Petri Katajan blogi
Joskus tästä täydellisestä suorittamisesta palkitaan hulppeasti ja joskus... matkan päätepisteessä siintävä asia ei ole matkan arvoinen.
Hyrylän sotilaat suorittamassa
Otin äskettäin asiakseni pelailla Nintendon Switch-konsolille julkaistun Hyrule Warriors: Age of Calamity -toimintaseikkailun täydellisen 100-prosenttisesti. Ja mikäpä siinä, kyseessä on oivan viihdyttävä nimike, kuten arviomme kertoikin vuonna 2020. Ei se kaunein tuotos päällä maan, mutta varsin viihdyttävä.
Omega Force -studion kehittelemä nimike yhdistää Zelda-maailman Warriors-sarjan pelimekaniikkaan, mikä tarkoittaa hack and slash -tyylistä toimintaa, jossa pelaaja voi yhden tehtävän aikana päihittää satoja ellei jopa tuhansia vihollisia. Tuotos ammentaa hahmonsa sekä maailmansa konsolin kehuttuakin kehutummasta The Legend of Zelda: Breath of the Wild -seikkailusta. Age of Calamityllä on eri genre, mutta siinä on myös paljon samaa Breathin kanssa.
Arviota varten koin Age of Calamity -rymistelyn lopputeksteihin asti, mutta sen jälkeen pelialueena toimivalla kartalla oli kosolti tehtävää.
Lainataan arviota hitusen: "Pelin päähubina toimii Hyrulen kartta, jolta valitaan, mikä koitos otetaan seuraavaksi työn alle. Varsinaisten tehtävien lisäksi valittavana on alati kasvava määrä muita taisteluita, jotka ovat pienimuotoisempia yhteenottoja vihollisparvien kanssa. Osassa koitoksista treenataan tiettyjen hahmojen muodossa, toisaalla mitellään isompien välipomojen kanssa ja silloin tällöin harjoitellaan eri kykyjen käyttöä."
Näissä taisteluissa ansaitaan ties minkä sortin resursseja ikiaikaisista muttereista vihollisten sarviin, kanankoivista sisiliskoihin. Unohtamatta tietenkin rahaa. Kaikkia näitä härpäkkeitä käytetään avaamaan erilaisia "sivutarinoita", jotka palkitsevat pelin sankareita ylimääräisillä energiapalkeilla, uusilla hyökkäyksillä ja vaikkapa uutuuttaan kiiltävillä kauppapaikoilla.
Muttapa mutta. Kaiken mahdollisen avaaminen vaatii järkyttävän määrän näitä resursseja perhosista erilaisiin jalokiviin. Kerättävää riittää huomattavan paljon, eikä kaiken tarvittavan haaliminen omaksi onnistu noin vain. Helpoin tapa on katsoa, mitä kilkkeitä uupuu ja avata sen jälkeen Google. "Helppo tapa saada keltaisia lizalfoksen häntiä" (lontooksi tosin) on muun muassa yksi haku, joka tuli tutuiksi tämän prosessin aikana.
Eipä siinä. Samalla rojua kerätessä tuli pelattua vihoviimeiset sivutaistelut, jotka odottivat vielä tekemistään. Ja! Ohessa tuli avattua myös se yksi ja ainoa hahmo, jota en ollut vielä saanut napattua käyttööni. Tiesin, mikä tuo soturi periaatteessa oli, mutta pääsipä korsto silti yllättämään.
Ohessa spoileria tuosta viimeisestä hahmosta. Älä katso oheista kuvaa, mikäli et halua tätä ylläritaistelijaa tietää.
Viimeinen hahmo oli itse pelin pahis, Calamity Ganon. Kyseinen korsto on kookas mätkijä, jolla on vekkulia pätkiä vihollisia kumoon.
Hauskan erilainen soturi, jonka otti mieluusti käyttöön. Mainiota!
Mutta sitten sitä sataprosenttista suorittamista kohti
Resurssien keräämistä kesti monen monta tuntia, mutta viimein homma oli melkein valmis. Mutta kuinkas sitten kävikään. Jotta kaksi viimeistä sivutarinaa saa avattua, pitää joka ikisestä tarinatehtävästä kerätä Korok seed -nimisiä kikkareita, joita saa etsimällä kenttiin piilotettua Korok-hahmoja.
En ollut löytänyt noin puolta tarinakoitoksiin piilotetuista Korokeista, joten... tarve olisi pelata iso osa päätehtävistä uudelleen. Noh, en olisi tätä halunnut tehdä, mutta koska tälle tielle pelin täydestä läpäisemisestä oltiin jo lähdetty, niin okei, jatketaan sitten.
Jälleen Google apuun ja katsotaan, missä nuo Korok-mölliäiset oikein ovat. Jos muiden resurssien keräämiseen meni monen monta tuntia, niin sama tilanne oli valitettavasti myös päätehtävien uusiopelailussa. Ehhh, pidempi urakka edessä.
Ja kun tarinakoitokset oli koluttu, niin selvisi, että tämäkään ei ole vielä tarpeeksi. Jo kasaan kerätyn tuuban lisäksi noita Korok-papanoita olisi vielä 12 kappaletta piilotettuna eri sivutehtäviin. En ollut löytänyt näitä aiemmin yhden yhtä, enkä nähdäkseni nähnyt mitään tapaa selvittää, missä nuo oikein piileksivät. Ei siis muuta kuin Google jälleen laulamaan.
Mutta lopulta, LOPULTA, olivat kaikki kilkkeet kerättynä. Vielä tehtävänä olisi avata vihoviimeiset sivujuonteet, jotta homma olisi valmis ja pääsisin käsiksi siihen oletettavasti hulppeaan palkintoon, minkä 100-prosenttisesta suorituksesta saa.
Parit napinpainallukset ja ruudulle ilmestyy oheinen kuva.
Onneksi olkoon, sait avattua päähahmona toimivalle Linkille uuden hatun.
Uuden hatun.
No okei, vaikka ilmoitusta ei tullutkaan, niin auki sai myös uudet housut sekä nutun. Kaikki rytkyt tuttuja aiemmasta Hyrule Warriors -pelistä. Noh, jippii.
Tässä tapauksessa palkkio ei tunnu millään tapaa vaivan arvoiselta.
Toki itse pelailu ei ollut kamalaa, sillä muuten en olisi koko haasteeseen tarttunut. Age of Calamity on varsin mukavaa koettavaa, joten matka oli määränpäätä hauskempi.
Mutta silti. Eivät nuo uudet vetimet tunnu vaivan arvoiselta. Etenkään, koska en niitä käyttänyt yhdessäkään taistelussa, vaan suljin pelin ja pistin sen hyllyyn.
PlayStationilla tai Xboxilla pelin täydellisestä suorituksesta olisi tietenkin saanut pystejä ja gamerscore-pisteitä, mutta Switchillä ei moista mekaniikkaa ole. Jos olisikin, niin en itse noiden saavutusten perässä ole koskaan jaksanut sen kummemmin juosta.
Mutta joka tapauksessa tuntuu, että tässä tapauksessa ei kannata nähdä vaivaa palkinnon kuva silmissä kiiluen.
Lisää aiheesta:
