Kauhunväristyksiä-blogissa käsitellään populaarikulttuurin kauhuteemaista tarjontaa.
Edgar Allan Poen tarinaan perustuva draama kertoo vaikutusvaltaisesta ja häikäilemättömästä Usherin suvusta. Perheenpää Roderick ja hänen siskonsa Madeline ovat keinoja kaihtamatta luoneet maailmanlaajuisen lääkeimperiumin. Heidän elämänsä ovat olleet yltäkylläisyyden täyttämiä – Madeline on menestynyt bisnesnainen ja Roderickilla on kuusi lasta viiden eri naisen kanssa.
Usherit eivät ole koskaan joutuneet vastuuseen tekemisistään, mutta nyt elämänsä ehtoopuolella olevien sisarusten onni näyttää kääntyneen.
Perheen huoleton elämäntapa alkaa säröilemään, ja pian Roderickin jälkeläiset kuolevat tapaturmaisesti yksi toisensa jälkeen varsin hämärissä olosuhteissa. Kuolemia yhdistää tuntematon mysteerinainen, joka vierailee jälkikasvun luona ennen kohtalokkaita tapahtumia. Pikkuhiljaa Roderickin ja Madelinen menneet teot paljastuvat, ja kaksikko joutuu vastuuseen aiheuttamastaan tuskasta.
Usherin perheen tarina kuullaan Roderickin kertomana. Kaikki alkaa vuodesta 1953 ja päättyy lopulta vuoteen 2023.
Tuttua Flanagania
Mike Flanaganin luoma, kahdeksan jakson pituinen TV-sarja perustuu hyvin löyhästi Edgar Allan Poen tarinaan. Yhtäläisyyksiä näiden kahden formaatin välillä on vain muutama ja eroavaisuuksia sitäkin enemmän. Esimerkiksi tapahtumapaikka ja -aika ovat eri, eikä tarinassa mainita sarjassa nähtäviä Roderickin jälkeläisiä. Poen The Fall of the House of Usherin voi halutessaan lukea netistä ilmaiseksi, ainakin englanniksi.
Usherin talon tuhosta löytyy paljon viittauksia Edgar Allan Poen teoksiin. Itse en sen syvemmin ole Poen töihin tutustunut, mutta tunnistin silti sen kuuluisimman, mustan linnun muodossa liitelevän viittauksen.
Varsinaista kauhua on mukana liian vähän – ainakin omaan makuuni. Joissain kohdin tunnelma yltyy hitusen pelottavaksi, mutta missään vaiheessa ei päästä lähellekään Flanaganin hyytävän The Haunting of Hill Housen tasoa. Mukaan on valitettavasti tungettu myös aivan turhaa säikyttelyä. Suurin osa ajasta vietetään seuraten perhedraamaa ja pitkästyttäviä monologeja, mutta niinhän se on aina Mike Flanaganin sarjojen kanssa.
Jo alusta asti on selvää, että suurin osa sarjassa nähtävistä hahmoista tulee kuolemaan. Heti ensimmäisessä jaksossa nähdään vilauksia hautajaisista, joten katsoja ei oikeastaan pääse jännittämään kuka kuolee ja kuka ei. Suurin osa jännityksestä tuleekin siitä, millä tavalla perheenjäsenet menettävät henkensä. Mukana on muutamia sangen näyttäviä kuolemiskohtauksia, joita en tietenkään halua spoilata. Mutta herkimmät katsojat saattavat joutua inhotuksen valtaan niitä katsellessaan.
Tuttuja kasvoja
Näyttelijäkaarti on suurimmalta osin sama kuin Flanaganin aiemmissa tuotannoissa. Roderickia näyttelee Bruce Greenwood ja hänen siskoaan Madelinea Mary McDonell. Kaksikosta ensimmäinen on aiemmin nähty Julmassa leikissä sekä Doctor Sleepissä. Usherin jälkeläiskatraassa vilisee todella tuttuja kasvoja, kuten ihku Rahul Kohli Napoleonina, räväkkä Kate Siegel Camillena sekä tylsähkö Henry Thomas Frederickinä. Kirsikkana kakun päällä on Mark Hamill, joka näyttelee perheen äreää lakimiestä Arthur Pymiä.
Näyttelijävalinnoissa ei ole valituksen aihetta, vaikka joskus onkin hankalaa katsoa aina samoja näyttelijöitä täysin erilaisissa rooleissa.
Usherin talon tuho ei onnistunut hurmaamaan minua puolelleen. Sarjassa on ihan hyviäkin hetkiä, mutta suurimmaksi osin se on kovin tylsää katseltavaa. Ehkä eniten minua harmittaa se, miten aina innostun Flanaganin uusista sarjoista, mutta joudun kerta toisensa jälkeen pettymään. The Midnight Massin jälkeen kaikki hänen työnsä ovat olleet korkeintaan keskinkertaisia, eivätkä ollenkaan pelottavia.
Lupaan ja vannon, etten enää koskaan innostu Mike Flanaganin kauhusarjoista!
Usherin talon tuho saapuu Netflixiin 12. lokakuuta.
