Kyseinen peli on näet uskomaton temmellyskenttä parillakin eri tapaa. Miinuspuolia on toki pari kappaletta myös, mutta ei kai niin paljoa, että se pelikokemusta suorastaan pilaisi?
Taas mennään! Ja hyvä niin
The Legend of Zelda -pelisarja on yksi suosikeistani, mutta juuri julkaistua Tears of the Kingdom -peliä varten en ollut kovin täpinöissäni, ainakaan niin paljoa kuin olla voisi. Tämä johtui kenties siitä, että en kovin paljoa videomateriaalia katsonut etukäteen, vaan koetin hypätä edes osittain sokkona seikkailuun.
Ja hyvä niin! Mitä enemmän nimikettä pelailee, niin sitä enemmän tuntuu siltä, että olen vasta raapaissut kokonaisuuden pintaa. Olen nyt seikkaillut arviolta 20 tuntia ja tuntuu siltä, että en ole päässyt edes alkuun.
Tekemistä on tuhottoman paljon, salaisuuksia laivalasteittain ja horisontissa siintävää mielenkiinnon kohdetta sitäkin enemmän. Tämä on yksi niistä seikkailuista, joissa ei yksinkertaisesti voi suunnata pisteestä A pisteeseen B, koska vastaan tulee koko ajan jotain kiinnostavaa, mikä saa poikkeamaan reitiltä. En uskalla edes arvailla, kuinka monta tuntia tämän pelin läpäisemiseen lopulta menee.
Oli miten oli, niin ennen julkaisua ehditiin kuulla kuitenkin jonkin verran soraääniä.
Äänekkäimmissä pelaajissa huolta nimittäin herätti se, että seikkailu sijoittuu samaan pelialueeseen, jonne myös edellinen osa The Legend of Zelda: Breath of the Wild sijoittui. En tästä kovin huolissani itse koskaan ollut, sillä onhan noita ennenkin nähty. Lähes joka Yakuza-pelissä (sarjan nimi on nykyään Like a Dragon) seikkaillaan Kamurocho-kaupunginosassa, mutta siitä huolimatta sinne palaa joka ikinen kerta innoissaan. Sen verran maisemat ovat aina muuttuneet, mikä on myös osa viehätyksestä. Jotain tuttua ja jotain uutta.
Tears of the Kingdomissa on toki sama pääasiallinen pelimaailma, mutta soppaan on heitetty useampi makuun vaikuttava seikka.
Ensinnäkin tutut alueet ovat muuttuneet todella paljon sitten edellisen osan. Itselläni on haasteita tunnistaa monia alueita edellisestä seikkailusta. Toki aiemman pelin julkaisusta on jo useampi vuosi, mikä saattaa vaikuttaa omiin muistikuviini. Siitä huolimatta Nintendon tiimille pitää antaa iso käsi tuttujen ympäristöjen mylläämisestä.
Sen lisäksi uutta koluttavaa on paljon. Hengästyttävän paljon. Uutena tutustuttavana ovat trailerien valokeiloissa näkyneet taivaalla killuvat saaret, jotka ovat parhaimmillaan massiivisia. Eikä siinä vielä kaikki, sillä mukaan on ympätty vielä niitäkin isompi synkkä soppi, jossa riittää lääniä hulvattoman paljon. Uusia kulmia ja etenkin salaisuuksia on kahmalokaupalla.
Vielä näitäkin asioita isompi plussa ovat uudet mekaniikat, joiden avulla pelaajat pystyvät muun muassa kelaamaan esineiden aikaa taaksepäin, kiinnittämään asioita toisiinsa sekä rakentamaan ties minkä sortin rakennelmia ja kulkupelejä. Myös niinkin yksinkertainen asia, kuin ylöspäin liikkuminen kiinteiden pintojen läpi, on saatu yhdistettyä muutamiin aivopähkinöihin varsin nokkelasti.
Pientä hymynkaretta omaan suupieleen sai niinkin yksinkertainen asia, kuin pitkän keihään yhdistäminen toiseen pitkään keihääseen. Lopputuloksena on älypitkä kepakko, jolla voi iskeä vihulaisia useamman metrin päästä.
Näitä uusia mekaniikkoja on mahdollista käyttää todella monipuolisesti, pelin vihjaamissa kohdissa että niiden ulkopuolella. Usein lopputuloksena on tunne, että eteen asetettu aivopähkinä tuli ratkaistua tavalla, jolla sitä ei ollut tarkoitus. Tässähän tulee oikein älykäs olo.
Pikkuotukset tuleen
Mutta se rakentelu! Katsokaapa muutamia esimerkkejä siitä, miten rakennusmekaniikkoja on käytetty hyväksi.
Ensin monipyöräinen ajopeli.
Ja totta kai jotain tämän sortin höpöilyä on myös rakennettu.
Iso hupi tuntuu olleen myös ympäri pelimaailmaa möllöttävien Korok-hahmojen… pistäminen kärsimään. Siellä täällä Hyrulea on näet pieniä Korok-olentoja, jotka olisi määrä toimittaa lajitoveriensa luokse tavalla tahi toisella. Ympäri sosiaalista mediaa on kuitenkin jaettu videoita, joissa nämä otukset on pistetty tavalla tahi toisella lentämään, putoamaan, kärventymään ja raahautumaan hevosten perässä.
Esimerkki kaksi:
IGN kokosi useampia esimerkkejä:
Tears of the Kingdom antaa pelaajalle käytännössä vapauden tehdä melkeinpä mitä vain heille annetuilla rakennuspalikoilla ja kyvyillä. Lennä raketilla yläilmakehään? Onnistuu. Rakenna mecha, joka ampuu raketteja ja sylkee tulta? Toki. Jokialus, jota ohjata itse? Totta kai.
Jos muistelee artikkelejamme kaikesta siitä, mihin The Legend of Zelda: Breath of the Wildin pelimoottori taipuu, niin ne tuntuvat tähän verrattuna pieneltä puuhastelulta. Edellisessä pelissä kun pystyi vaikkapa pykäämään pieniä ilmalaivoja tai matkustaa kivien päällä. Niinpä, pientä puuhastelua. Nyt ollaan ihan eri atmosfääreissä.
Joku voisi vaikka veistellä, että kun pelinkehittäjien ei tarvitse keksiä pyörää täysin uudelleen (luoda pelimaailmaa omine sääntöineen täysin alusta asti), niin lopputuloksena on tämän sorttinen neronleimaus.
Pari pilveä näillä hopeareunuksilla
Muutamat miinuspuolet ovat tulleet vastaan, joko omina huomioina tai sitten sosiaalisen median kautta.
Yleisin narina lienee, että kyseessä ei ole se kaunein peli ikinä siinä mielessä, että pientä sahalaitaa sun muuta ainakin omalla töllöttimelläni kyllä näen. Melkein halajaa ulkoista näytönohjainta käyttöön. Etenkin aloitusalueen katsominen sattui paikoitellen silmiin ennen siihen tottumista. Myös ruudunpäivitys muutamissa kohti ottaa osumaa. Toisaalta kyseessä on Switch-peli, minkä lisäksi vieläpä todella mallikelpoinen sellainen. On suoranainen ihme, millaista jälkeä ja kuinka iso maailma Nintendolla ollaan vanhasta sotaratsusta saatu.
Itseäni enemmänkin harmittava asia on, että kontrollien kanssa oli itselläni kosolti ongelmia. Sekoitin juoksemisen ja hyppäämisen napit koko ajan toisiinsa, mikä johti usein fataaleihin virheisiin taisteluissa. Harmillisesti namiskojen toimintoja ei voi muokata mitään kautta itse pelissä. Itse konsolin asetuksissa sentään jotain voi säätää, mutta en tähän rumbaan halunnut lähteä. Ei auttanut kuin tottua. (Päivitys: Kommenteissa tuli mainintaa, että juurikin nuo kaksi painiketta voi kuin voikin vaihtaa päittäin. Mainiota! Vielä laajempi asetusvalikoima kontrolleihin olisi silti mukava lisä.)
Somessa näin myös harmittelua siitä, että välinäytösten tekstitystä ei saa millään pois päältä. Pieni asia, mutta toivoisi tuonkin asian säätämisen olevan nykyaikaa.
Varmasti enemmänkin huomioitavaa olisi, mutta näitä kolmea enempää en ole vielä itse huomannut tahi lukenut muiden kirjoittelevan.
Näistä asioista huolimatta pitää todeta, että se ne ovat kovin pienessä roolissa kokonaiskuvassa. Tears of the Kingdom on sen sorttinen seikkailu, joka on kyllästetty salaisuuksilla, tekemisen ilolla ja kekseliäillä mekaniikoilla.
Tässä vaiheessa pitää todeta, että pienet miinukset eivät vaikuta niin paljoa tekemisen puhtaaseen iloon, joten kyseessä on arvosanaltaan 5/5-peli. Helposti.
Lisää aiheesta:
Kommentit
Juurikin hypyn ja juoksun voi
Juurikin hypyn ja juoksun painikkeet voi pelin asetuksista vaihtaa päittäin. Näin tein itsekin kun tuntuu luontevammalta ja pelasin Botwinkin näin.
Voihan pukeli, sieltä se
Voihan pukeli, sieltä se tosiaan löytyy se asetus! Kiitämme! Ilmankos oli niin ongelmia tuolla toisella tapaa. Ja sitten pääseekin opiskelemaan nuo napit uudelleen, kun tuli tuo toinen jotenkuten hanskattua :D
Tulee mieleen noista "väärin
Tulee mieleen noista "väärin päin" olevista napeista monet pelit, joissa ympyrä oli X ja toisinpäin. Se oli aina ajatuksia sotkevaa vaikka kuinka niitä pelejä pelasi ja varmasti olisi vielä nykyäänkin.
Harmittavasti en nyt muista yhtään niitä nimeltä mutta kyllä niitä useampia on vastaan tullut.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi