Kauhunväristyksiä-blogissa käsitellään populaarikulttuurin kauhuteemaista tarjontaa.
The Cat Lady (PC)
Lempipeleistäni kysyttäessä yltää psykologinen kauhuseikkailu The Cat Lady aina listani kärkisijoille. Puolalaisen Remigiusz Michalskin kehittämä teos on The Devil Came Through Here -trilogian ensimmäinen osa ja teemoiltaan varsin synkkä: pelin tapahtumat kietoutuvat vahvasti masennuksen, itsemurhan sekä yksinäisyyden tunteen ympärille. Olen kai aikojen saatossa onnistunut rakentamaan ympärilleni suojamuurin, eivätkä rankatkaan aiheet yleensä onnistu kaivautumaan ihoni alle, mutta The Cat Lady vei minut ajelulle tunteiden vuoristoradalle. Seikkailu sai minut itkemään, nauramaan sekä säpsähtämään pelosta – melkein koko tunteiden kirjo tuli koettua pelin parissa. Ei kannata säikähtää vuonna 2012 julkaistun The Cat Ladyn rosoista ulkonäköä, sillä rohkeimmille on luvassa yksi pelimaailman koskettavimmista ja surullisimmista kertomuksista.
Goetia (PC, Switch, PS4, Xbox One)
Ranskalaisen Susheen kehittämä point and click -kauhuseikkailu Goetia hurmasi minut aikoinaan ihanan synkällä tunnelmallaan. Se kertoo tarinan 12-vuotiaana kuolleesta Abigail Blackwoodista, joka yrittää selvittää mikä koitui hänen kohtalokseen. Vaikka pidin jännittävästä mysteeristä sekä pelin synkän goottimaisesta ulkonäöstä, en koskaan saanut sitä päätökseen. Goetian sisältämät pulmat ovat vaikeustasoltaan aivan mielettömän hankalia (ainakin minulle), joten jouduin lunttaamaan melkein jokaisen pulman ratkaisun läpipeluuohjeesta. Pidemmän päälle tuo alkoi ärsyttämään ja jätin koko homman valitettavasti kesken. Aion kuitenkin vielä jonakin päivänä palata Goetian pariin, sillä mieltäni jäi vaivaamaan mitä Abigailille oikein tapahtui.
Fran Bow (PC, Android, iOS)
The Cat Ladyn lisäksi myös Fran Bow herättää räiskyviä tunteita sieluni synkissä syövereissä. Nuoresta Fran-tytöstä ja hänen Mr. Midnight -nimisestä kissastaan kertova seikkailu pyörii sekin vähän rankempien aiheiden, kuten mielisairauksien sekä henkisen hyväksikäytön, ympärillä. Tästä huolimatta koko aikaa ei onneksi vellota surussa ja itsesäälissä, vaan matkan aikana koetaan myös ilon hetkiä. Tunteikkaan tarinan ja omituisen valloittavan ulkonäön lisäksi tykästyin nimikkeen kekseliäästi suunniteltuihin pulmiin, jotka olivat juuri sopivan haastavia, mutteivät kuitenkaan liian vaikeita. Samalta kehittäjältä on ilmestynyt myös Little Misfortune -seikkailu, joka ei mielestäni yltänyt yhtä korkealle tasolle Fran Bow’n kanssa.
Home Sweet Home (PC, PS4, Xbox One)
En ole selviytymiskauhun suurin ystävä, mutta Home Sweet Home teki minuun vaikutuksen. Periaatteessa se on aivan kuten kaikki muutkin kyseisen genren teokset: siinä yritetään pysyä hengissä ja väistellään erilaisia kummituksia ja pahoja henkiä. Erona toisiin samankaltaisiin tekeleisiin on se, että Home Sweet Home ammentaa inspiraationsa thaimaalaisesta kansantarustosta. Tämä pieni yksityiskohta tekee siitä varsin eksoottisen ja saa luomuksen erottumaan harmaan massan keskeltä. Home Sweet Home on myös tämän listan pelottavin peli, ja möröiltä piilottelemisen aikana tuli säikähdettyä useampaankin otteeseen.
On hyvin harmillista, etteivät nämä videopelit ole nousseet suuren yleisön tietoisuuteen, sillä ne ovat kaikki suurella rakkaudella tehtyjä teoksia. Pientä aihetta iloon antaa se, että ainakin Fran Bow sekä The Cat Lady ovat nousseet kultti-ilmiöiksi, eli molemmilla on pieni, mutta uskollinen fanikuntansa. Onneksi indiekauhugenre elää ja voi hyvin, ja tänäkin vuonna on ilmestymässä monia mielenkiintoisia nimikkeitä.
