muullakin pelisivustolla, joten tyydyn vain toteamaan että tekoäly oli paskaa.
Vuoden teemat tuntuivat pyörivän paljolti liiketunnistuksen ja 3D:n ympärillä. Casual-markkinoille tungetaan joka suunnalta, varsinkin Ubisoftilla on iso into päällä. Liikunnalliset pelit näkyvät myös lisävarustevalikoimassa: kai Suomestakin saa kohta Nike-brandattuja viiden kilon käsipainoja, joihin voi sujauttaa Wiimoten sisään.
Noin muuten messut olivat kiireiset, enkä ehtinyt tarpeeksi tutustua mielenkiintoisiin peleihin, mutta sen siitä saa, kun lähtee ihan muissa (työ)asioissa paikan päälle. Tärkeintä tietysti on päästä luomaan kontakteja alan uutteriin uurastajiin, joista pari esimerkkiä vielä lopuksi:
