Ensin figuuri- ja lautapelit, sitten vasta tietokone- ja konsolipelit. Warhammer 40,000 on sarja, joka loistaa omalla maaperällään. 80-luvun lopulla luotu miniatyyripeli kehittyy edelleen, tällä hetkellä yhdeksännen laitoksen turvin. Sen sijaan julkaisija Games Workshop on päästänyt lisenssin tuuliajolle, joka on johtanut monenlaiseen keskinkertaisuuteen.
Tiukka lore-core
Warhammer 40,000 -sarjan tausta on vuoropohjaisessa figuuripelissä, joten on täysin luonnollista, että suuri osa genren piirissä syntyneistä peleistä on erilaisia taktisia ammuskeluita tai strategiapelejä. Ensimmäiset askeleet pois figuurisotimisesta otettiin lautapelien muodossa. Lautapelit Space Hulk ja Space Crusade saivat myös käännöksensä aikansa alustoille, kuten Amigalle, Atarille, C64:lle ja lopulta myös PC:lle. Tästä huolimatta 90-luvun aikana syntyi vain muutamia pelejä, nekin vuoropohjaisia ammuskeluita.
Varsinainen taustalore kehittyi kuitenkin kovaa vauhtia, ja esimerkiksi ihmiskunnan kronologia on melkoista luettavaa. Halukkaille on tarjolla satojen kirjojen verran vaihtelevan tasoista tarinaa ihmiskunnan synkästä tulevaisuudesta. Kulttuurikone on siis selkeästi kovassa iskussa, eikä ammennettavaa tarvitse etsiä kaukaa.
2000-luvun alussa Games Workshopilla herättiin siihen, että lisenssistä on muodostunut paitsi seksikäs, myös arvokas. Lisenssimoottori pärähti käyntiin hitaasti, sillä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä THQ:lla oli yksinoikeus lisenssiin. Sen jälkeen lisenssi avattiin vapaampaan jakeluun, joka johti kaikenlaiseen ihmeellisen tauhkan julkaisuun.
A:sta tripla-A:han?
Ongelma ei ole kuitenkaan siinä, että suurin osa julkaisusta olisi erityisen surkeita. Pikemminkin asia kääntyy siten, että näin suuresta julkaisupoolista merkittävä osa on kolmen tähden pelejä. 2010-luvun aikana syntyi yli kolmekymmentä peliä, enkä silti ole varma olisinko osannut nimetä niistä yhtäkään. Brändintunnistus kuitenkin toimii – varmaankin sen vuoksi, että lähes jokaisen pelin nimi on muotoa Warhammer 40,000: XXX – mutta yksittäiset nimikkeet piiloutuvat brändin taakse.
Kokoomuksen vanhan vaalisloganin mukaisesti: "Yksi hyvä toimisi varmaan paremmin." Julkaisuluettelosta löytyy ihan hyviä, aika kivoja ja jopa neljän tähden arvoisia teoksia, mutta se suuri johtotähti on kateissa. Tarjolla on nyt paljon keskihyvää A- ja AA-tason tuotosta, mutta kenties jossain välissä olisi aika tempaista pystyyn isomman skaalan AAA-pläjäys?
On liiketoiminnan kannalta ymmärrettävää, että listattu pörssiyhtiö Games Workshop ei voi ottaa kohtuuttomia riskejä. Tämän hetken strategia on selkeästi lisenssipohjainen "pienet riskit, keskisuuret tuotot". Yhtiön vuotuinen liikevaihto on 400 miljoonan euron luokkaa, joten siitä ei lohkea helposti suuren tietokonepelikehityksen vaatimia miljoonia. Nykymallilla Games Workshop saa runsaasti helppoja tuloja, enkä ole varma kuka olisi valmis ottamaan riskiä suuren maailman julkaisusta.
What do?
En oikein tiedä, mitä tilanteelle olisi tehtävissä. Tuntuu siltä, että Games Workshopin fantasiagenre Warhammer, ilman tuhatlukuja, on saanut parempaa kohtelua. Erityisesti Total War -moottorilla toteutetut strategiapläjäykset ovat olleet toimivia, vaikka sen uusin ilmentymä Total War: Warhammer III tarjosikin vain lisää sitä samaa. Olisikohan aika tehdä samat Total War -temput myös scifi-genren puolella?
Tänäkin vuonna tarjolle on tulossa Warhammer 40,000: Darktide ja Warhammer 40,000: Space Marine 2 -pelit. En pidätä hengitystäni, mutta toivon parasta. Hieman yllättävänä liikkeenä kehitteillä on Warhammer 40,000: Rogue Trader -roolipeli. Voisiko uusi avaus pois pelkistä ammuskelu- ja strategiapeleistä onnistua?
Kenties mediaympäristöä pitäisi laajentaa kirjoista elokuviin? Yksi animaatioelokuva onkin saatu aikaan, luonnollisesti keskinkertainen sellainen. Niin tai näin, tällä hetkellä paras tapa nauttia Warhammer 40,000:n multimediasta on katsoa fanien tekemiä videoita, joita voi kuunnella vaikkapa Sabatonin musiikin tahtiin:
