Forsaken-laajennus puhaltaa kaivattua elämää Destiny 2:n maailmaan, ja hätäisimmät ovat verranneet sitä jo ensimmäisen Destinyn The Taken King -lisäosaan, joka oli häivähdys siitä, mitä pelin olisi pitänyt alusta asti jo olla. Siinä missä vertauskuva toi mukanaan käytännössä yhden alueen sota-aluksen muodossa, on jatko-osan laajennus huomattavasti tuhdimpi paketti monella tapaa.
Saatteeksi
Omakohtaisesti D2:n osalta tuli feidattua siinä vaiheessa, kun sen suurimmat haasteet eivät varsinaisesti enää tuntuneet haasteelta. Keisarin pikari oli reijitetty ja varoituskolmio revitty useamman kertaa palasiksi. Jokusen viikkoa sitä jaksoi mennä ihmisten kanssa lörpöttelemään ja tekemään ne samat asiat, mutta siinä missä esimerkiksi World of Warcraftia ja Final Fantasy MMO:n reinkarnaatiota jaksoi niin sanotusti jauhaa vuosikaupalla, Bungien seikkailu oli ensimmäisen osan tapaan sanalla sanoen – sisältököyhä.
Mainittakoon, että kaikki on nyt tehty paremmin ja hiotummin. Hitto, pääsihän tässä siirtymään konsolimopedilta kunnon pelipenkkiinkin, kun jatko-osa julkaisiin myös tietokoneelle.
Taisin jossain vaiheessa todeta, etten enää Iso Deen maailmaan koske. Potentiaalia tuntuu aina olevan, mutta kyllä päällimmäinen fiilis on aina se toinen Pee, eli pettymys. Huomioiden, että pelisarjan julkaisijana häärii Activision Blizzard, jolla on yli 10 vuoden kokemus MMO-peleistä ja eritoten "end-gamesta", eli kovimmista haasteista ja tekemisestä minkä pitäisi kestää, kestää ja kestää, on tässä valossa hämmentävää katsella Bungien räpeltämistä.
Tekemistä siis on, mutta sepä onkin asia erikseen, että onko tuo turhaa täytettä vai eeppisintä matskua ikinä. Tilanne vaikuttaa olevan ihan hyvin tasapainossa; eri asioita peliltä haluavat voivat kartuttaa varusteitaan eri asioita touhuillen. Omakohtaisesti oheistehtävät eivät sen ihmeemmin napostele, vaan tähtään puhtaasti siihen tekemiseen, minkä palkinnot ovat parhaat. Destinyn maailma ei ole saanut meikäläistä pauloihinsa, eikä pelin henkilöhahmojen touhut jaksa kiinnostella. Poislukien ehkä vähintään dynaamisesti äänehtelevä Lord Shaxx, joka organisoi pelin pelaaja-vastaan-pelaaja-touhuja.
Juu, tämä tarkoittaa myös sitä, että pelin alussa huippudramaattisesti tapettu hahmo X ei aiheuttanut sen ihmeempiä tuntemuksia. Typeriä vitsejä. Eipähän nyt tarvitse enää kuunnella.
Good news, everyone!
Forsaken maistuu hyvältä. Paljon paremmalta kuin aikaisemmat D2-lisärämmäleet. Tavallaan siis allekirjoitan The Taken King -ihastelut, vaikka omakohtaisesti suurimmat pojot peli tulee hankkimaan (tai olemaan saamatta) sen perusteella, mitä sen ns. loppupäässä tapahtuu.
Tekemistä näistä odotelmista huolimatta kuitenkin on, ja aloittaessani tasolta 25, en voi sanoa, että matka tasolle 50 olisi ollut millään tapaa vaivalloinen. Pari iltaa se otti. Joten jos vasta nyt olette miettimässä, että ehtiiköhän vielä tähän junaan, niin sijoitusneuvojan elkein: juuri nyt on oikea aika. Kaverin kanssa pelin tyhjänläntä stoori on naputeltu rennosti läpi viikossa, jolloin pääsee uuden sisällön (Forsaken) pariin. Sillä olettamuksella, että on sen ostanut. Pleikkarin Plussa-palvelun omistajat ainakin taisivat saada peruspökäleen kuukauden ilmaispelinä – uusimman lisäosan julkaisu on näin astetta kevyempi päätös. Kenties.
Voiko peliä moittia liiasta sisällöstä? Siitä vinkkelistä ehkä, että kuinka pelaaja kokee kaiken. Aloittaessani uutta lisäriä huomasin nopeasti, että informaatiota tulee ruudulle järkyttävä määrä yhtaikaisesti. Yleensä vieläpä niin, että teet jonkun juonipätkän ja joku pelin henkilö juttelee sinulle samaan aikaan – ruudun kaikki laidat paukkuu erilaisia viestejä samalla kun yrität lukea toinen toisensa alle jääviä ilmoitusbokseja, katsoa mitä esineitä sait jne. Samaan aikaan yrität myös kuunnella mitä sinulle sanotaan.
Ponnisteluiden tulos: vahvasti negatiivissävytteinen hetki. Asiakaskokemuksena:
Tuntuuhan tuo vähän typerältä, että suurin negaamisen aihe on pelin sisältö... tavallaan. Oikeastihan en sisältöä moiti, vaan tuota tapaa vyöryttää kaikki ripuli pelaajan naamalle. Siinäpä sitten vietät puolisen tuntia kankeita valikoita väännellen kaiken uuden perässä, kun et siinä parin sekunnin aikana kaikkea pystynyt sisäistämään. Tai ehkä se on vain tämä miehenä olemisen kirous. Tai vanhenevan sellaisen, synttäritkin kun tuossa juuri oli. Hello dementia my only frienddddhh.
Suoritusvetoisille tai pakkomielteisille Destiny 2: Forsaken on kaksiteräinen miekka: toisaalta tekemistä on paljon, mutta kaiken tekeminen eri planeetoilla ei käytännössä lopu koskaan - kokonaan. Tässähän se koko homman juju nimenomaan onkin. Tee samoja asioita viikosta toiseen, kyllästymättä. Päällimmäisenä mieleen tulevat ns. avoimet eventit, joiden myötä maailmassa ikään kuin tapahtuisi jotain; cabalistien maansiirtofirman yritteliäät porausoperaatiot ovat keskeytetty tähän mennessä kaikkien pelaajien toimesta varmaan miljoonia kertoja... eri planeetoilla. Silti possuväki jaksaa sen poransa tuoda apajille. Eli: olisikohan aika oikeasti keksiä kunnolla uudenlaisia eventtejä? Olisikohan näitä anteliaasti sanottuna nyt n. 10 kpl erilaisia, jotka sitten pyörivät eri planeetoilla ristiinrastiin. Mitkään näistä eivät suoranaisesti vaikuta pelimaailmaan pitemmällä tähtäimellä mitenkään - ikävä kyllä.
Toinen pysyvä elementti tuntuu olevan bountyt, eli palkkiometsästykset. Pelaaja saa tehtäväksi nitistää kohteen X planeetalla Y ja eritoten lisurin alkumetreillä osa on hemmetin haastavia. Yksikin mulkero jallittaa kuplan sisällä, jonne astuessaan pelaaja alkaa saamaan välittömästi vahinkoa eikä aseet toimi. Askarrellaanpaskarrellaan!
Kysymykseksi nousee, että kuinka hyvin peli pystyy pitämään pihdeissään erilaisia asioita siltä haluavia pelaajia. Aikaisemman perusteella itseni melko heikosti, mutta mahdollisuus on vielä kertaalleen annettava. Uusi lisuri on ollut maistuva ja runsas, mutta samalla myös sieluttomampi kuin mainittu The Taken King.
Tutut virheet
Forsaken-lisäosan startti on ollut sujuvahko, eikä palvelimille ole tarvinnut sen ihmeemmin jonotella. Sivuhuomiona pelisarjaa pelanneille voi mainita, että ikuisuudelta tuntuvista lataustauoista ei ole päästy millään tapaa eroon - joka sinänsä on surkuhupaisaa. Konsolilla destinyillessäni tuumiskelin, että "jaa, ne on nää konsolirajoitukset", mutta samalla tavalla ehtii tehdä runsaan välipalan keittiössä kun peli latailee aktiviteettia. Kesken pelaamisen lataustaukoja ei kuitenkaan ole; ilmestyvät pirulaiset vaan kun matkustaa planeetalta toiselle tai johonkin aktiviteettiin kuten PvP-toimintaan.
Jonninmoista ihmettelyä on aiheuttanut pelintekijän tunnollisesti toistetut virheet. Jonkun verran on nettiporstuoilla käyty keskusteluita pelin abusettamisesta ja samoista ongelmista, mutta omakohtaisesti en ole näihin jaksanut keskittyä. Ennen kaikkea Destiny on edelleen parhaimmalta tuntuvaa äfpeeässää evö.
Noh, jatketaanpa nyt kuitenkin hahmokkeen gearausta jos joskus sinne end gameen pääsisi ihmettelemään.
Palataan astialle!
